Ystävyyttä on...

Tänään ei ole luvassa tarkkaan rajattuja kuvia ja loppuunsa hiottua kuvankäsittelyä. Tänään on luvassa tärähtäneitä kännykkäotoksia, joita on räpsitty juuri silloin, kun hetki on ollut käsillä vain juuri sen hetken. On ollut kiire takaisin nauttimaan siitä aidosta tilanteesta sen sijaan, että jatkaisi kuvaamista. Ystävien kesken.

Ystävyyttä on...

...Yhteiset elämykset. En tule koskaan unohtamaan ensimmäistä keikkareissuani kuudennen luokan keväällä, kun siskoni kanssa suuntasin Helsinkiin junalla mukanani vain päälläni olevat vaatteet ja taskussa keikkalippu. Melkoinen seikkailu reissusta sukeutuikin yösijaa etsiessä vailla rahaa tai suuntavaistoa, mutta niin sitä vaan ehjänä palattiin takaisin kotiin. Äidille ei tietenkään koskaan kerrottu, mitä kaikkia käänteitä matkaan mahtui. Samaisessa seurassa on sittemmin keikkailtu useamman kerran uudelleenkin, ja tulevallekin kesälle on keikkareissua suunnitteilla. <3

...Jaetut antipastolautaset. Parhautta on ystävä, joka haluaa jakaa kanssasi ravintola-annoksen kristillisesti tasan. Ja siinä sivussa nauraa, ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja jolle voit sanoa aivan kaiken. Siis AIVAN kaiken. No secrets. Ja silti hän ymmärtää sinua.

...se, että tunnet toisen kuin oman sukkasi. Minun mielestäsi yksi hyvän ystävyyden mittari on yhteiset matkat. Kun toinen tuntee sinut niin hyvin, että näkee jo kulmakarvan asennosta, että olet nyt vessatauon tai ravinnon tarpeessa, ja sietää vieläpä öisen kuorsauskonserton, voit olla aika varma, että tästä tyypistä kannattaa pitää kiinni.

... saada tulla sellaisena kuin on. Kun nyyttäripöytään tuodaan jokainen taitojensa mukaan, on ihan okei, että jonkun piirakka leviää heti kättelyssä murusiksi tarjottimelle, ja toinen on loihtinut jotain vähän fiininpää. Parhautta on myös ystävät, joita varten ei tarvitse siivota, eikä välttämättä edes kammata tukkaa, koska hei, mitä väliä. Tärkeintä on kuitenkin olla yhdessä, jakaa ne ilot ja surut. Välillä nauretaan, välillä itketään, ja välillä itketään naurusta.

.... yhteisen ajan esiinkaivaminen. Iän myötä kaikilla on enemmän vastuita arjen pyörittämisessä, mutta ystävät etsivät toisilleen aikaa. Silloinkin tavataan, kun ehkä vähän väsyttäisi, tai huvittaisi mielummin paeta koko maailmaa piiloon peiton alle. Ja kun tavattu on, ei enää teekään mieli mennä maailmaa piiloon, kun sitä ollaan vähän yhdessä parannettu.

Olette ihania! Tiedätte kyllä keitä olette.

My Summer Bucket List - Check

/This summer I have dedicated my summer vacation for just being instead of always doing./

Monet tykkäävät kirjata ylös listoja siitä, mitä haluaa tehdä kunkin vuodenajan alkaessa. Minäpä päätin peruuttaa tässä(kin) asiassa pylly edellä puuhun ja kirjoittaa Bucket List:ini näin jälkijättöisesti. Kesäkuu on jäänyt jo taakse, ja olen yrittänyt elää tätä lomaa Mindfulness-opettajani siteeraamin opein: More being, less doing. Eli toisin sanoen yrittänyt elää enemmän hetkessä, olla läsnä ja antaa sielun levätä kesän kauneudessa. Toinen elämän ohjenuora kesälle tarttui mukaan Pinterestistä, ja menee jokseenkin näin: Make a list of the things you enjoy doing. Make another list of the things you do. Adjust accordingly.  Oi, mikä oivallus. Ja pätee niin pienenpieniinkin asioihin. Kun minä vaikkapa nautin suuresti siitä, että saan aloittaa aamuni tuoreella vihersmoothie-kulhollisella, mutta silti sitä pitkin vuotta huomaa aamusta toiseen rouskuttavansa mauttomia muroja tai että on ihana pukeutua huolella mietittyihin asuihin vaihtelevasti, mutta silti sitä tulee vetäneeksi päälle aina ne samat farkut ja T-paidan. Ihan vaan pienistä jutuista se löytyy se hyvä fiiilis päivään.

Olemiseen keskittymisestä huolimatta sitä kummasti ehtii tehdä kaikennäköistä. Suurimmassa osassa kesäohjelmistoani mukana on kulkenut viisivuotias kavaljeerini, sillä miehenpuolella ei tänä kesänä lomaa ole. Mutta mitäs me on sitten tehty?

* Nauti kiireettömistä aamuista päivän lehden ja terveellisen aamiaisen kera.   Check
* Ympäroi itsesi pienillä kauniilla jutuilla (ja jätä ne suuremmat siivoukset myöhemmäksi). Check.
* Vietä aikaa ystäviesi kanssa.  Check.

* Osallistu kesätapahtumiin. Check.
* Lähde pitkästä aikaa Roadtripille parhaan ystäväsi kanssa. Check.
* Naukkaile fiinisti shampanjaa piccolopullosta rock-tapahtuman bajamajajonossa. (Kerta se on ensimmäinenkin...)  Check.

* Leiki turistia omassa kotikaupungissasi. Checkcheckchek.
* Vietä rantapäiviä. Check.
* Istu iltaa terassilla (tai näin Oululaisittain patiolla.)  Check.
* Käy piknikillä. Check.
* Lue kirjoja.  Check.
* Rentoudu katsoen kokonainen kausi jostain sarjasta Netflixistä. Check. (Orange is the New Black, yey!)
* Pelaa minigolfia ensimmäistä kertaa viimeiseen kymmeneen vuoteen.  Check.
* Käy Kauppatorilla syömässä. Check.
* Liiku silloin ja siten kun siltä tuntuu.  Check. Tuli muunmuassa osallistuttua Jampan kanssa erään liikuntakeskuksen tempaukseen ja joogattua keskellä Oulun toria. Siinä oli torikansalla ja terassiväellä ihmettelemistä kun meitä muutama uskalikko pyllisteli lapsineen alaspäin katsovassa koirassa keskellä keskustaa.
* Syö grillattua ruokaa omalla terassilla. Check.
* Pysähdy haistelemaan kukkia.  Check. Kirjaimellisesti.

* Pysähdy olemaan. Tässä ja nyt.  Check.

Joten mikäs tässä on ollessa, kesääkin puolet jäljellä, ja ainakin perinteinen Qstockfestariviikonloppu häämöttää vielä edessä, ja tiedä mitä muuta tässä vielä keksii.

Toivottavasti sinullakin on ollut hyviä kesäpäiviä!

ps.

* Älä stressaa kuvaamisesta. Check. Nämäkin (epä)mainiot otokset on kierrätyskamaa instan ja facen puolelta. :D

Ongelma eteisessä | Hallway

/Our hallway is quite a problematic place to decorate.../

Tänään taas luvassa niitä vähemmän kauniita arkisia paikkoja kotonamme. Nimittäin eteinen. Eteisemme on pitkä ja kapea tila, jossa heti tuulikaapista sisään tullessa vasemmalla puolella tilaa viemässä on isohko peilikaappi ulkovaatteille ja oikealla puolella vastassa on Jampan huoneen ja alakerran wc:n ovet. Ovien väliin jäävässä pikkutilassa on nyt jo vuosikausia majaillut alunperin väliaikaisratkaisuksi ostettu teräksinen hyllykkö, joka ei vaan toimi, ei. Silti se on siinä saanut nököttää, koska joku laskutaso avaimille ja aurinkolaseille tarvitaan, ja lisäksi minulla on tapana riipiä kaikki korut käsistäni heti kotiin tullessa ja laskea ne eteiseen, varsinainen korusäilytys kun sijaitsee yläkerrassa.

Hyllykkö on tilaansa nähden aivan liian syvä, ja lisäksi teräspinta on käytännössä mahdotonta pitää siistinä, ellei sitä pyyhi joka ikinen päivä puhtaaksi sormenjäljistä. Haikailen tilaan umpinaista, noin metrin korkuista säilytyskalustetta, joka ei kuitenkaan syvyydeltään olisi kuin maksimissaan 30 senttiä. Mahdotonta? Kyllä vaan. Moisilla edellytyksillä en ole onnistunut mitää kalustetta löytämään, ja oletan mittatilauskalusteiden pyörivän sellaisissa summissa, että ei kannata edes haaveilla...?

Tällä kertaa kuvat on tosiaan räpsitty lainkaan siivoamatta ja stailaamatta, ja näettekin koko ongelman karmeudessaan. Koruja, avaimia, ja kaikenlaista sälää lojuu tarjottimella ja viheroksatkin vetelevät kuvassa vimeisiään. Useita umpinaisia säilyttimiäkin olen eteisessä kokeillut, mutta nähtävästi talouden miespuoliselle asukkaalle minkäänlaisen kannen aukaiseminen on mahdoton tehtävä, sillä aina erilaisen rasian ilmestyttyä tälle paikalle, on avaimet, huulirasvat sun muut härpättimet kulkeutuneet keittiön tasolle... 

Nyt olisi siis hyvät neuvot tarpeen, ja vinkkejä säilytysratkaisuista otettaisiin ilolla vastaan. Eteisenhän tulisi tunnetusti olla se kodin käyntikortti, mutta tämä ei nyt kyllä tosiaankaan ole ihan sellainen käytnikortti kuin toivoisin.

ps. Jippii. Yhden yön päästä alkaa syysloma.

Syksyn muotia bloggaajatapahtumassa | Fall Winter 2016

/A week ago me and some fellow bloggers got invited to hear a little bit about this season's fashion./

Viikko sitten kokoonnuttiin bloggaajakollegoiden kera Oulun Vima-muotiliikkeeseen kuulemaan ja näkemään tämän syksyn muotia. Muutama bloggaaja oli lupautunut malliksi, ja Viman pukeutumisneuvoja kertoili meille tämän hetken ajankohtaisimmista materiaaleista ja malleista. Tapahtuma alkoi niinkuin perinteiset bloggaajatapahtumat aina, pyrstöt pystyssä toisten olkien yli kameran kanssa kurkkien. Se mikä on parasta meidän samanhenkisten kokoontumisajoissa on, että kaiki tietävät, että mihinkään ei kosketa ennenkuin kaikki ovat ehtineet siitä kuvan napata... Niinpä alkumaljatkin odottelivat hyvän tovin vuoroaan.

Kuten aiemmassa aiheitta sivunneessa postauksessa mainitsinkin,ruokatarjoiluista vastasi Oulun Robert's Coffee ja tarjoilupöydän koristeena oli Kukkakauppa Kanervan lahjoittama upea kimppu.

Kun kuvat oli napsittu saimme köllähtää penkeille istumaan tarjoilujemme kanssa tasapainoillen, ja kuulla Viman omistajattaren tarina tavaratalon synnystä. Historiikki oli niin tunteisiin vetoavasti kerrottu, että meinasi jopa allekirjoittaneele vierähtää tippa linssiin. Aika harva muotiliike kun nykyään on yhden perheen omistuksessa kulkenut vuosikymmenestä toiseen erilaisista vastoinkäymisistä selviten.

Muotinäytöksessä saimme kuulla tämän syksyn olennaisimpia seikkoja olevan ylisuuret superpehmeät mallit niin neuleissa kuin takeissakin, ja lisäksi saimme mainioita vinkkejä siihen, kuinka jatkaa juhlavaatteen käyttöikää myös arkipukeutumisen puolella. Harmaan sävyt jatkavat voittokulkuaan, mutta myös mausteisempaa sinappia, syvää burgundinpunaista ja ihanan hempeää pinkkiä oli syksyn mallistoissa ihanasti edustettuna. Leveät lahkeet tekevät pikkuhilja paluutaan, ja saimmekin nähdä muunmuassa upean vaihtoehdon juhlamekolle. Reilusti leveät lahkeet yhdistettynä pitkähihaiseen pitsipaitaan on taatusti useille meille jo hiukan varttuneemmille naisille erittäin hyvä, ja ennenkaikkea mukava ratkaisu juhlaan, jos mekon valinta tuottaa hankaluuksia. Myös mekon helma on levenemässä kellomaiseksi, mikä pukee upeasti meitä perinteisen suomalaisen vartalomallin omaavia naisia.

Oversized-mallien lisäksi myös perinteisempää klassista kapea linjaa on takeissa edustettuna, mikäli haluaa hakea hieman ajattomampaa vaihtoehtoa. Itse olisin niin mielelläni kotiuttanut lähes kaikki muotinäytöksessä esitellyt vaatteet, ja vieläpä muutaman muunkin...

Kengissä korko on leventynyt tolppamaiseksi, mikä ilahduttaa ainakin meitä perheenäitejä suuresti, sillä nyt kenkä voi olla yhtä aikaa sekä muodikas että mukava.

Tapahtuman aikana saimme myös tutustua Oulussa uusiin tiloihin muuttaneeseen Beautyspot-hoitolaan, josta alla olevassa kuvassa kertomassa Auli Lukkarila. Mutta sepä onkin jo toinen tarina, mistä kerron lisää myöhemmin.

Tuhannet kiitokset vielä yrittäjille mukavasta iltapäivästä, ja erityisesti kaikille yhteistyökumppaneille ihanasta muistamisesta!




Tapahtumassa mukana




mallit                   Nanni / Suortuva      Jaana / My Life        Jenni / Kenkäfriikki




yhteistyökumppanit

Vima
Beauty Spot
Robert's Coffee
Kukkakauppa Kanerva
Kuudes Maku
Support your Local
Yaya
Balmuir
Myssyfarmi

Bloggaajat koolla | Robert's Coffee Oulu

Viime sunnuntaina olimme vaihteeksi koolla Oulun seudun sisustus- ja lifestyleblogaajien kanssa, kun paikalliset yritykset kutsuivat meidät koolle pienen brunssin ääreen kuulemaan kuulumisia syksyn muodista, kauneushoitojen uusista tuulista sekä pienyrittäjien uutuustuotteista. Muiden paikallaolleiden kertomuksia pääsettekin sujuvasti kurkkaamaan PoP-blogien sivujen kautta, mutta kuvatulvan vuoksi minä päätin jakaa tarina useampaan osaan. Tänää kurkistetaan Oulun vanhimman samalla likepaikalla toimivan kahvilan sisustukseen. Monesti vieraillessa franchising-periaatteella toimivissa kahviloissa tai ravintoloissa ei tule ajatelleeksi, että sieltäkin brändin takaa löytyy joka kerta yksityinen yrittäjä. Tällä kertaa yrittäjäkin tuli tutuksi, kun Oulun Robert's Coffeen isäntäjänä toimiva Kari Kokko oli itse paikan päällä kertomassa toiminnastaan, ja meille bloggaajille katetusta minibrunssista.

Muilla paikkakunnilla ketjun kahviloissa vieraillessa en koskaan pääse aivan samaan tunnelmaan kuin Oulun omassa kahvilassa, joka on arkkitehtonisesti hyvin persoonallinen. Kahvila toimii kauppakeskus Viman yhteydessä, mutta on rakennettu ikäänkuin puolittaisen kerroksen päälle rakennuksen sisäpihan puolelle. Alemmasta kuvasta hahmottaakin hieman paremmin, mitä yritän kertoa. Huolimatta rakennuksen muissa tiloissa työskentelevistä muista toimijoista kahvila on ikioma soppensa, jonne on mukavan rauhallista istahtaa seuraamaan alapuolella vaeltavaa ihmisvirtaa.

Yrittäjä on itse kaikessa mukana, olipa kyse sitten tuoreiden raaka-aineiden hankinnasta, asiakaspalvelutyöstä tai jopa kahvilan somistamisesta. Viltein ja tyynyin katetut sohvaryhmät kutsuvatkin mukavasti istahtamaan vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa, ja kausittain vaihtuvat piensomistukset tuovat lisää viihtyisyyttä.

Listalta löytyy kahvin lisäksi suolaisia ja makeita välipaloja sekä lounassalaatteja, minkä lisäksi kahvilassa järjestetään aika ajoin viikonloppuisin brunsseja. Tulevista brunssitapahtumista tiedotetaan kahvilan Facebook-sivuilla, joten jos olet paikallisia, käyhän tykkäämässä sivuista. 

Meille tarjoiltiin tällä kerta herkullisia mangonsmoothieta, rieskarullia sekä gluteenitonta ja laktoositonta mantelikakkua. Namnam.

Tässäpä vielä laajempi kuva muualla asustaville, joille sepustukseni perusteella saattoi olla hieman hankala hahmottaa kahvilan erikoisempaa sijaintia liiketilassa. Kuva on otettu Viman vaateliikkeen puolelta, mistä näkee hyvin, kuinka upeasti kattoikkunasta siivilötyvä valo tuo oman tunnelmansa kahvilaan. Käykäähän poikkeamassa, vaikkapa Hullujen Päivien lomassa.

Uusi brunssipaikka Oulussa | Health to Organic

/There is a new brunch place in Oulu. Go visit Health to Organic whenever you're in town./

Välillä aina tuntuu, että täällä meilläpäin elellään jossain kehityksen takapajulassa, mitä kaupunkikulttuuriin tulee. Keskusta humisee tyhjiä liiketiloja ja ravintolatarjonta pikaruokaloita lukuunottamatta on laskettavissa kahden käden sormilla. Kun Ouluun avattiin Ideapark, oli meitä toiveikkaita monta, että vihdoin saataisiin tännekin samoja liikkeitä kuin Helsinkiin, enkä taatusti ollut ainoa, joka koki karvaan pettymyksen kun Zaran ja Mangon sijaan ostoskeskukseen saapuikin Seppälä ja Lindex. Sama koski ravintolatarjontaa, eikä muutaman ensikokeilun jälkeen tehnyt enää mieli jäädä kaupoille pyörimään ruoka-aikaan saakka, kun saatavilla oli ainoastaan hampurilaisia ja buffetpizzaa.

Nyt onneksi Ideaparkiin on kuitenkin rantautunut uusi kevyempiä ruokia tarjoileva Health to Organic, tuttavallisemmin H20, jossa suositaan lähi- ja luomuruokaa, ja hinnatkin ovat kohdallaan. Sama ravintolahan löytyy myös Stokkan yläkerrasta, ja koska olen siellä päässyt testailemaan erinomaisia lounaita, päätettiin viikko takaperin täräyttää ystäväni kanssa brunssitreffeille Ideaparkin H2O:on.

Ravintolan sisustus on viihtyisä ja simppeli, ja tilaakin löytyy vallan mukavasti, että pystyi hyvin hakeutumaan omaan rauhaansa vaihtamaan kuulumisia. 

Brunssilla oli hintaa 15 euroa, mikä oli vallan kohtuullinen hinta huomioonottaen tarjonnan määrän. Tarjolla oli runsas määrä erilaisia lämpimiä ruokia ja lisäksi käytössä oli koko salaattipöytä vapaasti. Gluteenittomat ja maidottomat ruokailijat oli huomiotu erinomaisesti, mikä ei edelleenkään nykypäivänä ole varsinkaan täällä meilläpäin mikään itsestäänselvyys. Ainoa miinus tuli gluteenittoman leivän puutteesta, mutta löytyipä silti lautaselle niin paljon kasattavaa, että ravintolassa vierähti lähes puolitoista tuntia, eikä tarvinnut ennen iltaa jääkaapin ovea kotona raotella.

Lämpimät suositukseni paikalle. Brunssin teema vaihtuu kuukausittain, ja tällä hetkellä tarjolla taitaa vielä olla meidänkin nauttimamme Sadonkorjuun brunssi ihaninen uunijuureksineen. Käykäähän paikalliset testaamassa.

Kiitos vielä maailman parhaalle seuralle, S <3 !

Valoja ja varjoja | Bedroom details

/ These prints by Sarah and Bendrix have travelled from the dining area up to my bedroom. /

Aijai kun on ihanaa, että viikonloppu on alkanut. Olen tällä viikolla kärsinyt vaihteeksi jonkunsorttisesta kuuhulludesta ja nukkunut äärimmäisen huonosti, ja huonojen öiden putki huipentui viime yönä siihen, että pomppasin yht'äkkiä vartin yli kolme yöllä tikkana pystyyn ja olin ihan varma, että Jampalla on joku hätänä. Huolellisesta kuulostelusta huolimatta en silti kuullut Jampan huoneesta mitään ääniä, mutta eihän sitä saanut rauhaa ennen kuin oli hipsutellut alakertaan tarkistamaan tilanteen. Ja kuten arvata saattaa, ei tämän öisen tiedusteluretken jälkeen enää uni tullut silmään, joten työpäivä meni haahuillessa puolitehoilla. Huh. Toivottavasti ensi yönä saa paikattua tilanteen.

Kuvat ovat yläkerran isommasta makkarista, jonne olen sänkyä vastapäätä olevan senkin ylle kiikuttanut ennen ruokailutilassa olleet Sarah and Bndrixin printit. Onhan se mukava aamulla tiirailla harittavin silmin seinälle, jossa taulu toivottelee Hyviä Huomenia ranskaksi. Toisen printin tekstin takia nämä aikanaan kylläkin tilasin, sillä olen jotensakin aina ajatellut, juuri noin. No regrets. Parempi katua sitten vanhana niitä juttuja, joita tuli tehtyä, kuin niitä, jotka jäi tekemättä.

Onnistuin muuten sitten heti välittömästi murhaamaan sen tässä postauksessa esittelemäni Aralian. Onneksi tämä Peikonlehti on sen sijaan helpompi kaveri, joka ajoittain selviää kaksikin viikkoa ihan hyvin kastelematta, kun pääsee unohtumaan.

Lisäksi senkin päällä asustelee tällä erää kaksi lasivitriiniä. Toinen on House Doctorin ja isompi Elloksen. Jos olet tällaista etsiskellyt talven kynttilänpoltteluita varten, kannattaa käydä tsekkaamassa tuo Elloksen vitriini. Ellokselta saa nimittäin parhaillaan -30% alennusta ja ilmaisen toimituksen koodillla 345403 jolloin tälle jää kyllä hyvin edullinen hinta.

Rentouttavaa viikonloppua!








(Postaus sisältää kaupallisen linkin.)

Kasvamisia | Growing up

/Life is all about growing. Growing old, and growing up. /

Eilen illalla kerroin Jampalle iltasaduksi tarinan pienestä sinisilmäisestä vauvasta, joka eräänä iltana saapui maailmaan, ja teki eräästä ihan tavallisesta naisesta äidin. Ja kuinka he kummatkin ovat siitä lähtien kasvattaneet toisiaan, äiti lasta ja lapsi äitiä. Tämä hykerrytti suuresti pientä miestä, eikä hän voinut millään käsittää, kuinka lapset kasvattavat äitejä. Äitihän on hänelle aina ollut äiti. Se, joka tietää kaikesta kaiken, ja joka Jampan sanojen mukaan määrää koko maailmaa. Jamppa rakastaa tarinoita, joiden päähenkilö hän itse saa olla, ja usein kerjääkin kertomaan aina lisää vielä yhden tarinan. Tällä kertaa tarinointituokio jäi tähän, mutta itseäni jäi vielä Jampan nukahdettuakin mietityttämään, kuinka paljon tässä onkin jo kohta viiden vuoden ajan tullut kasvettua. Ne teistä, jotka olette siellä ruudun takana mukanamme matkanneet jo ammoisen raskausblogini ajoilta tiedätte hyvin mistä puhun, ja kuinka pihalla asiosta vielä silloin olin. Sen lisäksi, että käytännön asiat ovat pikkuhiljaa helpottaneet Jampan kasvaessa, olen saanut huomata kasvavani myös ihmisenä. Olen oppinut luomaan rajoja ja antamaan rakkautta, olen opetellut välillä kantapäänkin kautta, kuinka auttaa tuota pientä ihmisen alkua kasvamaan ja oppimaan uusia asioita. Olen oppinut itsestäni sen, kuinka juuri ne omaksi tunnistetut piirteeni viikarissa välillä saavat savun nousemaan korvista, ja kuinka niistäkin tilanteista voidaan selvitä. Olen oppinut tinkimään omasta tilastani, ja nauttimaan pienistä hetkistä. Viime aikoina olen hauskuuttanut Jamppaa pyytämällä häneltä monesti, että älä kasva enää. Juuri nyt on hyvä. Mihin Jamppa vastaa silmät naurusta tuikkien; Mutta Äiti, en minä voi lakata kasvamasta. Se mistä teksti nyt kumpuaa, on eilisillan lisäksi tämänaamuinen hetki, kun Jamppa lähti isänsä kyydillä tarhaan. Syyskuinen aamuaurinko paistoi taivaalla, ja Jamppa lomposteli ison pojan retein askelin autonkyytiin takki auki ja taukoamatta jutellen. Kyytiin päästyään hän kuitenkin eroamistilanteillemme tuttuun tyyliin vilkutti niin kauan kuin auto oli näkyvissäni ja lähetteli lentopusuja, ja ennen kyytiin nousuaan toivotti vielä;  Mukavaa päivää äiti, yritä mennä töihin jos jaksat! (Tämä liittyy siis siihen, että olen kolmatta päivää täällä nuhakuumeen kourissa.) Minun pienisuuri mieheni. Juuri nyt, niin sopiva. Ja kuinka haikealta ne hetkelliset ison pojan elkeet tuntuvatkaan, samoin kuin joulukuussa eteen vierähtävä viisivuotispäivä. Kohta ei enää äidin kainalo ja iltasatu ehdi kiinnostaa, kun omat menot vievät mennessään. Lienenkö ainokainen äiti laatuaan, jolla melkein vierähti tippa linssiin, kun muutama viikko takaperin ensimmäisen kerran ovikello soi, ja oven takaa kurkisti toinen pieni poika kysyen Voiko J. tulla ulos leikkimään. Samalla aikaa olen tuhottoman iloinen, että lähinaapurustoon on vihdoinkin muuttanut lähes samanikäinen poika, että kauhuissani siitä, että joko nyt se alkaa. Itsenäistyminen?

ps. Joku saattaa ihmetellä, miten päivän kuvitus liittyy asiaan? No, selaamalla kuvat loppuun saakka näet, mitä kuvanrajauksen ulkopuolella useinkin tapahtuu...

Terveisiä Pingulle, Veeralle, Marianille ja Veronalle, you know who you are. :)

Pari purkkia ja hengissäolokuulutus | HM Home

/HM Home is an endless source of non expensive decorative little thingies. Thingie is a word, right...?/

When life throws you lemons, make lemonade. Näin väittää kaikki positivisen maailmankatsannon puolestapuhujat. Jos niskassa onkin sen sijaan varsinainen shitstorm (pardon my french), en sitten tiedä mitä siitä pitäisi tehdä. Blogin puolella en tätä pysty enempää avaamaan, mutta älkää siis ihmetelkö päivitystahtia. Hengissä ollan kuitenkin, ja tänään tulin sen lisäksi kertomaan, että olen tässä loppukesän ja alkusyksyn aikana tehnyt taas HM Home-osastolta  monenmoisia pieniä löytöjä, Ei kai vaan koskaan pitäisi lähteä iltamyöhällä surffailemaan nettikauppoihin, kun tietää miten siinä käy.

Myöhemmin tällä viikolla tulossa juttua kokonaisvaltaisesta nettivalmennuksesta, jossa kropan lisäksi hoidetaan myös mieltä. Ilman sitä olisinkin ollut jo pulassa viimeaikaisten tapahtumien valossa, Mutta pysykäähän siis kuulolla, jos teilläkin sattuu joko kroppa tai pääkoppa oleman pienen tuunauksen tarpeessa.