Uudet ihanat mustavalkoiset posterit vihdoin seinällä (sisältää alekoodin)

* Yhteistyössä Gallerix.* Alekoodi postauksen lopussa.

/In love with my new posters from Gallerix./

Heipä hei pitkästä aikaa täällä blogin puolellakin! Nykyään tahtoo kiireinen elämä viedä mennessään niin, että kuvat ja kuulumiset tulee enimmäkseen jaettua instan puolella, mutta tällä kertaa päätin tulla tänne blogin puolelle jotta saan kerralla jaettua useamman kuvan uusista huipuista Gallerix postereistani.

Instan seuraajat ehkä muistavatkin, että kuukausi takaperin kyselin stoorien puolella melipidettä siitä, millaisia uusia postereita hankkisin olohuoneeseen. Ääniä tuli mukavasti ja itse asiassa eniten ääniä sai useamman posterin beigensävyinen kollaasi, mutta lopulta sen viimeisen ja painavimman sanan sai sanoa tämän talon toinen asukas, eli kymmenvuotias poikani, joka epäröimättä yhtään valitsi kolmesta eri vaihtoehdosta juuri nämä posterit sanoen, että nuo sopii parhaiten meille. Välillä oikein huvittaa kuinka se omena ei todellakaan ole pudonnut kauas puusta kun poika ottaa kantaa sisustukseen, kuvien stailaamiseen ja pukeutumiseen liittyviin asioihin...

Kuvaushetkellä olin juuri raahanut jättimäisen olohuoneen mattomme pesuun, joten omaan silmään olohuone näyttää vähän hassulta, mutta ripustettuamme posterit seinälle totesin pojan kyllä olleen oikeassa. Järjestelmällisyyttä rakastava silmäni ei varmastikaan olisi kauaa jaksanut katsella epäsymmetristä asetelmaa, mutta tämä ajaton ja kaunis kolmen mustavalkoisen julisteen kollaasi antaa katseen levätä. Seinälläni roikkuvat tällä hetkellä siis nämä posterit: Bouquet of white peonies koossa 50 x 80, White dried flower koossa 50 x 80 ja White rose no 2 koossa 50 x 80. Mustavalkoiset kuvat on myös siinä mielessä helppoja, että antavat tilaa vaihdella tekstiilien, kynttilöiden ja kukkien väriä mielin määrin sesonkien vaihtuessa riitelemättä niiden kanssa.

Suurimmaksi vaikeudeksi uusia julisteita valitessa koitui siis Gallerix-verkkokaupan suuri valikoima, Istuin monta iltaa koneella selaamassa valkoimaa läpi ja ehdin tosiaan muuttaa mieltäni jo useampaan kertaan, kunnes lopulta J. sai tehdä sen lopullisen päätöksen. Päädyin kuitenkin tilaamaan myös muutaman muun julisteen makuuhuoneeseen ja pikkuruiseen aulatilaamme. Minut tuntevat saattavat hieman hämmästyä siitä, että osa niistä on jopa värikkäitä. Näistä tulossa kuvia heti kun ehdin posterit seinälle ripustamaan, mutta jos uteliaisuus yllätti, pääset kurkkaamaan valikoimani jo ennakkoon täältä.

Posterit on ripustettu seinälle muovikehyksiin tarrakoukuilla niin, että seinään ei tarvinnut tehdä reikiä. Olen jo vuosikausia ripustanut kaikki tauluni Command-tarrakoukuilla, jotka irtoaa seinästä jälkiä jättämättä, mutta jaksavat silti kannatella isommankin kehyksen. Ennen ripustamista merkkasimme J:n kanssa taulujen paikat helposti irtoavalla sähköteipillä, niin pystyimme vähän hahmottamaan tauluille sopivaa korkeutta ja niiden välejä. Kärsimättömästä luonteestani huolimatta jaksoin tällä kertaa käyttää jopa vatupassia koukun paikkoja merkatessani, joskus aiemmin kun on tulut laitettua ne vähän sinnepäin...

Heräsikö sielläpäässä yhtään sellainen olo, että olisipa mukava piristää omaa kotia muutamalla uudella julisteella? Nyt olisi hyviä uutisia. Blogin seuraajat saavat nimittäin koko valikoimasta 30% alennusta koodilla ladolcevita30 Eikun selaamaan valikoimaa!

Loppiainen

 /Back to work tomorrow. But oh what a wonderful Christmas Break it has been./

Loppiainen. Viimeinen lomapäivä on alkamassa ja joulu on kerätty kotoa pois jo Uuden Vuoden jälkeen. Tämän päivän kuvissa vielä kuitenkin esiintyy vierashuoneen maltillinen joulukoristelu. 

Joulua poissiivotessani sain muuten huomata, että eivät ne nuo kestokuusetkaan koko ikää taida kestää. Omani on jo 12 vuotta vanha ja vaikka hyvin on palvellutkin, san kuusen takaisin pakkaukseensa sullottuani imuroida neulasia kuin aidon kuusen jälkeen konsanaan. Monen muunkin päivityksistä on näkynyt samanlaisia aatteita kuin itsellä, että vaikka joulun koristelu ajoissa onkin mitä ihaninta puuhaa, on lähes yhtä ihanaa kerätä joulu ajoissa takaisin laatikoihinsa seuraavaa vuotta odottamaan. Jotenkin sen joulun kaikkinaisen runsauden sijaan kaipaa ympärilleen tyhjää tilaa, avaruutta ja puhtaita pintoja, joiden ympäröimänä on hyvä lähteä rakentamaan uutta vuotta.

Kahden ja puolen viikon joululoma on muuten tänä vuonna tuntunut ennätyspitkältä. Tuntuu kuin näihin päiviin olisi mahtunut kokonainen pieni elämä. Nykyään kun kiitollisuuden tunne kumpuaa jo herkemmin niistä pienistäkin asioista. Niinkuin vaikkapa siitä, kun on saanut päivät hengittää ilman maskia. Reilu kuukausi töissä ennen joulua maskin kanssa alkoi kyllä jo loppua kohti sujua paremmin, mutta mikä ihana tunne onkaan saanut olla lomalla kotona ja omien läheisten ihmisten kanssa ilman maskia ja hengittää normaalisti. Eipä olisi vielä vuosi sitten tajunnut, että tällaista ennen niin normaalilta tuntuvaa asiaakin oppii jokseenkin erilailla arvostamaan kun se viedään sinulta pois. Tämä on muuten hyvä harjoitus elämässä ylipäätään oppia arvostamaan sitä, mitä sinulla jo on.Sanotaanhan, että onnellisin on se ihminen, jolta ensin otetaaan pois kaikki se mitä hänellä on, ja sitten annetaan se hänelle takaisin. Monesti asioita tulee pidettyä itsestään selvyyksinä ja halutaan vaan koko ajan jotain lisää sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään sitä, mitä kaikkea jo on. Mikä kaikki onkin jo hyvin.

Joululoma on sujunut vallan kotoisissa merkeissä muuuten, mutta pari päivää tuli vietettyä Lapissa Kemijärvellä. Mediassa on kovasti jaettu kuvia kilometrien hissijonoista laskettelukeskuksissa, mutta siellä missä minä olin, ei juuri ihmisiä näkynyt. Kyllä sielu ja mieli lepäsi lumisen pakkasluonnon ympäröimänä hiljaisuuden keskellä ja ihanien ihmisten vieraanvaraisuudesta nauttien. Yksinkertaisten asioiden äärellä oppii itsestään paljon, ja mennyt vuosi on muutenkin ollut itselläni  melkoinen löytöretki sieluni syövereihin. Tästä on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja. Tuliko sinulla muuten tehtyä Uuden Vuoden lupauksia?

Jouluna / Christmas

 /So this is Christmas. But not quite like the previous ones./

Joulu. Mikä ihana tekosyy. Olla vaan. Joskin tänä jouluna oleminen saa ihan uusia merkityksiä, kun kaikki ylimäräiset kyläilyt on jääneet vallitsevista olosuhteista johtuen kyläilemättä. Koska asioissa on aina ne positiivisetkin puolensa, on tosiaankin ollut mahtavaa viettää kiireetöntä joulua. Kun sinne sun tänne säntäily on jäänyt vähemmälle, on saanut nauttia pitkään nukutuista aamuista, rauhassa kokatuista jouluruuista ja hitaasta tunnelmasta. 

Joulunvietto alkoikin jo aatonaatttona ensimmäisellä kattauksella kahdelle, ja aattona vietettiin ehkä hieman suosituksiakin uhaten iltaa siskon perheen kanssa yhdessä. Joulu on kuitenkin lasten juhlaa ja serkusten yhdessä oleminen arvotettiin suosituksien noudattamista tärkeämmäksi. Joulupäivän ja Tapanin iloksi puolestaan saimme mummin yökyläilemään ja kortinpeluukaveriksi Jampalle.

Pitkästä aikaa kun kuvaili kotona, sai taas muistaa kuinka haastavaa tämä pimeimmän ajan valokuvaaminen on. Vaikka kameran kaivaa esiin heti kun päivänvalo pikkaisen pilkahtaa, ehtii pimeys laskeutua ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Huokaus. Valoa päin on ihmisen mieli. Onneksi kohta on tammikuu.

Pukki toi allekirjoittaneele täsmätoivelahjoja, kuten Karita Tykän uuden kirjan ja pitkään haaveillun Malian huonetuoksun, mutta muutama yllätyskin paketeista paljastui. Meidän jouluissa kun aikuisetkin saavat lahjoja. Jälkikasvun mielestä joulupakettien saalis oli huonoin ikinä, sillä saldoa mitattiin selkeästi pehmeä paketti-indikaattorilla. Yhdeksävuotiaan kun on hieman haastavaa käsittää, että kun yksi toive oli televisio omaan huoneeseen, ei niistä muista paketeista enää kovin arvokkaita lahjoja sen lisäksi kuoriudu.

Omalta osaltani voin kertoa, että olen saanut viettää ehkä parhaan jouluni ikinä. Maailmantilannetta huomioon ottamatta kun omassa elämässä on tällä hetkellä palikat paremmassa järjestyksessä kuin vuosiin. Joskus pitää uskaltaa heittäytyä voidakseen löytää jotain ihmeellistä.

Mitenkä sinun joulusi sujui? 

Kuu kiurusta kesään, puoli vuotta pioneista

 /Is there anybody out there..?/

No mutta hei! Piiitkästä aikaa näppäimistön äärellä näissä merkeissä. Ja kuten otsikosta voitte päätellä, ei päivän kuvasaldo ole ihan tältä päivältä. Ajattelin tulla huhuilemaan, onko siellä vielä joku. Sen lisäksi, että koko maailma on suistunut raiteiltaan tänä vuonna, on oma pieni henkilökohtainen maailmanikin kokenut monenlaisia mullistuksia, ja kamera on saanut pölyttyä hyllyllä kesäkuusta lähtien. Siksipä vallan kesäinen valaistus on kuvissa, ja pöydälläkin kukkii vielä pionit. 

Kun elämäntilanne taas sallii, päätin siis kokeilla vieläkö joku siellä olisi ruudun takana, sillä niin pitkään on tullut tätä bloggaamista harrastettua, että eihän tätä osaa kokonaan poiskaan jättää. Täytyy myöntää, että itsekin olen loistanut lukijan roolissa poissaolollani viimeisen puolen vuoden ajan, kun voimavarat on pitänyt keskittää johonkin muuhun, ja vain ihan muutamia blogeja on tullut harvakseltaan luettua. Instagramin puolella sentään on tullut oltua vähän aktiivisempi, mutta kysyisinkin teiltä nyt vieläkö blogimaailma jaksaa kiinnostaa? Alan isoimmat nimet ovat jo aikapäivää sitten lähteneet laajentamaan blogejaan videoiden ja podcastien puolelle, mutta minä olen sillä tavalla vanhanaikainen, että en osaa kuvitella sellaista tekeväni. Omalta osaltani myös videot jäävät usein katsomatta, kun mielummin katselen kaunista kuvavirtaa.

Vaikka kuvat tänään ovatkin kesältä, ei omassa sisustuksessani suuria mullistuksia ole tapahtunut. Vienosti olen alkanut haaveilemaan isosta avokulmasohvasta, jonne mukavasti mahtuisi isompikin porukka köllöttelemään, mutta ainakaan ihan vielä ei ole sen aika. 

Olohuoneen Hay Tray pöytä sen sijaan koki pienimuotoisen tuunauksen, mistä voisinkin myöhemmin kertoa lisää, jos jotakuta kiinnostaa?

IG:stä päätellen monet tuntuvat jo alottaneen joulun fiilstelyn, mutta itse olen vielä yrittänyt pitää koristeet laatikoissa, ettei vallan kyllästyminen ehtisi iskeä ennen joulua. Tällä hetkellä joulu onneksi tuntuukin vielä kaukaiselta ajatukselta kun ulkona sataa kolmatta päivää poikittain vettä.

Hihkaisethan jotain, jos vielä olet siellä. Vaikka kommentointi blogeissa on tehnyt loppuaan jo vuosikausia, olisi ihana kuulla, että mitä sinulle kuuluu tai vaikkapa mitä haluaisit blogista lueskella? Onko se sisustusjuttuja, treenijuttuja tai  vaikkapa Life Coaching-vinkkejä. <3

Vuosi jolloin maailma pysähtyi

/Never could have prepared for anything like this. The world has stopped./

Heipähei. Pitkästä aikaa. Ei sitä osaa pistää blogia kokonaan telakalle, vaikka välillä itselleen niin yrittäisikin uskotella. Erityisesti siksi, että tämä nyt kuitenkin on eräänlainen päiväkirja - joskin julkinen sellainen. Pakkohan se oli siis tulla tännekin tallentamaan mietteitä tänä historiallisena vuonna, kun maailma pysähtyi. Kuvat on otettu tammikuussa, silloin kuin suurin osa meistä eli vielä tavallista arkea. Aikana jolloin jostain kaukaa kaiunneet huolenaiheet eivät tuntuneet koskevan meitä, vaikka vaaraisa aavistus jo ilmassa leijailikin.

Minä olen nyt ollut kotona viisi viikkoa. Viisi piiiitkää viikkoa, jolloin päivät, ja jopa kuukaudet nyttemmin, ovat kadottaneet merkityksensä. Elämä on kuin joistain niistä elokuvista, joissa pääsankari herää joka aamu elämään saman päivän uudelleen. Päiväni Murmelina on vaan lakannut olemasta hauska jo kovin kauan aikaa sitten. On olemassa sanonta, että onnellisin on se ihminen, jolta otetaan pois kaikki mitä hänellä on - ja annetaan sitten takaisin. Voimme kai vain toivoa, että saamme takaisin edes osan siitä huolettomasta turvallisuuden tunteesta, jonka varassa vielä hetki sitten elimme. Tänään väistäessäni jälleen kerran lenkkipolulla vastaantulijaa tulin miettineeksi, palaako maailma koskaan ennalleen siinä mielessä, että joskus tulevaisuudessa aivastavalle työkaverille tai ystävälle voisi huolettomasti toivottaa Terveydeksi, Bless you, niinkuin normaalisti olemme tottuneet tekemään, vai onko jotain särkynyt lopullisesti.

Arki rullaa eteenpäin tiukkojen rutiinien tukemana. Aamuisin pedataan sängyt, puetaan päivävaatteet ja harjataan hampaat ennen istahtamista tietokoneen ruutujen ääreen. Aamupalaa seuraa lounas, lounasta välipala ja välipalaa ulkoilu ennenkuin onkin aika jo asettua päivälliselle, päivälliseltä pihalle, pihalta iltapesulle, iltapesulta iltapalalle. Toisto tuo lapselle turvaa ja ennakoitavuutta arkeen, mutta samalla meinaa räjäyttää aikuiselta tajunnan. Olemme Jampan kanssa riskiryhmäläisinä noudattaneet sosiaalisen eristäytymisen ohjeistusta jokseenkin säntillisesti, joten kavereita ei lapsella käy. Ei myöskään minulla, joten yhdessä ollaan melkoisen intensiivisesti. Hyvinä päivinä olen muistanut olla erityisen kiitollinen tästä tilaisuudesta lähentyä lapsen kanssa samalle tasolle kuin joskus hänen ollessaan pieni, kun kaverit eivät vielä olleet kuvioissa. Olenhan joskus työtilani ikkunasta katsonut ikkunasta äitejä lapsineen matkalla puistoon, ja miettinyt, että itsellä ei enää tule tilaisuutta viettää noin paljoa aikaa lapsen kanssa. Vähänpä tiesin silloin. Huonompina hetkinä taas tuntuu siltä, että tekee mieli hilpaista karkuun. Ihan mihin vaan. Että saisi vaan hetkisen olla hiljaisuudessa.

Etätyöskentely on kirkastanut minulle myös sen,että olen kuitenkin loppujen lopuksi ihmis-ihminen, vaikka välillä aina haluankin paeta omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ruudun takana ollessa en voi saada kuin kalpean aavistuksen siitä, minkälaisten huippujen persoonallisuuksien kanssa saan normaalioloissa päiväni viettää, ja kuinka oleellinen osa päiviäni ovatkaan myös työyhteisön muut aikuiset. Te, jotka siellä nyt tätä luette, minulla on teitä ikävä. 

Ristiriitaisin tuntein odottelen tietoa kevään jatkosta, tulevasta kesästä ja koko maailman tulevaisuudesta. Siihen asti kuitenkin jatketaan päivä kerrallaan murmeleina menemään.

Aurinkoa viikonloppuusi!

Ja joulu on | And so it is Christmas

/ And so it is Christmas. I wish all of you Joyful Christmas!/

Aattoaamu. Jamppa oli herännyt aamuyöllä puoli viideltä katsomaan, mitä kuusen alle on ilmestynyt, sillä meillä tonttu käy tuomassa ensimmäiset paketit jo yön aikana. Siellä hän istui jääkiekomaila kainalossa, kun itse kahdeksan jälkeen hipsuttelin alakertaan.

Nyt on aika suunnata mummilaan joulupuurolounaalle ja vaihtamaan ne seuraavat paketit. Veikkaan, että puuro taitaa jäädä kakkoseksi.

Joulupuurolta matka jatkuu aattoillan juhlapöytään seuraavaan kyläpaikkaan, minne pukkikin lie tiensä löytää. Meillä taidetaan elellä ihan viimeistä kertaa sitä aikaa, kun pukin tuloa odotellaan vielä toiveikkaasti pukin aitouteen suhtautuen. Aika paljon on kyllä jo kysymyksiä ollut viime päivinä ilmassa...

Ihanaa ja rauhaisaa joulua teille ihan kaikille! Muistakaa nauttia läsnäolosta läheisten kanssa.

Eikä vielä ole edes ilta | Winter Darkness

/It must be very difficult for people living in southern countries to imagine how dark it gets here in Finland in the winter time. These pictures were taken in the middle of the day.../

Otsikossa mainittu Apulannan albumin nimi juolahti mieleeni katsellessani muutama päivä takaperin otettuja kuvia. Onhan tämä meidän talvi ihan uskomattoman pimeä. Keskellä päivää otetuissa kuvissakaan ei valonhäivää juuri vilahda, tammikuun ensimmäisiä säteitä tässä jo kovasti odotellaan.

Tänä vuonna joulun fiilistely on jäänyt pitkälti työkiireiden jalkoihin. Kollegojen kanssa on puhuttukin, että kuinka ihmeessä tuntuu, että työtahti vain kiivastuu vuosi vuodelta. Hyvin paljon mediassakin kirjoitellaan työelämän tahdin muuttumisesta ja työntekijöiden väsymisestä alalla kuin alalla, mutta enpä usko että millään alalla oltaisiin palailemassa vanhaan vähemmän tehokkaaseen työskentelytahtiin, vaikka kuinka sitä toivoisimme. Jokaisen meistä on vaan itse osattava laittaa omalle jaksamiselle rajat, ja tehdä työtä vaan se määrä, minkä kohtuudella jaksaa ja pystyy. Olen tänä syksynä jutellut usean ihmisen kanssa siitä, kuinka jatkuvat riittämättömyyden tunteet syövät työmotivaatiota ja työstä saatavaa nautintoa ja kuinka tämä puolestaan johtaa kyynistymiseen ja välinpitämättömyyteen. Toki varmasti eri alojen välillä on eroja, mutta ainakin omalla alallani tämä on hyvin huolestuttava trendi. Jos ihmisten kanssa työskentelevä ihminen ei jaksa enää välittää, kuka sitten välittää heistä, jotka sitä välittämistä tarvitsisivat? Onneksi joululoma suo monelle kaivatun hengähdyhetken ja muutaman viikon levon jälkeen jaksaa taas uurastaa, mutta kuinka pitkään tällaisia pyrähdyksiä jaksaa jatkaa ennen pysyvää uupumista?

Joulun rauhallisina hetkinä toivoisin kaikille voimaa jaksaa pysähtyä itsensä äärelle, ja kysyä itseltään muutamia tärkeitä kysymyksiä. Mitä minä oikeasti haluan ja tarvitsen? Mikä tekee minut onnelliseksi? Miten voisin saada näitä onnelliseksi tekeviä tekijöitä elämääni lisää? Mistä minun pitäisi luopua, jotta se olisi mahdollista? Kovin moni perisuomalaisen työmoraalin omaava kokee, että työ on pakko tehdä täydellisesti. Välillä voisi kuitenkin olla hyvä pysähtyä miettimään, onko oikeasti tarvetta täydellisyydelle vai riittäisikö kyllin hyvä? Näitä ja muita kysymyksiä pohditaan myös Life Coaching tapaamisissa. Jos sinua kiinnostaa coaching, tervetuloa seuraamaan coaching-kanaviani  Facebookissa ja instagramissa @coachingoulu.

Finnish Design Shop Ale

/Design on Sale/

No nythän ne on alkaneet. Kesä-alet nimittäin, Tuntuu, että vuosi vuodelta alet alkavat aikaisemmin ja aikaisemmin. Tänään luvassa pomintoja eräästä suosikkikaupastani, eli Finnish Design Shopista. Erityisesti suurempia hankintoja suunnitelleille nämä alet ovat hyvä tilaisuus säästää jopa satasia, sillä sen verran harvoin design-tuotteet alessa ovat, mutta toki myös piensisustajille tai lahjoja miettivillekin löytyy tarjouksia. Tänä kesänä alesta löytyy mielestäni parhaat tarjoukset vuosiin, sillä esimerkiksi Vitran tuoleja ja By Lassenin tuotteita harvemmin saa mistään alehinnoin. Osa tuotteista näytti jo nyt olevan loppuunmyyty, eli jos jotain hankintaa mietit, kannattaa olla nopeana. Itse haaveilen kollaasin tuotteista erityisesti Kubus-kyntteliköstä ja tuosta Pappelinan matosta, enkä kyllä noita kulhojakaan panisi pahakseni...

Loius Poulsen AJ lattiavalaisin / Artemide Tolomeo Micro Pöytävalaisin / Design Letters kirjainkupit / Design House Stockholm Block valaisin / Eames DSW tuoli ,DSR tuoli,  DAW tuoli,  DAW tuoli mustilla jaloilla ja RAR keinutuoli /  Pappelina Bob matto (ja isossa koossa)/ Marimekon klassikkotyyny Bottna / By Lassen kynttilänjalka ja kahdelle kynttilälle / By Lassen Kubus kulho (ja valkoisena) / Hay Lup Triangle kynttilänjalka / Hay About A Chair tuoli / Eva Solo juomapullo / Lego säilytyslaatikko  (ja valkoisena) / Design Letters keittiöpyyhe

*Linkit kaupallisia linkkejä.

Pienesti pääsiäistä puhelinkuvina | Easter

/Easter decoration in our home is pretty simple./

Ihanan aurinkoista Palmusunnuntain ja vaalisunnuntain iltaa! Havahduin tosiaan vasta tänä aamuna siihen, että pääsiäiskoristeluun ei tässä talossa oltu paljoa satsattu. Niinpä virpomisreissun päätteeksi jätin kotiinkin muutaman oksan ja kaivelin koristevarastoista muutaman munan esille. Pääsiäisen vietto ei meillä ole koskaan näytellyt suurta roolia, joskin ylimääräiset vapaapäivät toki otetaan ilolla vastaan. Niinpä koristeluissakin pätee vähemmän on enemmän-teema. Virpomisen, äänestysreissun ja kotiin kannettujen töiden teossa vierähti päivä sen verran sukkelaan, että kunnon kameraa ei tänään tullut kaivettua esille, tässäpä siis pienesti pääsiäistä kännykän kameralla napsittuna.

Minä olen aikuisvuosillani huomannut allergisoituneeni kerrotuille tulppaaneille, joten keltaiset jäivät kauppaan, Mutta mikäpä ettei valkoinenkin ole pääsiäisen väri. Nuo Lidlin minimunat on muuten aivan parhaita, Saattaa olla, että ihan muutama on mennyt ihan omaankin suuhun tänään...

Yhden perunanarsissin kestää sisällä, vaikka tuoksu onkin aika voimakas. Muistan vieläkin erään pääsiäisen, jolloin minulla lähti hiukan mopo lapasesta kukkakaupassa, ja kotona oli sitten sen mukainen tuoksu. Jouduin kesken pääsiäispyhien kirjaimellisesti keskellä erästä yötä kantamaan puolet kukista pihalle, kun astmakohtaus meinasi iskeä... onneksi vahingoista viisastuu.

Ja tokihan sitä käytiin itsekin virpomassa. Väriallergikkona varasin kotiin tuleviin oksiin vähän maanläheisempiä sävyjä. Pakko myöntää, että näitä vähän tuunasin itse. Meillä kun isä ja poika olivat keskenään meidän oksat eilen askarrelleet minun poissaollessani, niin koristeet olivat hiukan harvanlaisia. Toivottavasti alueen muuten kyllä hyväksi virvotut asukkaat ei pahastuneet saadessaan vähän sulkasatoisia virpoja...

Pirteyttä uuden viikon alkuun! Nyt pitää lähteä seurailemaan illan vaaliohjelmien tarjontaa.

Olohuoneen uusi järjestys | Spring in the white living room

/When there is no need to buy anything new, but you feel like having a change. rearranging the furniture is always a good idea. /

Aurinkoista sunnuntaita! Kevät on edennyt jo pitkälle sitten viime kirjoituskerran (vaikkakin täällä pohjoisessa piisaa edelleen hankia ja nietoksia varmaan juhannukselle asti). Meillä tapahtui parisen viikkoa sitten kummia, ja perheen mies innostui sisustamaan. Ennenkulumatonta, todellakin, mutta piti tietysti käyttää tilaisuus hyväksi, sen verran harvinainen tapaus kun on kyseessä. Mehän olemme tähän saakka eläneet kivikaudella sen suhteen, että kotimme internetyhteydet ovat olleet langan varassa. Kun siskon mies päätti auttaa vanhanaikaisia mäessä ja toimitti meille ihan kotiintuotuna laitteen jolla langattoman verkon riemut meillekin aukesivat, ei enää tarvittukaan kuin toinen sukulaismies sitä asentamaan. Jep, I know. Mutta kun ei vaan ole koskaan kiinnostus riittänyt opiskella mitä piuhoja minnekin kytketään ja ohjekirjasethan vaativat ihan liikaa kärsivällisyyttä. No tämä pitkä johdantohan liittyy siis siihen,että olohuoneen kalustejärjestys on aina ollut kiinni siitä, että ainoa verkkoyhteys on sijainnut tasan yhdessä nurkassa, ja nyt kun sitä ei enää tarvita, oli vihdoin tilaisuus vaihtaa järjestystä olkkarissakin.

Sohva päätyi lopulta erinäisen pyörittelyn jälkeen ikkunan eteen, ja TV-taso entiselle sohvan paikalle olohuoneen pitkälle seinälle. Ihan täysin vakuuttunut en vielä järjestyksen toimivuudesta ole,sillä TV tuntuu saaneen nyt melkoisen näyttävän paikan huoneesta, mutta vaihtelu ainakin virkistää. Olisihan toki mahtavaa omistaa joku huippumoderni töllötin, joka suljettuna naamioi itsensä tyylikkääksi tauluksi, mutta se hankinta saanee odotella päivää, jolloin lottovoitto tilille humpsahtaa.

Cooee Designin pallomaljakko * jaksaa ilahduttaa minua joka päivä, sillä se näyttää kauniilta tyhjänäkin, eikä tarvitse pienen suuaukkonsa vuoksi suurta kukkakimppua ollakseen näyttävän näköinen. Lähikaupan parin euron neilikkakimppukin toimii vallan mainosti.

Jamppa on muuten äänekkäästi protestoinut uutta järjestystä vastaan, sillä miehisenä luonteena hänelle käytännöllisyys on tärkein asia, ja nythän keittiön pöydän ääressä istuessaan joutuu vallan kääntämään päätään sivulle, jos haluaa nähdä, mitä telkkarissa on meneillään...

Kuvassa näkyvä Chhatwal & Jonssonin Kerala * tyynynpäällinen on muuten yksi itse itselleni ostamista joululahjoista, jonka vihdoin ja vimein muistin ottaa käyttöön...

Lisää olohuonekuvia tulossa myöhemmin, nyt kutsuu työt. Ihanaa uuden viikon alkua!


Miltä olohuoneessa näytti aiemmin? Kurkkaa vaikkapa täältä ja täältä.

Seuraa blogia / Follow the blog

Facebook

Bloglovin

Pinterest
Instagram

(* Kaupallinen linkki.)

Tapahtumavinkki Oululaisille - nyt kaikki konmarittamaan

Heippa kaikki!

Tänään luvassa tapahtumavinkki Oulun seudulla asuville. Oulussa järjestetään pitkästä aikaa isompi kirppis-tapahtuma 17.3 Teatrian tiloissa. Tapahtuman puuhanaisina on kaksi nuorta yrittäjänaista, ja tällaisen yrittäjyden tukemisen merkeissä lupasin mainostaa teille paikallisille lukijoille, että pöytiä on vielä varattavissa. Tapahtuman tarkemmat tiedot löydät täältä. Nyt eikun kaikki konmarittamaan, tai jos sattuu, ettet itse pääse myymään, merkkaahan päivämäärä kalenteriisi tai käy tykkäämässä ISOkirppis Facebook-sivusta, niin muistat määräpäivänä lähteä katselemaan, tekisitkö itsellesi jotain kivoja löytöjä.

Yksinkertainen joulupaketointi 2018 | Simple Gift wrapping

/No, no red wrapping paper this year either./

Meillä on räjähtänyt pommi. Merkkiä minä ja Jamppa. Kun viikko on ollut hieman hoppuisa, olemme kummatkin levitelleet sen seitsemän vaatekertaa pitkin alakerran tuoleja (minä) ja lattioita (Jamppa). Koska siivoaminen ei kuitenkaan innostanut, päädyimme aamutuimaan köröttelemään kohti Haaparantaa ja Ikeaa. Tokihan on järkevämpi ajaa kaksi tuntia suuntaansa ostamaan muutamaa pahvista säilytyslaatikkoa kuin suostua maksamaan postikulut... mutta sainpa sentään kuunneltua automatkalla loppuun Idiootit ympärilläni-teoksen (lämmin suositus), mikä siivoamisen välttelyn lisäksi selkeästi osoitti automatkan vaivan arvoiseksi... Onnistuin perjantaina muuten lopulta kuvaamaan tämän vuoden lahjapaketitkin Jampan ollessa vielä koulussa. Paketointi-ideoita en tullut tänä vuonna poikkeuksellisesti postanneeksi, mutta viime vuoden pakettini löytyvät täältä ja  aiemmat paketointivinkkejä sisältäneet postaukseni voi bongailla vaikkapa täältä), mutta tällaisilta siis omat paketit tänä vuonna näyttävät. Eli edelleenkään en lämpene punapohjaisille pukkipapereille, mitä simppelimpi, sen parempi (myös pakkaustaitoni huomioiden).

Kortitkin noudattelevat samaa tyyliä. Kollegani kertoi juuri äimistyneenä ostaneensa tyttären varainkeruuta kannattaakseen valmiita joulukortteja, joista jäi puolet käyttämättä, kun ne olivat mustia. Ja minua nauratti. Meitä on niin moneen makuun.

Nyt on paketit taas visusti saajaltaan piilossa. Toivotaan, että sisällöt on mieleisiä, kun niitä ylihuomenna päästään aukomaan...