Kesä puhelinkuvina

/My summer 2019./

Kesä on mennyt menojaan ja kalenterissa vaihtunut syyskuu jo viikko sitten. Päätin pitkän tauon jälkeen palailla linjoille, sillä tämä blogihan on minulle suuressa määrin myös päiväkirja, mistä on aina jälkikäteen mukava katsoa mitä on tullut milloinkin hommailtua. Kesän alussa kirjoittelin kesän Bucket List:iä, ja nyt ladatessani kuvia puhelimelta koneelle ajattelin siirtää niitä vähän tännekin ja nähdä montako tavoitetta kesäsuunnitelmista toteutui.

Kesällä...

nautin hitaista aamuista ja iloitsin ystävien seurassa

matkustin Italiaan niin kovin rakkaaseen kaupunkiin

vietin rantaelämää

herkuttelin jäätelöllä

kävin Tivolissa

ja Linnanmäellä

riemuitsin hotelliaamiaisista

vetäisin keikkatennarit jalkaan ja suuntasin Hämeenlinnaan huipussa seurassa

vaelleltiin puistoissa ja käytiin minigolfaamassa minimiehen kanssa

herkuttelin

vietin elämäni kirjaimellisesti kuumimman ja hikisimmän festariviikonlopun Qstockissa

taannuin lapseksi taas sirkuksessa

ja luin. Paljon. Kuinka ihanaa. Joskus Jampan ollessa pienempi pelkäsin menettäneeni tämän harrastusmahdollisuuden ikuisiksi ajoiksi, mutta onneksi vuosien vieriminen on tuonut minut takaisin kirjojen äärelle.

Kurkatessani kesän alun toiveisiini huomaan, että varovainen toive Tallinnan matkasta ei tälle kesälle toteutunut, mutta niin paljon muuta hyvää ja kaunista kyllä, että ei harmita. Ensi kesänä ehkä sitten. Nyt on shortsit pakattu jo laatikoihinsa seuraavaa kesää odottelemaan ja tästä kesästä on jäljellä enää lämpimät muistot ja päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Heippa kesä!

My Summer Bucket List

/Oh Summer, I have missed you./

Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toinen lomaviikko on pyörähtänyt käyntiin ja harvinaisen upeissa merkeissähän kesä onkin lähtenyt liikkeelle. En nimittäin muista vielä koskaan voineeni viettää rantapäivää täällä Oulun korkeudella jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta niin vaan viime perjantaina vierähti viisi tuntia rannalla makeassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Mutta mitäpä muuta kesälle on suunnitelmissa ja haaveissa? Minun lomahaaveeni eivät ole suurensuuria, ja lähes kaikessa mukana touhuaa tietenkin ekaluokkansa juuri kunnialla päätökseen saanut Jamppa, mutta tärkeintä kesässähän onkin pyrkiä nauttimaan niistä pienistä suurista jutuista.

♥ Nautiskele. Vaikka noudatankin muuten melko säntillistä ruokavaliota, pitää kesällä osata ottaa rennostikin. Jos rantapäivä hurahtaa pitkäksi, voi energiavajeen tankata silloin tällöin myös (kaura)jäätelöllä. Tärkeintä on säilyttää balanssi pidemmällä tähtäimellä.

♥ Istu torikahvilla. Mieluten vielä gluteenittomien vohveleiden ääressä. Mikä muu kuuluu niin kiinteästi kesään kuin tori meren rannalla, mansikantuoksuset torikojut ja lokkien kirkuna?

♥ Tapaa ystäviä.  Tämäkin kuvan kahvikupponen on nautiskeltu ystävän seurassa viime kesän Tallinnan matkalla. Tänä kesänäkin mieli tekisi Tallinnasa piipahtaa, mutta nähtäväksi jää salliiko budjetti ja löytyykö halukasta matkaseuraa.

♥ Käy terassilla. Joka kesä haaveilen istuvani rauhassa iltaa aurinkoisella terassilla ja aina heinäkuun lähestyessä loppuaan huomaan, etten ole sinne vieläkään ehtinyt. Osa syynsä on toki näissä pohjoisen Suomen epävakaisissa säissä, sillä aina kun olisi mahdollisuus päästä iltaa viettämään tulee taivaan täydeltä vettä ja sitten taas kun muut velvollisuudet painaa päälle porottelee aurinko kirkkaimmillaan.

♥ Vietä rantapäivä. Mielellään monta. Kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että heti elohopean kivutessa kahdenkympin tuntumaan minut löytää X-asennosta biitsiltä. Iän myötä suojakertoimet ovat vähän nousseet enkä enää pyöri täsmällisesti puolen tunnin välein ympäri kuin grillivarras niinkuin teinivuosina tuli tehtyä, mutta aurinkoa palvon edelleen hartaasti. Tuntuu kuin auringonvalossa heräisin elämään. Tästä syystä kai talvet ovatkin käyneet vuosi vuodelta yhä hankalammiksi sietää.

♥ Joogaa ulkona. Mihinkään metsään minua ei punkkikammoineni saa, mutta viime kesänä virittelin maton muutamaan otteeseen omalle terassille, ja onhan se fiilis aika upea kun aurinko lämmittää ja hiki virtaa asanoita tehdessä.

♥ Vietä viikko (henkisellä) kesämökillä. Minun henkinen kesämökkini sijaitsee fyysisesti Italiassa Adrianmeren rannikolla. Olen jo aikapäivää sitten seonnut laskuissa montako kertaa olen samassa kohteessa matkaillut, ja tänäkin vuonna saan kiitollisena suunnata tänne toiseen kotiini viikoksi nauttimaan upeista rannoista, maailmanparhaasta espressosta ja mitä herkullisimmista ruuista.

♥ Koukutu jääkahviin. Jokakesäinen addiktioni jääkahviin on jo nostanut päätään. Nam. Toimii myös kotona mantelimaitoon tehtynä.

♥Lue kirjoja. Rakastan lukemista. Ja mielellään nimenomaan ihan paperisten kirjojen lukemista. Äänikirjoja ja digikirjoja olen kokeillut, mutta fiilis ei ole lainkaan sama kuin karheita sivuja käännellessä ja painomustetta tuoksutellessa. Lukulistani koostuu aivan täysin kevyestä hömppäkirjallisuudesta. Luovuin jo vuosia sitten päättömästä tavoitteestani lukea kaikki maailmahistorian klassikot läpi...

♥ Liiku. Olen pyhästi päättänyt ja vannonut, että tänä kesänä en anna liikuntarutiinien repsahtaa. Tavoitteena onkin saada joka päivä aktiivisuusmittarin aktiivisuuspalkki täyteen ennen kello kahtatoista, ja tämähän hoituu reippaalla tunnin salitreenillä, kävelylenkillä tai kotona tehdyllä dynaamisella hathalla. Myös (leikki)puistotreenejä ja fitness-puistoa on jo tälle kesälle tullut testattua. Tavoitteeseen sisältyy myös jatkuva lapsen liikuntakasvatus, sillä tässä iässä jo pelimaailma meinaa herkästi viedä nuoren miehen kiinnostuksen kokonaan ja terveellisten liikuntatottumusten tartuttaminen jälkikasvuun on kesätavoitteiden kärkisijoilla. 

♥ Meditoi. Suorittajatyyppinä olen onnistunut kehittämään itselleni positiivisen suorittamisen kierteen. Kun Insight Timer-sovellukseni kiittää minua joka päivä kertomalla montako päivää perätysten olen jo meditoinut, en enää voi katkaista putkea... Olen ottanut tavakseni meditoida aamulla ennen minkään muun tekemistä, ja tämä on kyllä oiva keino saada päivä alkamaan rauhallisissa ja miellyttävissä merkeissä.

♥ Pysähdy hetkeen. Hengitä rauhassa puhtaan luonnon tuoksua, kuule kuinka linnut laulaa tai vesi solisee. Aina ei tarvitse kiirehtiä määränpäähän, voi myös nauttia matkasta. Oulu on siitä upea kesäkaupunki, että täällä on tarjolla keskellä keskustaakin mitä kaunein puisto, missä pääsee fiilistelemään luonnonkauneutta.

♥ Vietä sadepäivän leffamaratooni. Olemme jo Jampan kanssa kehittäneetkin tästä ihan oman juttumme, että huonon sään päivinä linnottaudumme sänkyyn popparikulhon ja muiden namien kanssa, ja pistämme Netflixin pyörimään. 

♥ Vietä aikaa lapsen kanssa. Minun minimieheni alkaa jo olla senikäinen, että epäilen meidän näin tiiviin yhdessäolon vetelevän viimeisiään. Vielä nyt äiti kelpaa seuraksi lähes mihin vaan, mutta jos tarjolla on omanikäisten kavereiden seuraa, näkyy tenavasta enää kengänpohjat tämän karauttaessa ulos ovesta. Erilleen kasvaminen on katkeransuloista, sillä yhtä aikaa iloitsee siitä, kuinka lapsi pärjää jo itsekseen niin monissa asioissa, että itsekin on saanut taas enemmän aikaa tehdä omia juttuja, mutta toisaalta haluaisi vain kaapata lapsen kainaloon, ja sanoa, että älä kasva enää. Okei, tunnustan. Olen tehnytkin sen. Ja monesti. Mutta niin se vaan kasvaa ja itsenäistyy koko ajan. Nyt on siis tärkeää nauttia näistä yhteisistä jutuista vielä, sillä kuten sanotaan, jonain päivänä huomaat, että ne pienet hetket olivatkin niitä suuria.

♥ Osallistu kesäfestareille. Viime vuoden tauon jälkeen tämän kesän Qstock-festereille onkin jo loput hommattuna. Ja mikä vielä parempaa, heinäkuussa edessä on vielä matka Hämeenlinnaan Metallicaa katsomaan. Ai jai, en malttaisi odottaa.

♥Älä stressaa. Ainakaan siivoamisesta. Minulla on paha tapa luoda itselleni kilometrin mittaisia to do-listoja loma-ajoille, ja kehittää niistä hillittömiä mörköjä jos en saa tartuttua toimeen. Tänä kesänä olen toistaiseksi onnistunut olemaan nuohoamatta nurkkia ja järjestelemättä arkistojani. Oi huoleton sotkuisuus, ei kuin ulos ovesta niin sekamelska jää taakse.

Mitä sinun kesälistaltasi löytyy?

Äitienpäivänä

Myrskyisää Äitienpäivän iltaa! Ainakin täällä Oulussa puhuri on puhkunut ja puhaltanut niin, että vasta esiinkaivetut terassikalusteet meinaa lähteä lentoon. Päivä onkin vietetty mukavasti sisätiloissa. Aamu alkoi kahdeksan maissa kun kuulin pienten jalkojen tepastelevan kohti makuuhuonetta. Jamppa siellä tulla tömpsötteli innoissaan Äitienpäivälahjat kainalossa niitä minulle sänkyyn tuomaan. Olikin meinata jo haljeta odotuksesta, kun olisi halunnut antaa lahjat heti samana päivänä, kun ne sai koulusta tuoda kotiin, mutta malttoi lopulta odottaa H-hetkeä. Puolenpäivän maissa lähdettiin sitten brunssille ja syötiin itsemme niin pyöreiksi, että kellahdettiin kotiin palattua Jampan ja oman äitini kanssa sänkyyn leffaa katselemaan. Tuuli tuiversi ikkunan takana ja sadepisarat piiskasivat ruutua, mutta meitäpä ei haitannut kun saatiin olla sisällä lämpimässä ja mussuttaa suklaata, Jamppa kainalossa rapsuteltavana. Aika täydellinen päivä siis, työhommat sai jäädä odottamaan huomista, vaikka olin niitä tällekin päivälle kaavaillut.

Kuva ei tokikaan ole tältä päivältä, vaan viime kesän Italian reissulta. Kun lapsikin kasvaa, pitää yrittää valikoida näitä otoksia, joissa kasvot ei näy. Päättäköön herra itse isompana jos julkimoksi mielii. Äitienpäivä on kyllä sellainen päivä, että herkistyy aina olemaan kiitollinen tästä roolistaan. Vaikka me Jampan kanssa ollaankin kaksi tulisielua, jotka kummatkin kiihtyy nollasta sataan hetkessä, ja temperamenttia löytyy molemmista vaikka muille jakaa, en ikinä koskaan vaihtaisi äidin rooliani pois. Mikään ei ole ihanampi tunne, kuin pienet kädet kaulan ympärillä ja kaikki se läheisyys ja rakkaus mitä lapsen kanssa saa jakaa. Jokainen ihminen, jonka elämänpolulla kohtaat, on jollain tavalla myös opettajasi, mutta minun elämäni tärkein opettaja on ehdottomasti oma poikani. Tässä sitä joka päivä opiskellaan elämää yhdessä ja kasvatetaan toinen toisiamme. 

Kiitos rakkaani, että teit minusta äidin.

Unelmakartta | My Vision Board 2019

/I have been thinking about doing my own Vision Board for my life goals for quite some time. Now I finally got it done. Have you ever done one? It is incredible how much power and energy you get just by looking at your goals every day./

Keväisää sunnuntaita! Täällä räystäät tippasee ja ilmassa on jo lupaus tulevasta. Tammikuun ja helmikuun alun paukkupakkaset on toivottavasti nyt taaksejäänyttä elämää, eikä toivon mukaan enää tarvitsisi sonnustautua toppahousuihin joka kerta kun poistuu ovesta. Tammikuussa postailut jäivät vähiin, kun omistin vapaa-aikani kuntoilulle - ja kuntouttamiselle. Selkävaivat ovat tehneet comebackin potenssiin kymmenen, ja huomenna pitäisi uskaltaa mennä niistä juttelemaan lääkärin kanssa, jotta voitaisiin ehkä alkaa selvittelemään syitä niiden takana. Vuoden alku on siis sujunut tiiviin treenaamisen parissa, ja voisinkin tulevissa postauksissa kertoa, minkä ohjelman mukaan nyt olen treenaillut. Tänään sen sijaan asiaa unelmakartasta. Mutta mikä on unelmakartta?

Unelmakartta, tai aarrekartta on työkalu, jonka tarkoitus on visualisoinnin avulla auttaa suuntamaan ajatuksia aktiivisesti kohti omia unelmia ja tavoitteita.  Unelmakartassa sekä tietoinen mieli, että alitajunta alkavat toimia niin, että suuntaat ajatuksia ja havaintojasi niin, että alat tavoittelemaan niitä asioita elämässäsi, joita toivot siinä olevan enemmän. Unelmakarttoja voi olla jopa useampia, joista vaikka yksi keskittyy hyvinvointiin, ja toinen pitkäaikaisempien unelmien tavoitteluun.

Modernimman tyylin ystävät voivat tehdä unelmakartan puhelinsovelluksella. Hakusanoilla Vision Board löytyy useampikin ihan ilmainen appi, jolla kartan voi tehdä. Itselläni on sovelluksella  tehty hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä unelmakartta puhelimeni taustakuvana niin, että joka kerta kun avaan puhelimen, se on siellä muistuttamassa minua päivittäisistä tavoitteistani. Ja uskokaa tai älkää, se toimii. Ladattuani kuvan, jossa mm. muistutan itseäni päivittäisen meditaation tärkeydestä, olen saanut vakiinnutettua meditoinnin osaksi jokapäiväistä elämääni.

Tämä kuvien kartta syntyi, kun huomasin, että minulla on vanhat taulunkehykset tyhjänpanttina varastossa, niistä kun on sattunut lasi pamahtamaan rikki. Ei kun siis tuumasta toimeen ja sakset ja aikakausilehdet kehiin. Unelmakartan askartelussa on hyvä antaa vähän intuition viedä, eikä hommasta kannata tehdä turha vakavaa. Leikkaa irti kuvia, sanoja ja voimalauseita, jotka puhuttelevat sinua. ja joiden uskot voivan ohjata sinua siihen suuntaan, minne haluat matkata. Omassa kartassani korostuu juuri tällä hetkellä tärkeät asiat, mutta sisällytin mukaan muutaman pitkäntähtäimen tavoitteenkin matkusteluun liittyen. Unelmakartta on vain sinua varten, eikä sitä ole välttämättä tarkoitus ripustaa mihinkään olohuoneen seinälle, mutta olisi hyvä, jos se olisi sellaisessa paikassa, että näet sen päivittäin, ja alitajuntasi saa taas impulssin alkaa toimia tavoitteiden mukaisesti. Miltäs tämä teidän mielestänne kuulostaa? Onko joku muukin jo toteuttanut oman karttansa?

Jos muuten asut Oulussa ja kaipaat apua oman unelmakarttasi väsäilyyn, tai haluaisit muuten vaikkapa jutella elämäsi tavoitteista, voit laittaa minulle sähkopostia, jossa kerrot minkälaisista asioista haluaisit keskustella. Etsin tällä hetkellä muutamaa Lifecoaching-harjoitusasiakasta, ja sinä voisit olla yksi heistä.

Vinkkejä Tallinnaan ja reissukuulumisia

/Visit Tallinn./

Terveisiä Tallinnan minilomalta. Palasin viime viikon tiistaina ystävieni kanssa kolmepäiväseltä reissulta, ja kylläpä voi sanoa, että kerrankin ilmat suosi lomailijaa. Viime kesänä pyörähdin Tallinnassa yhden päivän matkalla (vinkkipostaus täällä), mutta tällä kertaa yövyimme kaksi yötä Tallinnan keskustassa. Pariin päivään saa mahtumaan hyvällä suunnittelulla paljonkin, ilman että kuitenkaan täytyisi stressata tai ahdistua kiireestä.

Saavuimme Tallinnaan yölaivalla ja päätimme painavien matkalaukkujen vuoksi hurauttaa satamasta keskustaan taksilla. Tarkistimme hinnan eukäteen, ja luvattu kuuden euron hinta ei päätä huimannut, joten hyppäsimme kyytiin hyvillä mielin. Matkalaukut saatiin hotellille säilytykseen, ja eikun aamiaista etsimään. Virukeskuksen vierestä löytyikin pieni ja viihtyisä Reval Café, josta sai pikkurahalla maailman parasta smoothieta ja ihanan mausteista kasviswokilla ryyditettyä nuudelia. 

Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Viru sen keskeisen sijainin vuoksi. Hotellin tilat ovat hulppeat ja käytäväaulojen lievähkö nuhruisuus ei onneksi ulottunut huoneeseen saakka.Tällä kertaa olin onnistunut vahingossa buukkaamaan minulle ja ystävälleni kahteen pekkaan perhehuoneen. Jos lähdet matkaan perheen kanssa, suosittelen läpimästi tätä huonetyyppiä. Parisängyn tai kahden yhden hengen sängyn lisäksi huoneesta löytyy iso kerrossänky ja reilusti tilaa. Me toki hihittelimme pyyhekasan päälle ystävällisesti asetetetuille kylpyankoille, kun ei nyt tällä kertaa ollut jälkikasvu mukana. Noh, pikku varausmoka sinne tänne, mutta mahduttiinpa levittelemään parin päivän shoppailut hyvin huoneeseen. Muuten huone on tasoltaan ja sisustukseltaan perussokkaria, mutta huomio kiinnittyi kyllä heti hauskaan printtitapettiin, johon oli ikuistettu mm. Matti Nykäsen kuolematon Elämä on Laiffii. Hotellin aamupala noudatteli niinikään tavallista Sokos Hotels kaavaa, eli oli suhteellisen kattava perusaamiainen. Erikoisruokavaliota noudattavia sen sijaan ei täysin oltu huomioitu, sillä tarjoiluista puuttui kokonaan allergeenimerkinnät, ja gluteeniton ja laktoositon tarjonta oli suppea. Mutta kuten sanottua, nämä puutteet kyllä sietää, kun hotellin sijainti on näin erinomainen. Hotellista on oma suora sisäänkäynti Virukeskukseen, ja meillä tulikin päivän mittaan palailtua useamman kerran huoneeseen vessareissuille ja ylimääräisiä kasseja tuomaan. Hotellin toisella puolella aukenee puolestaan suoraan Tallinnan vanha kaupunki niin, että yhdenkin päivän aikana ehtii mukavasti ensin shoppailla keskustassa ja siirtyä sitten vanhan kaupungin kaduille ja kahviloihin paistattelemaan päivää.

Toisena päivänä nappasimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme useissa blogeissa aiemminkin hehkutetun Telliskiven alueelle. Taksi hotellilta perille maksoi 8 euroa. Teollishenkisessä korttelissa kohtaavat taide, hyvä ruoka ja pienet putiikit sulassa sovussa. Etukäteen suunniteltu gluteenittoman tarjoilun ravintola Kivi Paber Käärid jäi tällä kertaa testaamatta, sillä siellä oli parhaillaan meneillään kuvaukset, ja kuvaushenkilökunta joutuikin hätistelemään innokkaita turisteja pois ravintolan oven kahvasta. Vastapäätä olevasta ravintolasta Lendav Taldrik löytyi onneksi niinikään kattava intialaishenkinen gluteeniton ja maidoton ruokalista, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Helteisen päivän suolantarve tuli täytettyä huippuherkullisilla kanapakoroilla ja papadam-leivällä minttukastikkeen kera. Vahva suositus.

Osoitteesta Telliskivi 60A löytyy sisäänkäynti, jonka takaa avautuu ihanien pikkuputiikien tarjonta. Oma suosikkini oli ehdottomasti alla kuvissa näkyä Home Art, jossa jouduin jo vähän toppuuttelemaan itseäni etten olisi ostanut mukaan puolta kauppaa. Granit henkistä simppeliä ja luonnonläheistä sisustusta suosivalle tämä paikka on kyllä vierailemisen arvoinen. Mukaan tarttui myös naapuriliikkestä Mimesiksestä Joikin huonetuoksu. 

Kun shoppailu alkaa puuduttaa, pitää muistaa istahtaa kahvitauolle, vai mitä? Tallinnan kahviloissa oli myös mitä ystävällisimmin muistettu teipata Wifin salasana kassan läheisyyteen avoimesti nähtäville. Vai olenko minä ainoa, joka ei koskaan missään näe näitä muuten esillä?

Ahkeran shoppailun ja Telliskiven vierailun lisäksi aikaa jäi hyvin myös pyöriskellä vanhan kaupungin kauniilla kaduilla ja istahtaa toipumaan 30 asteen helteestä viinilasin ääreen. 

Teille muillekin, jotka ette asu Helsingissä, missä tässä kyseisessä ravintolassa pääsee vierailemaan muutenkin, voin ilolla suositella italialaista Va Piano ravintolaa. Me tulimme siihen tulokseen, että emme tahdo tuhlata liikaa aikaa vanhan kaupungin ruuhkaisissa ravintoloissa, missä ruokaa saatika laskua saa odotella hyvän tovin, vaan päätimme yhdessä tuumin valita illallisravintolaksi Va Pianon. Jos konsepti ei ole tuttu, niin käykää ehdottomasti tutustumassa. Taatusti tuoretta omien silmien alla lennossa valmistettavaa mitä herkullisinta ruokaa ja vieläpä erittäin edullisesti. Lasku maksetaan itse lähtiessä ovella, joten aikaa ei tuhlaudu turhaan odotteluun. Oi kyllä minä niin odotan, että tämä ihana ravintolaketju älyäisi rantautua myös Ouluun. Muuten ruokailimme yhtä sujuvasti ja nopeasti (ja edullisesti!)  Virukeskuksen intialaisravintolan buffetissa ja kerran jopa hotellihuoneessamme piknikillä, minne eväät noudettiin läheisen ruokakaupan tiskistä.

Ja niin.... miksipä sinne Tallinnaan alunperin siis lähdettiin? No keikallepa tietenkin. Vaikka olen jo jokseenkin kokenut keikkamatkailija, meinasi hieman etukäteen hirvittää, kun tiesin Guns N Rosesin keikalle olevan saapumassa 50 000 ihmistä. Tallinnan Laululava kuitenkin lunasti kaikki ennakkomaineensa odotukset, ja oli mitä parhain alue näin isolle tapahtumalle. Osansa rauhalliseen meininkiin toi luultavasti myös keikkakansan keski-ikäisyys, eikä ylilyöntejä näkynyt missään. Sää suosi ja bändi ja seura oli mitä loistavinta. Kyllä kannatti taas lähteä. Kyyti keskustasta Laululavalle maksoi muuten vain 10 euroa, minkä mielellään maksoi, kun tiesi, että loppuilta vietetään jalkojen päällä ja yöllä on edessä yli 4 kilometrin kävely takaisin hotellille, tiet kun suljetaan liikenteeltä keikan jälkeen, eikä julkisillakaan enää puolen yön jälkeen pääse kulkemaan. Mutta mikäpä oli marssiessa kauniissa lämpimässä kesäyössä pää tulvillaan ihanaa tunnelmaa ja uusia muistoja.

Sellainen matka tällä kertaa. Uusi matkaa odottaakin jo viiden päivän päässä, mutta siitäpä lisää myöhemmin. Kaunista kesäpäivää kaikille!