Uutta sisustusta lapsen huoneeseen | The kid's room

/End of an era. We finally purchased a new bed for the boy, who is no more a teeny tiny little kid. He is a big boy now and needs a big(ger) bed./

* Postaus toteutettu yhteistyössä Poster Store:n kanssa*. 
*Postauksen lopusta löydät alekoodin.*

Niin päättyi taas eräs aikakausi. Pieni poika kasvoi isommaksi, ja oli aika luopua hyvin palvelleesta  Jolla-sängystä, josta niin kovin pidin. Vaikka sänkyä olisi ollut mahdollisuus kasvattaa pituussuunnassa aina kahteen metriin, alkoi sänky käydä liian kapeaksi ja matalaksi kasvavan tenavan tarpeisiin nähden. Samalla kun huoneeseen hankittiin uusi sänky, päivitettiin huoneen ilmettä myös uusien julisteiden osalta. Oli aika luopua vanhoista aakkos- ja numerotauluista, ja meille tarjoutuikin mahtava tilaisuus valita uudet julisteet kehyksiin Poster Store -verkkokaupan valikoimista.

Sängyksi valitsin sitten kuitenkin jo eräässä aiemmassa postauksessa pähkäilemäni Jyskin sängyn, jota en ensi alkuun uskaltanut ostaa, kun en mistään myymälästä löytänyt näytekappaletta. Koska se mitoitukseltaan, väritykseltään ja hinnaltaan kuitenkin parhaiten vastasi tarpeitamme, otin lopulta riskin ja ostin sängyn näkemättä, ja olen kyllä tyytyväinen ostokseen. Säilytyslaatikot alla ovat mitä mainioin jemma kaikelle sekalaiselle sälälle, mitä tokaluokkalaisen pojan huoneesta väistämättä vielä löytyy, ja betoninsävy sängyssä tuo mukavasti poikamaista rouheutta huoneeseen.

Julisteet Jamppa sai sen sijaan valita huoneeseen itse, ja melkoinen tovi meillä vierähtikin Poster Storen valikoimaa selatessa. Äitihän olisi tietysti valinnut jotain mustavalkoista, mutta Jampalla taisi olla tuoreessa muistissa lomareissulla vieraillussa merimaailmassa nähdyt hait ja muut eväkkäät, kun hän tiesi heti nämä taulut nähdessään haluavansa juuri nämä. Jamppa kaipasi myös vähän väriä huoneeseensa, kun muualla kodissa on niin kovin väritöntä, ja mikäpä sen paremmin sinne sopisikaan kuin poikamainen sininen sävy. Koska Poster Storen valikoima on todella laaja, oli mahtavaa, että sivuvalikosta löytyi erikseen listattuna lasten taulut, niin pystyi vähän rajaamaan valikoimaa, kun lapsen kanssa yhdessä koneella istuttiin. Minä yritin viimeiseen saakka vakuuttaa Jampan eräänkin eläintaulun hellyttävästä takapuolirivistöstä, mutta poika piti päänsä ja halusi valaita. Ja hyvä niin, sillä tauluthan istuvat harmaan sävyiseen ympäristöönsä aivan loistavasti. Olin muuten hyvin positiivisesti yllättynyt julisteiden laadusta. Olenhan aiemminkin sisustanut kotiani julisteilla, mutta nämä tuntuivat heti huomattavan paljon laadukkaimmilta kuin aiemmin hankkimani julisteet. Jälkikäteen vasta huomasinkin Poster Storen sivuilta, että heidän julisteensa painetaan taidegallerialaatuiselle paperille, joka on paksua ja kestävää, eikä kellastu ajansaatossa. Lisäksi käytetylle paperilaadulle on myönnetty vastuullisen metsäalan FSC-merkki,

Sisustamisessa on aina sellainen sivujuonne, että yksi muutos johtaa toiseen, ja sängyn ollessa leveämpi jouduttiin huoneesta kantamaan ulos vanha Ikean Kallax-lokerikko. Tilalle Jamppa sai oman yöpöytänsä, Kartellin Componibilin, joka niinikään on juuri saanut lähtöpassit työ/vierashuoneesta (syy tähän selviää myöhemmin tällä viikolla). Jos joku ei muuten ole nähnyt, miltä huoneessa on aiemmin näyttänyt, voi entistä sisustusta kurkata vaikkapa täältä.

Ja sitten alussa lupaamaani alekoodiin. Jos sinunkin kotisi kaipaa vähän uutta ilmettä, voi sitä helposti hankkia muutaman uuden julisteen avulla. Poster Store haluaa nimittäin tarjota lukijoilleni 30% alennuksen valikoimastaan koodilla ladolcevita30. Koodi on voimassa kaksi viikkoa tästä eteenpäin aina 6.8.2019 saakka, ja koskee kaikkea muuta valikoimaa, paitsi Selection-sarjan julisteita.

Legosäilytys | Lego Storage

/ All mothers who have sons probably share the same problem. Where to storage all the legos.../

Kesällä kerrattain päivän postauksen aiheeni oli lastenhuoneen sisustus, ja lupailin silloin kertoa, miksi olin juuri tullut hankkineeksi Ikeasta muutaman ison säilytyslaatikon. No asiahan on tykkänään unohtunut, ja nyt kun tietokone alkoi herjaaamaan tallennustilan täyttymisestä ryhdyin läpikäymään ylimääräisiä valokuvia koneelta ja vihdoin muistin palata asiaan... Jokainen pikkupojan äiti lienee tuskaillut saman ongelman kanssa. Miten säilyttää legoja? Meillä on yritetty alati kasvava legomäärää hallita jo monenmoisin keinoin, mutta aika heikoin tuloksin. Nykyistä edellinen yritykseni oli tuoda kenkähyllynä varastossa pitämäni Billy-hyllykkö pojan huoneeseen, ja ylevänä ajatuksenani oli, että hyllyillä säilytettäisiin niitä ohjeiden mukaan rakenneltuja valmiita legoja, mutta ehei. Jamppa osaa kyllä rakentaa ohjeiden mukaan, mutta haluaa melummin käyttää mielikuvitustaan, ja rakennella omien sanojensa mukaan "aluksia". Alukset taas ovat alati muuttuvia hökkelöitä, jotka eivät avohyllyllä mullin mallin majaillessaan olleet mitään varsinaisia kaunistuksia, puhumattakaan pölyjen pyyhkimisen työläydestä niitä nostellessa, joten hyllyköstä oli luovuttava.

Myöskään vanhoista duploista ei kuulemma voi luopua, koska niilläkin rakennetaan (ehkä kerran kahdessa kuukaudessa sanon minä), joten nekin on edelleen jemmattava johonkin. Duplot mahtuvatkin juuri ja juuri kahteen Lego-säilytyslaatikkoon *, jotka onneksi mahtuvat Muuramen Jolla-sängyn alle. Varsinainen ongelma ovatkin sitten ne pikkulegot.

Kesän Ikean reisulla sitten törmäsin näihin muovisiin kannellisiin Kuggis-laatikoihin, joihin oli lisäosana saatavissa tuollainen sisäänlaitettava matalareunainen tilanjakaja. Ja siitähän se idea sitten lähti. Jo aiemmin olen hieman järjestyspakkomielteisenä ihmisenä lajitellut Jampan legot väreittäin pieniin kannellisiin läpinäkyviin muovilaatikoihin (joita saa muuten edullisimmin Jyskistä), mutta nyt löytyi lajittelukeino myös niille sekalaisille aarteille. Kuggiksen lajittelulokerikkoon saatiin Jampan kanssa lajiteltua ne isommat legot, joita ei ole riittävästi saman värisiä, että niitä kannattaisi säilöä isommassa muovilaatikossa erikseen, ja samoin kaikenkirjat pikkuosaset. Tadaa. Rakentelusta tuli taas paljon mukavampaa, kun koko legokomeutta ei tarvitse leväyttää lattialle kun rakentelu alkaa, vaan voi vaan sujuvasti nostaa aarrelaatikon lattialle hommantouhun viereen. Säästää muuten aika paljon hermoja, kun ei tarvitse leikin loppuessa metsästää noita lähes näkymättömän pieniä osasia matosta...

Meillä leikit kerätään aina viimeistään iltaisin ennen nukkumaanmenoa pois lattioilta, ja tämä legosäilytyskeino on kyllä osaltaan auttanut paljon siivoamista. Keskeneräisiä pikkurakennelmia mahtuu myös säilömään samoissa laatikoissa, ja ne arvokkaammat isot rakennelmat ovat turvassa hyllyn päällä. Joulupukin listalla keikkuu muuten jo tällä hetkellä sellainen määrä uusia legoja, että kohta onkin taas uudet hyvät keinot tarpeen, mutta toistaiseksi pärjätään onneksi  näillä.

Miten teillä on ratkaistu legojen säilytysongelma?






(* Kaupallinen linkki.)

Seuraa blogia

Facebook

Bloglovin
Pinterest
Instagram

Lastenhuoneen säilytysratkaisut ja kalusteet | Toy storage

/Tiny kid's room. Loads of stuff. Most of our strorage systems for toys are from Ikea/

Heipähei! Joko siellä ollaan juhannuksesta selvitty? Minä otin juhannuksen samalla asenteella kuin koko kesäkuun, eli ei minkään näköisiä suunnitelmia. Tämän kesäloman tarkoitus kun on päästä lapsuuden kesälomien joutilaisuuden tunnelmiin, ja kaikenkarvaiset suunnitelmat meinaa ahdistaa pelkkänä ajatuksenakin. Takana kenties liian kiireinen työvuosi? Olen myös saanut nautiskella harvinaisenlaatuisista unista, kun tuleva eskarilainen on kunnostautunut aamuisin pukeutumalla itse ja joskus jopa laittaen itselleen aamupalaa ennenkuin tule herättämään minua. Tämä jos mikä on arjen luksusta! Päivän aiheena onkin tämän tulevan eskarilaisen huoneen sisustus. Lastenhuoneen (tai tässä tapauksessa lapsenhuoneen) sisustus tai ehkä ennemminkin sisustamattomuus on nyppinyt hermoja koko talven, kun ei ole aika eikä energia riittänyt alkaa järjestämään huonetta uusiksi. Nyt kuitenkin organisaatiokärpänen puraisi pitkästä aikaa, ja laitettiin pienen huoneen tavarat järjestykseen.

Jampan huoneen koko on n. 11 neliömetriä, ja kun tilassa sekä nukutaan, leikitään että säilytetään vaatteita, ei kalustejärjestelyssä ole juuri muuta vaihoehtoa kuin asetella kaikki kalusteet seinien vierelle. Silti aina välillä kalusteita on pyöritelty ympäriinsä, ja nyt tuntui löytyvän ratkaisu, joka maksimoi lattian keskelle jäävän leikkitilan, ja missä samalla on kaikki tavarat helposti saatavilla.

Paras kalustehankintani ikinä on ehkä ollut tämä Ikean Bestå, joka hankittiin jo edelliseen kotiimme työhuoneen mappikaapiksi. Yhdeksän vuotta ja yksi muutto takana, ja kaappi on edelleen kuin uusi. Sen lisäksi, että Bestå on kestävä, se myös mahduttaa sisäänsä valtaisan määrän tavaraa. Tässä tapauksessa mm. pelejä, kirjoja, askarteluarvikkeita jne.

Sänky on edelleen Muuramen Jolla, vaikka tuli jo mieittyä isomman sängyn ostoa. Jos joku teistä paikallisista on harkinnut Jollan ostoa, niin ottakaahan yhteyttä, sillä myyminen on lähiaikoina ohjelmassa.

Stokken valkonen Tripp Trapp on lunastanut myyntipuheensa, ja kasvanut lapsen mukana. Muistan kuinka aikanaan tyyriinpuoleista syöttötuolia himoitessani miehenpuoli epäili kuuluvaan ääneen aikeitani jatkaa tuolin käyttöikää vauva- ja taaperovuosien jälkeen työtuolina, mutta siinä se nyt kuitenkin on.

Jollan ja Tripp Trappin lisäksi lastenhuoneen muut kalusteet, eli säilytysratkaisut ovatkin sitten Ikeaa. Vaatteet säilyy Malm-lipastossa ja piirustusvälineet ja autoradan osat sekä kirjat Expedit (nykyisin Kallax)-hyllykössä. Uusin hankinta Ikean säilutysratkaisuista ovatkin sitten nuo valkoiset laatikot sängyn päädyssä, mutta niiden sisällöstä kerronkin lisää sitten vasta myöhemmin.

Pimennysverhoista, jotka ovat Visorin mallistoa, olenkin kirjoitellut aiemminkin mm. täällä.

Dublojen säilytyksenä ratkaisu on nämä Lego-säilytyslaatikot, jotka mahtuu juuri sopivasti sängyn alle. Jos olet näitä etsiskellyt, niin iso Lego-laatikko löytyy täältä* ja pienempi täältä*, eikä hinnatkaan minun mielestäni päätä huimaa.

Järjestelyurakkamme kruunasi uusi mustavalkoraidallinen matto, kun entiselle kävi kevään mahatautiaikaan pikkuinen vahinko... Kyllä nyt kelpaa huoneessa leikkiä, kun kaikelle on oma paikkansa ja Jamppa onkin viihtynyt omissa touhuissaan huomattavasti paremmin kuin ennen, ja pyrkii jo itsekin pitämään järjestystä yllä. 

(* Kaupallisia linkkejä.)

Se ei-niin-stailattu lastenhuone | Kid's room

/Oh how I wonder what are the little people like who live in all of those pretty little rooms I keep seeing in the internet. Or is it just my son who has soooo many things that the room just can't be that pretty...?/

Kuka niissä asuu? Niissä viimeisen päälle kauniissa lastenhuoneissa joita näen muiden blogeissa ja ihailen pinterestissä? Ihanan seesteisiä maanläheisin värein ja pastellisävyin sisustettuja pikkuväen huoneita, joissa muutama täydellisen tyylikäs lelu on aseteltu huoneen ainoan säilytyskalusteen päälle kuin alleviivaamaan huoneen täydellistä järjestystä. Vaatteet roikkuu kauniisti rekillä ja ne kaikkein ihanimmat  rimpsumekot on aseteltu seinälle henkariin taideteoksiksi. Kuka? Kun muutimme Jampan huoneen alakertaan, jossa se ensimmäisenä sisääntullessa tervehtii kaikkia vieraita ja näkyy suoraan olohuoneeseen haaveilin kyllä hetken aikaa sellaisesta täydellisestä lastenhuoneesta, mutta ei onnistu. Koska tavarat. En tiedä olenko sitten ainoa laatuaan, joka on tullut vuosien saatossa hamstrailleeksi kirppareilta (siivouspäiväkirpparit lapsivaltaisella asuinalueella on ihan pohjaton aarreaitta) yhtä sun toista. Niinkuin nyt erinäisiä kirjoja ja lautapelejä, leluista puhumattakaan. Leluja on toki yritetty saada kiertoon sitä mukaan kuin niistä ulos kasvetaan. mutta tilallehan tulee aina uutta. Ja poikien lelut kun vaan vievät ihan tolkuttomasti tilaa. Kentis tyttöjen nukkeleikit saa mahtumaan niihin muutamiin säilytyslaatikoihin mitä näissä viimeisen päälle kauniissa huoneissa näen, mutta loputonta legopalikkamäärää, muovisia tasitelukaukaloita ja jättimäistä jääkiekkoareenaa tai autorataa onkin sitten hieman hankalampi yrittää häivyttää näkyvistä.

Tänään siis todellisuutta lapsenhuoneesta. Ja joo, on siellä sentään vähän stailattu, niinkuin otsikko antaa ymmärtää. Jamppahan nukkuu tavallisesti keskimäärin 15 pehmolelun kanssa. Häädin siis enimmät puput, nallet, turtlesit sun muut huoneen ulkopuolelle, muuten ei olisi sänkyä näkynyt pehmovuoren alta....

Kirjoittelin aiemmin keväällä alakerran makuuuoneeseen asennetusta Visorin pimennysverhosta. Suosittelen lämpimästi muillekin aamuvirkkujen lasten vanhemmille. Tämä nimittäin pimentää huoneen niin hyvin, että sivuverhoja ei tarvita lainkaan, ja meilläkin loppui ne aamuviiden auringonsarastukseen liittyvät heräämishuutelut siihen paikkaan, kun Jamppa siirtyi nukkumaan tähän pimennettävissä olevaan huoneeseen.

Saisiko teillekin olla viimeisen päälle viimeistelty asetelma String-hyllykköön? Useimmiten se koostuu Mc Donald'sin ilmaisleluista ja muista yhtä tärkeistä pienesineistä.

Mikäs se siellä sängyn alla pilkottaa? No jääkiekkopeli tietenkin. Seinällä roikkuu taidetta a'la huoneen asukas. 

Me vartioimme täällä.

Nurkassa olevassa raitapussukassa asuvat ne kaksisataa muuta pehmolelua, jotka tällä hetkellä eivät ole aktiivikäytössä, mutta joita ei kuulemma missään nimessä saa antaa pois. Ja se autorata. Huoh.

Niin ja ne pelit ja lelut.... no siellähän ne, koko Bestå pursuilee tavaraa, samoin vieressä nököttävä lokerikkohylly...

Malm-lipastosta löytyy Jampan sisävaatteet. Tämä on muuten erittäin kätevä käytössä, sillä täältä nelivuotiaskin osaa itse kaivella vaatteet esiin.

Too much? Olisiko parempi vaan pysytellä tarkkaan rajatuissa kuvakulmissa? Millaisia lastenhuoneita teillä on?

Kalklitir Concrete | Bedroom makeover

/It has been quiet in the blog the past few weeks. We have been moving things around the house and our kid's room has now turned into our own bedroom. /

Heipähei. Viikko vilahti pienellä blogitauolla, mutta joskus ne vaan työt meinaa haitata harrastusta. Työn lisäksi olen onnistunut koukuttumaan erääseen kirjaan, ja olenkin läppärin sijaan iltaisin avannut mielummin kirjan kannen, ja matkustanut mielikuvitusmaailmassani aivan jonnekin muualle. Mutta onhan täällä kotonakin tapahtunut. Päätimme kuukausi takaperin, että on aika muuttaa lapsenhuone alakertaan, missä on helpompi valvoa Jampan ja kavereiden touhuja samalla kun tekee niitä pakollisia aikuisten hommia, kuten nyt ruuanlaittoa ja pyykkäystä. Jamppa kyllä tykkää leikkiä omassa huoneessaan, mutta ei viihdy siellä vielä yksin, ja alkoi olla aika haasteellista yrittää olla yhtä aikaa yläkerrassa leikkimässä ja touhuta alakerrassa muita hommia yhtä aikaa. Tästä innostuneena päätin samoin tein siirtää myös meidän vanhempien makuuhuoneen entiseen Jampan huoneeseen, joka neliöiltään on kotimme tilavin, ja ketjureaktiona alakerran työ/vierashuone muutti sitten entiseen makkariimme. Huoneiden pyörittelyn esteenä meinasi vaan olla Jampan huoneessa koko suurimman seinäalan peittävä mustavalkoinen Muumitapetti, joka ei nyt jostain kumman syystä ehkä ollut se sopivin parisängyn tausta. Aikamme vaihtoehtoja pyöriteltyämme päädyimme siihen, että seinä maalataan. Minä olisin valkoisen ikiystävävänä halunnut seinästä valkoisen, mutta miehenpuoli pisti hanttiin. Lopulta pääädyimme kompromissina vaaleanharmaaseen, mutta sellaiseen vaihtoehtoon, jossa olisi joku pieni juju. Olen muissakin asioissa moensti trendeille hieman hitaasti syttyvää sorttia, joten tässäkin asiassa päädyin ratkaisuun, johon monet muut ovat tarttuneet jo aikapäivää sitten. Nimittäin kalkkimaaliin.

Tässäpä pieni kurkistus siitä, millainen huoneesta ja seinästä sitten tuli.

Kalkkimaaliin päädyin, koska en halunnut huoneesta liian tummaa, mutta halusin, että pinta olisi kuitenkin jollakin tavalla erilainen kuin muut seinät perinteisine maalipintoineen. Aikani googlailtuani olin jo aivan vakuuttunut siitä, että maaliksi valikoituisi Kalklitir maalin sävy San Saccaria, mutta lähdettyäni maalinhakureissulle päädyinkin sävyyn, jota en ollut nettisivuilla seikkaillessani edes nähnyt. Tiesin nimittäin, että Oulussa Kalklitir maaleja myydään Torinrannan aittaputiikissa Lifestylenordicissa, ja ollessani muutenkin liikkeen vakioasiakkaita tiesin, että myymälän aina yhtä ystävälliseltä omistajalta saan varmasti pätevimmät neuvot maalin valintaan, joten suuntasin siis sinne. Paikanpäällä päädyinkin hipistelemään mallipaloja pitkään ja hartaasti, ja sain selkeitä neuvoja siihen, mihin sävyyn mikäkin maali taittaa. Yllättäin esimerkiksi San Saccaria sävy näytti luonnonvalossa ja isoon mallipalaan maalattuna aivan erilaiselta, kuin netissä näkemissäni kuvissa. Kakkosvaihtoehtona olin ajatellut Basalt-sävyä, mutta liikkeen omistajan opastamana päädyinkin pakkaamaan kassiini Kalklitir maalien ihan uusimmasta sävyperheestä värin Concrete.  Jos käyt kurkkaamasa linkin takaa mallisävyä Concretesta, saat huomata, että se näyttää hieman tummemmalta kuin ylhäällä olevassa kuvassa. Omasta seinästämme tuli sen sijaan minun makuuni juuri täydellinen. Miehenpuoli olisi kenties kaivannut räväkämpää muutosta, ja ohduttelinkin häntä, että tarpeen tullen voimme myöhemmin sutia pinnan päälle vaikkapa kerroksen Concrete Secco:a. 

Ja mitenkäs tähän sitten päästiin.

Huoneeseen oli rakennusvaiheessa valittu muumitapetti tietäen, että vaihdettavahan se on jokusen vuoden jälkeen, kun lapsi kasvaa. Tältä näytti siis lähtötilanne.

Se mitä emme tienneet oli, että tällainen lapsenhuoneen tapetti on lähestulkoon vedenpitävää. Tämän saimme todeta, kun aikamme ihmettelimme, että vaikka pintaa kuinka kostutti, ei tapetti inahtanutkaan seinästä. Minulla millimetrin mittaisen pinnan omaavana kärähti sulakkeet heti ensimmäisenä iltana tapettia poistaessa, kun se lähti seinästä irti noin sentin levyisinä minisuikaleina, mutta onneksi talouden toisella aikuisella riitti hermoja hieman pidempään. Silti tapetin nyppiminen kesti neljä iltaa, ja kuinkas ollakaan, tapetin alta paljastui uusi ylläri.

Koska muumitapetissa kulki vuorottain mustaa ja valkoista kuviovintia, oli raksamiehet aikanaan maalanneet summittaisesti tummien kuvioiden kohdalle mustat raidat myös seinään. Tässä vaiheessa siis todettiin, että pohjamaalia taidetaankin tarvita useampi kerros.

Ja sitten vihdoin, kun pohjamaalia oli sudittu parina iltana, ja kuivateltu välissä, päästiin itse asiaan.

Kalklitir kalkkimaalihan myydään kilon pusseissa, ja pussista paljastuva jauhe sekoitetaan 1,7 litraan vettä. Sekoittamiseen ei tarvita erikoisvälineitä vaan ihan perinteinen keittiövispilä toimii mainiosti. Maalin annetaan tekeytyä kymmenisen minuttia välillä sekoitellen, ja sitten vain levittämään. Maali on jokseenkin ohutta, ja sen levittämiseen suositellaan leveähköä ja paksuhkoa maalipensseliä. Telalla maalia ei voi levittää. Sopivia pensseleitä voi muuten myös ostaa ainakin Lifestylenordicista, mutta meillä löytyi tällainen versio omasta takaa.

Kalkkimaalia riittää yhdestä pussista oin 8-12 neliön maalaamiseen yhteen kertaan, ja meillä meni yhteen makuuhuoneen seinään hieman vajaa kaksi pussia, kun maalasimme seinän kahteen kertaan. Kuivuessaan maalipinta näyttää aika hurjalta, joten jos lähdet itse kalkkimaalailemaan, älä suinkaan säikähdä tätä vaihetta. Maalia levittäessä on oltava ripeä, ja maalaamista tulee koko ajan jatkaa siitä pinnasta, joka on kostea.

Maalijälki on myös kosteana huomattavan paljon tummempaa kuin varsinainen lopputulos, joten sitäkään ei kannata ihmetellä. Koska maali on hyvin notkeaa, kannattaa ympäröivä lattia suojata hyvin muoveilla ja teipata kattolistat yms. piiloon. Hyvä puoli maalissa on se, että vesiliukoisena se on todella helppoa poistaa vääristä paikoista. Meilläkin miehenpuoli onnistui loppumetreillä roiskauttamaan maalia reilusti viereiseen seinään, mutta onnistuin sen pyyhkäisemään sen samantien pois veteen kostutetulla talouspaperilla. Ylijäämämaalin säilöimme tyhjiin pilttipurkkeihin, sillä valmiiksikin sekoitettu Kalklitir säilyy vuoden verran purkissa hyvänä. Sillä voi sitten tarpeen tullen paikkailla seinää tai käyttää maalin johonkin pienempään projektiin.

Tässäpä sitten valmis lopputulos kahden maalikerroksen levittämisen jälkeen. Viikonloppuna luvassa lisää kuvia siitä, miten lapsenhuone muuntautui makuuhuoneeksi. Onko teillä omia kokemuksia kalkkimaaleista? 

ps. Tiedoksi muuten varalta teille kauempana täältä asuville, että Lifestylenordic toimii myös verkossa. Käykäähän kurkkaamassa.

My year of 2014

Vuoden viimeinen päivä. Ulkona jossain hyvin kaukana paistaa himmeä aurinko, kuin tuoden taas lupauksen uudesta vuodesta ja pian alkavasta keväästä. Tänä päivänä moni meistä uhkuu hyviä aikeita tulla paremmaksi ihmiseksi taas seuraavan vuoden aikana. Tehdään lupauksia. On taas kerran uusi alku edessä. Vuoden viimeisenä päivänä on myös tilaisuus katsahtaa taaksenpäin, mitä tapahtuikaan tänä vuonna. Vaikka blogielämä onkin vain pieni palanen koko elämää, on blogin kuvien kautta helppo palautella mieleen, mitä kaikkea vuoteen on mahtunut.

Vuonna 2014

Sandyn kotosalla on tietenkin sisustettu. Helposti kyllästyvänä vaihtelunhaluisena ihmisenä niin pienesineiden kuin huonekalujenkin paikat vaihtelevat tiuhaan. Uutta ilmettä on haettu erilaisin asetelmin, petauksin ja kukkasin, ja samalla on aina pidetty mielessä pienen miehen asettamat tilan käytön tarpeet. 

Eniten jatkuvassa muutoksessa on elänyt olohuone, jossa suurin muutos oli toukokuussa saapunut uusi sohvamme. Kollaasissa vilahtaa vielä pääsiäisen aikaan kotiamme sulostuttanut vanha rakas rumilus. Oikealla ylhäältä alas on kolmen kuvan haaste, jossa yksi tila piti stailata kolmella eri tavalla. Sandyn räväkässä värimaailmassa kolme eri tyyliä olivat yhtä kuin valkoinen, harmaa ja musta.

Vuoteen 2014 on kuulunyt myös hyvin olennaisena osana uuden terveellisemmän ruokavalion omaksuminen ja ravintototietouden syventäminen. Arjen kaunistamisen merkeissä myös kattauksia on tullut väsäiltyä useanlaisia, ja niinkuin Sandyn kotona asiaan kuuluu, välillä valloillaan on mustempi kausi, ja välillä taas valkoisempi.

Tokihan elämäni (turhan)tärkeisiin asioihin kuuluivat edelleen läheisesti myös muoti ja kauneudenhoito. Kunhan luonnonvaloa alkaa ikkunoista tirkistelemään, virittelen taas henkiin asukuvia, jotka ovat viime aikoina jääneet vähemmälle.

Yksi vuoden kohokohtia oli pikkuihmisen kanssa tehty Italian matka. Kuinka mahtavalta tuntuikaan palata rakastamaani lomakaupunkiin muutaman vuoden tauon jälkeen, ja nähdä kuinka Jamppakin riemuitsi auringosta ja rannasta sydämensä kyllyydestä, sekä iltaisin valaistuilla kävelykaduilla tehdyistä iltakävelyistä. La passeggiata.

Vaikka joskus aina tuntuukin, että elämä on niin hankalaa ja raskasta, etenkin, kun niskassa painaa monen viikon univelat, niinkuin meidän perheessä on tänä vuonna useampaan otteeseen saatu kokea, on vuosi kuitenkin kokonaisuudessaan ollut melkoisen hieno. Kun väsymys aina hetkeksi väistyy, pystyy taas näkemään sen kaiken kauneuden, mitä elämällä on tarjota.

Ylläoleviin kuviin tiivistyy tämän vuoden Makea Elämä, La Dolce Vita. Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!  Aiotteko te tehdä lupauksia?

                                                          Some of the highlights of the year gone by.