Jooga- ja meditaatioretriitti Italiassa

/One of the best weeks of this summer was last week when I traveled to Italy to take part in a yoga and meditation retreat./

Hellurei! Tai pitäsikö vallan sanoa Namaste! Muutama päivä töitä jo takana, mutta vielä vähän lomafiiliksissä. Minä nimittäin palasin vasta viime sunnuntaina tämän kesän viimeiseltä matkalta. Tällä kertaa kyseessä ei ollut varsinaisesti lomamatka, vaan matkasin Italiaan opiskelemaan joogaa, meditaatiota ja mindfulnesia.Viikko oli mitä antoisin, ja tuntui kuin vielä paluumatkalla Helsinki-Vantaan lentokentällä olisin leijaillut jalat muutaman sentin maanpinnan yläpuolella, ja hymistelin hiljaa mielessäni viikon aikana harjoiteluja mantroja.

Reissu suuntautui pikkuruiseen Misanoon Adrianmeren rannikolle ja viikon aikana päivät oli aikataulutettu aamukuudesta iltayhdeksään, joten melkoisen tiivis opiskelurupeama ehdittiin seitsemän päivän aikana suorittaa. Ryhmässämme oli ihmisiä Italian lisäksi  Ranskasta, Itävallasta, Sveitsistä, Australiasta sekä Yhdysvalloista ja opetuskielenä oli englanti.

Postauksen ensimmäinen kuva onkin otettu aikaisin aamunkoitteessa, sillä ryhmämme kokoontui joka aamu jo kello 6.25 ja suuntasimme yhdessä rannalle aamun hengitys- ja meditaatioharjoituksiin, mistä jatkoimme suoraan reilun tunnin mittaisella hathajoogatunnilla. Opettajia kurssilla oli kaksi, joista molemmat mitä loistavimpia. Toinen opettajistamme opetti jooga-asanoiden lisäksi myös joogafilosofiaa ja toinen anatomiaa, joten jo viikon aikana teoriatunneilla oppi todella paljon uutta. Myös tekniikkaan kiinnitettiin paljon huomiota, ja sainkin mitä mainioimpia vinkkejä kuinka parantaa harjoitustani.

Vaikka viikko vietettiin hyvin tiiviisti yhdessä, ei omaa aikaa juuri kaivannut, kun kurssille osallistuneet ihmiset olivat kaikki todella ihania persoonia. Ikähaitari osallistujissa oli 26 vuodesta 61 vuoteen, mutta ikäeroa ei huomannut lainkaan, kun kaikilla oli sama yhteinen kiinnostuksenkohde.

Vapaa-aikaa oli muutama tunti päivässä lounaan ja iltaharjoitusten välissä, ja ne hetket hyödynsin yleensä piipahtamalla ilmastoidussa huoneessani viilentymässä, sillä lämpötila pysytteli koko viikon reilusti kolmenkymmenen paremmalla puolella. Toki välillä piti myös kierrellä fiilistelemässä pienen kaupungin (kylän) kaduilla ihastelemassa sitä, kuinka nyt vaikkapa keskellä kivisiä katujakin saattaa talon pihassa kasvaa viiniköynnöstä.

Muuten Misano matkakohteena on melko vaatimaton ja paikassa lomaileekin lähinnä muualta rantaloman viettoon saapuneita italialaisia. Rannat paveluineen ovat priimaa, mutta pääsääntöisesti kaikki kaupungin hotellit ovat paikallisen luokituksen mukaan kahden ja kolmen tähden hotelleja, eli suomalaiseen vaatimustasoon verrattuna hyvin vaatimattomia. Minunkin huoneessani suihkuun sai käytännöllisesti katsoen peruutella, ja huoneen siivouksen kanssa oli vähän niin ja näin. Loppuviikosta alkoikin lattia olla aikalailla hiekan peitossa. Mutta onneksi huoneessa tuli viikon aikana lähinnä käytyä nukkumassa. Myös ostostenteko Misanossa tarkoittaa lähinnä rantavarusteiden ostamista, sillä muita kauppoja ei käytännöllisesti katsoen ole. Toki kohteesta on helppo matkata pyörällä tai bussilla naapurikaupunkeihin muutama kilometri kumpaankin suuntaan, jos shoppailemaan mielii. Myös ravintolat toimivat Misanossa aitoitalialaiseen tyyliin, eli ovat avoinna lounasaikaan ja sitten uudelleen illalla. Ei kannata siis tulla kovin nälkäiseksi vaikkapa viiden aikaan...

Koska vapaa-aikaa oli viikon aikana sangen vähän, ei maksullisilla rantatuoleilla tullut tällä kertaa köllöteltyä, mutta muutaman kerran sentään ehdin tunniksi kerrallaan meren aaltoja katselemaan. Onneksi maksullisten ranta-aluiden välistä löytyy aina myös näitä vapaa-alueita, jonne saa tulla vapaasti pötköttelemään oman rantapyyhkensä kanssa.

Reissun mahtavimpiin puoliin lomamatkoihin verrattuna kuuluivat juuri aikaiset aamut, kun hiljaisina vaelsimme yhdessä aamutunneille auringon noustessa. Lomalla kun ei yleensä tule noustua sängystä jo kuuden aikaan, niin nämä upeat aamuhetket jäävät kokematta. Kotiinpaluu oli haikea, kun joutui hyvästelemään jo ystäviksi niin kovin nopeasti tulleet kurssikaverit tietäen, että polkumme tuskin tulevat enää kohtaamaan. Päällimmäisenä tunteena matkasta jäi kuitenkin kiitollisuus kaikesta siitä mahtavuudesta, mitä viikon aikana sai oppia ja kokea. Jos joskus olet siis miettinyt uskaltaisiko sitä yksin lähteä tällaiselle retriitille, suosittelen lämpimästi. Kun uskaltaa astua ulos omalta mukavuusalueeltaan, voi kokea jotain, mitä ei koskaan muuten kokisi.

Thanks guys, you are all amazing!

Vinkkejä Tallinnaan ja reissukuulumisia

/Visit Tallinn./

Terveisiä Tallinnan minilomalta. Palasin viime viikon tiistaina ystävieni kanssa kolmepäiväseltä reissulta, ja kylläpä voi sanoa, että kerrankin ilmat suosi lomailijaa. Viime kesänä pyörähdin Tallinnassa yhden päivän matkalla (vinkkipostaus täällä), mutta tällä kertaa yövyimme kaksi yötä Tallinnan keskustassa. Pariin päivään saa mahtumaan hyvällä suunnittelulla paljonkin, ilman että kuitenkaan täytyisi stressata tai ahdistua kiireestä.

Saavuimme Tallinnaan yölaivalla ja päätimme painavien matkalaukkujen vuoksi hurauttaa satamasta keskustaan taksilla. Tarkistimme hinnan eukäteen, ja luvattu kuuden euron hinta ei päätä huimannut, joten hyppäsimme kyytiin hyvillä mielin. Matkalaukut saatiin hotellille säilytykseen, ja eikun aamiaista etsimään. Virukeskuksen vierestä löytyikin pieni ja viihtyisä Reval Café, josta sai pikkurahalla maailman parasta smoothieta ja ihanan mausteista kasviswokilla ryyditettyä nuudelia. 

Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Viru sen keskeisen sijainin vuoksi. Hotellin tilat ovat hulppeat ja käytäväaulojen lievähkö nuhruisuus ei onneksi ulottunut huoneeseen saakka.Tällä kertaa olin onnistunut vahingossa buukkaamaan minulle ja ystävälleni kahteen pekkaan perhehuoneen. Jos lähdet matkaan perheen kanssa, suosittelen läpimästi tätä huonetyyppiä. Parisängyn tai kahden yhden hengen sängyn lisäksi huoneesta löytyy iso kerrossänky ja reilusti tilaa. Me toki hihittelimme pyyhekasan päälle ystävällisesti asetetetuille kylpyankoille, kun ei nyt tällä kertaa ollut jälkikasvu mukana. Noh, pikku varausmoka sinne tänne, mutta mahduttiinpa levittelemään parin päivän shoppailut hyvin huoneeseen. Muuten huone on tasoltaan ja sisustukseltaan perussokkaria, mutta huomio kiinnittyi kyllä heti hauskaan printtitapettiin, johon oli ikuistettu mm. Matti Nykäsen kuolematon Elämä on Laiffii. Hotellin aamupala noudatteli niinikään tavallista Sokos Hotels kaavaa, eli oli suhteellisen kattava perusaamiainen. Erikoisruokavaliota noudattavia sen sijaan ei täysin oltu huomioitu, sillä tarjoiluista puuttui kokonaan allergeenimerkinnät, ja gluteeniton ja laktoositon tarjonta oli suppea. Mutta kuten sanottua, nämä puutteet kyllä sietää, kun hotellin sijainti on näin erinomainen. Hotellista on oma suora sisäänkäynti Virukeskukseen, ja meillä tulikin päivän mittaan palailtua useamman kerran huoneeseen vessareissuille ja ylimääräisiä kasseja tuomaan. Hotellin toisella puolella aukenee puolestaan suoraan Tallinnan vanha kaupunki niin, että yhdenkin päivän aikana ehtii mukavasti ensin shoppailla keskustassa ja siirtyä sitten vanhan kaupungin kaduille ja kahviloihin paistattelemaan päivää.

Toisena päivänä nappasimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme useissa blogeissa aiemminkin hehkutetun Telliskiven alueelle. Taksi hotellilta perille maksoi 8 euroa. Teollishenkisessä korttelissa kohtaavat taide, hyvä ruoka ja pienet putiikit sulassa sovussa. Etukäteen suunniteltu gluteenittoman tarjoilun ravintola Kivi Paber Käärid jäi tällä kertaa testaamatta, sillä siellä oli parhaillaan meneillään kuvaukset, ja kuvaushenkilökunta joutuikin hätistelemään innokkaita turisteja pois ravintolan oven kahvasta. Vastapäätä olevasta ravintolasta Lendav Taldrik löytyi onneksi niinikään kattava intialaishenkinen gluteeniton ja maidoton ruokalista, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Helteisen päivän suolantarve tuli täytettyä huippuherkullisilla kanapakoroilla ja papadam-leivällä minttukastikkeen kera. Vahva suositus.

Osoitteesta Telliskivi 60A löytyy sisäänkäynti, jonka takaa avautuu ihanien pikkuputiikien tarjonta. Oma suosikkini oli ehdottomasti alla kuvissa näkyä Home Art, jossa jouduin jo vähän toppuuttelemaan itseäni etten olisi ostanut mukaan puolta kauppaa. Granit henkistä simppeliä ja luonnonläheistä sisustusta suosivalle tämä paikka on kyllä vierailemisen arvoinen. Mukaan tarttui myös naapuriliikkestä Mimesiksestä Joikin huonetuoksu. 

Kun shoppailu alkaa puuduttaa, pitää muistaa istahtaa kahvitauolle, vai mitä? Tallinnan kahviloissa oli myös mitä ystävällisimmin muistettu teipata Wifin salasana kassan läheisyyteen avoimesti nähtäville. Vai olenko minä ainoa, joka ei koskaan missään näe näitä muuten esillä?

Ahkeran shoppailun ja Telliskiven vierailun lisäksi aikaa jäi hyvin myös pyöriskellä vanhan kaupungin kauniilla kaduilla ja istahtaa toipumaan 30 asteen helteestä viinilasin ääreen. 

Teille muillekin, jotka ette asu Helsingissä, missä tässä kyseisessä ravintolassa pääsee vierailemaan muutenkin, voin ilolla suositella italialaista Va Piano ravintolaa. Me tulimme siihen tulokseen, että emme tahdo tuhlata liikaa aikaa vanhan kaupungin ruuhkaisissa ravintoloissa, missä ruokaa saatika laskua saa odotella hyvän tovin, vaan päätimme yhdessä tuumin valita illallisravintolaksi Va Pianon. Jos konsepti ei ole tuttu, niin käykää ehdottomasti tutustumassa. Taatusti tuoretta omien silmien alla lennossa valmistettavaa mitä herkullisinta ruokaa ja vieläpä erittäin edullisesti. Lasku maksetaan itse lähtiessä ovella, joten aikaa ei tuhlaudu turhaan odotteluun. Oi kyllä minä niin odotan, että tämä ihana ravintolaketju älyäisi rantautua myös Ouluun. Muuten ruokailimme yhtä sujuvasti ja nopeasti (ja edullisesti!)  Virukeskuksen intialaisravintolan buffetissa ja kerran jopa hotellihuoneessamme piknikillä, minne eväät noudettiin läheisen ruokakaupan tiskistä.

Ja niin.... miksipä sinne Tallinnaan alunperin siis lähdettiin? No keikallepa tietenkin. Vaikka olen jo jokseenkin kokenut keikkamatkailija, meinasi hieman etukäteen hirvittää, kun tiesin Guns N Rosesin keikalle olevan saapumassa 50 000 ihmistä. Tallinnan Laululava kuitenkin lunasti kaikki ennakkomaineensa odotukset, ja oli mitä parhain alue näin isolle tapahtumalle. Osansa rauhalliseen meininkiin toi luultavasti myös keikkakansan keski-ikäisyys, eikä ylilyöntejä näkynyt missään. Sää suosi ja bändi ja seura oli mitä loistavinta. Kyllä kannatti taas lähteä. Kyyti keskustasta Laululavalle maksoi muuten vain 10 euroa, minkä mielellään maksoi, kun tiesi, että loppuilta vietetään jalkojen päällä ja yöllä on edessä yli 4 kilometrin kävely takaisin hotellille, tiet kun suljetaan liikenteeltä keikan jälkeen, eikä julkisillakaan enää puolen yön jälkeen pääse kulkemaan. Mutta mikäpä oli marssiessa kauniissa lämpimässä kesäyössä pää tulvillaan ihanaa tunnelmaa ja uusia muistoja.

Sellainen matka tällä kertaa. Uusi matkaa odottaakin jo viiden päivän päässä, mutta siitäpä lisää myöhemmin. Kaunista kesäpäivää kaikille!

Lomalta viimeinkin | Kuulumisia ja Kokemuksia Hotel Madison Cattolica

/Back to Finland. And by the way, if you are looking for a very good hotel for a reasonable price in Cattolica Italy, I recommend Hotel Madison. /

No sehän vähän venähti. Blogiloma siis. Palailimme Italian reissulta Ouluun jo viikko sitten sunnuntaina, mutta tähän virtuaalikynään tarttuminen on ottanut aikansa. Syynä tähän on mitä mainioimmat konmarituskelit! Siinä missä koko muu Suomi tuntuu valittelevan sosiaalisessa mediassa joka päivä jatkuvia kaatosateita, olen minä joka aamu kurkannut varovasti säleverhojen raosta ja todennut, että jeeee, vieläkin saa jatkaa kaappien siivoamista. Hullu kuin pullosta tullut, tiedetään, mutta viikko auringossa antoi kummasti lisää virtaa tähän jo varhaiskeväällä alkaneeseen kodin raivaamisprojektiin. Tällä viikolla olen jo onnistuneesti kaupustellut kaksi Ikean kassillista omia vaatteitani, pieneksi jääneen päiväpeitteen ja Jampan leluja. Jamppakin rientää jo sukat makkaralla ovelle ovikellon soidessa kun tietää, että jos ostaja on hakemassa leluja, hän saa laittaa rahat omaan lompakkoonsa. Nyt to do-lista alkaa ilahduttavasti olla jo loppusuoralla, joten jospa tässä piisaisi aikaa taas blogillekin.

Mutta että aiheeseen. Viikko Adrianmeren rannikolla Cattolicassa oli kaikin puolin onnistunut. Aurinko hymyili pilvettömältä taivaalta koko viikon, ja hotelli, jossa vierailimme edellisen kerran kuusi vuotta sitten oli itse asiassa jopa petrannut entisestään palvelutasoaan ja ravintolaansa. Suosittelen siis lämpimästi kaikille kenties loppukesän matkaa miettiville Hotel Madisonia. Hotellin paikallinen luokitus on 4 tähteä, mutta Aurinkomatkojen luokitus on 3+. Huoneet ovat pienet, mutta hyvin siistit, hotellissa on uima-allas ja ilmaiset aurinkovuoteet ja allaspyyhkeet ja tarvittaessa palvelua saa koko henkilökunnalta englanniksi. Itsehän asioin mieluiten tönkköitaliallani, koska yritän edes jossain määrin pitää kielitaitoa yllä, mutta Italian matkoilla ei koskaan voi pitää oletusarvona henkilökunnan englannin kielen taitoa. Meillä oli matkalle varattuna täysihoito, eli pakettiin kuuluu monipuolinen aamiainen, neljän ruokalajin lounas, ja neljän ruokalajin illallinen. Ruoka on aitoa paikallista, eli aiemmin Italiassa käymätön saattaa kyllä hetkeksi hätkähtää lautaselle ilmestynyttä mustekalaa tai pastakastikkeessa köllötteleviä lehtikaalin palasia, mutta jokaisella ruokailukerralla saa annoksensa valita neljästä eri vaihtoehdosta, eli aina löytyy jotakin jokaiselle. Hotellilla järjestettiin lisäksi parina iltana viikossa ohjelmaa lapsille, ja Jamppakin oli silmät pyöreänä eräänä iltana Madagasgarin Pingviinit -illassa kun jättikokoiseen leijonapukuun pukeutunut italialaisheppu tuli jututtamaan altaan reunalla.

Cattolica lomakohteena soveltuu erinomaisesti rauhallisemmasta lomasta nauttivalle matkaajalle sekä lapsiperheille. Ero kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan henkiseen kotikaupunkiini Riccioneen on ainakin omasta mielestäni huomattava. Riccionen puolella matkailevat selkeästi nuoremmat matkailijat ja kaupunki pitää muutenkin yllä hieman trendikkäämpää ja enemmän luksusmaista imagoa kuin kotoisenoloinen kalastajakylänaapurinsa. Silti rantaelämää etsivälle ei kohteen valinnalla ole juuri väliä, sillä sama upea hoidettu ja täysin palveluin varustettu hiekkaranta palvelee läpi molempien kaupunkien aina Riminille saakka. Rantatuoleja vuokratessa tosin Cattolica on jälleen hieman edullisempi. Rantapalvelut on muuten  on yksi merkittävä ero esimerkiksi Kreikan rantalomakohteisiin verrattuna, sillä Kreikan ja Itaian rannoista ei voi edes puhua samana päivänä. Rannoilta kun löytyy Italiassa aurinkovuoteiden lisäksi suihkut, wc:t, pukukopit, uima-altaat, lasten leikkipaikat ja ravintolat, eli kaiki mitä täydelliseltä rantalomapäivältä voi vaan toivoa.

Bongaa kuvasta oman tiensä kulkija... mihin sitä äitiä tarvitaan...

Me keskityimme tällä lomalla lähinnä auringonpalvomiseen ja rauhalliseen oleiluun, mutta aktiviteetteja etsivällekin rannikkokaupungeissa piisaa puuhaa. Lähistöltä löytyy mm. eläinpuisto, vesipuisto, merimaailma jne. Omat retket typistyivät tosiaan tällä kertaa puolipäiväreissulle Riminin jättiläismäiseen ostoskeskuskeen Le Befaneen (laukku- ja kenkäostoksilta ei tälläkään kertaa hyvistä aikomuksista huolimatta vältytty...). Yhden illan vierailimme Riccionen puolella moikkaamassa siellä kesämökkeilevää tuttavapariskuntaamme (terveisiä vaan J&J). Ja kuten sanottua Riccione puolella kaiki tehdään vähän isommin, vai mitäs tykkäätte alla olevasta karkkikaupasta?

Jos teillä heräsi kysymyksiä matkaan liittyen, niin laitelkaahan tulemaan, vastailen mielelläni. Muuten jatketaan tutummissa sisustusaiheissa sitten ensi kerralla.