Loppiainen

 /Back to work tomorrow. But oh what a wonderful Christmas Break it has been./

Loppiainen. Viimeinen lomapäivä on alkamassa ja joulu on kerätty kotoa pois jo Uuden Vuoden jälkeen. Tämän päivän kuvissa vielä kuitenkin esiintyy vierashuoneen maltillinen joulukoristelu. 

Joulua poissiivotessani sain muuten huomata, että eivät ne nuo kestokuusetkaan koko ikää taida kestää. Omani on jo 12 vuotta vanha ja vaikka hyvin on palvellutkin, san kuusen takaisin pakkaukseensa sullottuani imuroida neulasia kuin aidon kuusen jälkeen konsanaan. Monen muunkin päivityksistä on näkynyt samanlaisia aatteita kuin itsellä, että vaikka joulun koristelu ajoissa onkin mitä ihaninta puuhaa, on lähes yhtä ihanaa kerätä joulu ajoissa takaisin laatikoihinsa seuraavaa vuotta odottamaan. Jotenkin sen joulun kaikkinaisen runsauden sijaan kaipaa ympärilleen tyhjää tilaa, avaruutta ja puhtaita pintoja, joiden ympäröimänä on hyvä lähteä rakentamaan uutta vuotta.

Kahden ja puolen viikon joululoma on muuten tänä vuonna tuntunut ennätyspitkältä. Tuntuu kuin näihin päiviin olisi mahtunut kokonainen pieni elämä. Nykyään kun kiitollisuuden tunne kumpuaa jo herkemmin niistä pienistäkin asioista. Niinkuin vaikkapa siitä, kun on saanut päivät hengittää ilman maskia. Reilu kuukausi töissä ennen joulua maskin kanssa alkoi kyllä jo loppua kohti sujua paremmin, mutta mikä ihana tunne onkaan saanut olla lomalla kotona ja omien läheisten ihmisten kanssa ilman maskia ja hengittää normaalisti. Eipä olisi vielä vuosi sitten tajunnut, että tällaista ennen niin normaalilta tuntuvaa asiaakin oppii jokseenkin erilailla arvostamaan kun se viedään sinulta pois. Tämä on muuten hyvä harjoitus elämässä ylipäätään oppia arvostamaan sitä, mitä sinulla jo on.Sanotaanhan, että onnellisin on se ihminen, jolta ensin otetaaan pois kaikki se mitä hänellä on, ja sitten annetaan se hänelle takaisin. Monesti asioita tulee pidettyä itsestään selvyyksinä ja halutaan vaan koko ajan jotain lisää sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään sitä, mitä kaikkea jo on. Mikä kaikki onkin jo hyvin.

Joululoma on sujunut vallan kotoisissa merkeissä muuuten, mutta pari päivää tuli vietettyä Lapissa Kemijärvellä. Mediassa on kovasti jaettu kuvia kilometrien hissijonoista laskettelukeskuksissa, mutta siellä missä minä olin, ei juuri ihmisiä näkynyt. Kyllä sielu ja mieli lepäsi lumisen pakkasluonnon ympäröimänä hiljaisuuden keskellä ja ihanien ihmisten vieraanvaraisuudesta nauttien. Yksinkertaisten asioiden äärellä oppii itsestään paljon, ja mennyt vuosi on muutenkin ollut itselläni  melkoinen löytöretki sieluni syövereihin. Tästä on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja. Tuliko sinulla muuten tehtyä Uuden Vuoden lupauksia?

Työhuoneesta työhuone - että mitä?

/Now that I actually do some work in our home office, it needed a little bit of change./

Viimeistä postausta yhteistyössä Poster Store:n kanssa viedään. Nyt alkaa jo olla hoppu, jos sinäkin mielit päivittää edullisesti sisustusta. Kuten jo aiemmissa postauksissa kerroinkin, saat koodilla ladolcevita30 30% alennusta mahtavasta valikoimasta julisteita lukuunottamatta Selection-sarjan tauluja. Koodi on voimassa 6.8.2019 saakka. Tämän postaukset uudet julisteet löytyvät nyt siis työhuoneesta, joka oikeastaan vasta nyt vuosien asumisen jälkeen todella toimii työhuoneena. 

Aiemmin työ/vierashuone on toimittanut vain nimellisesti työhuoneen virkaa, sillä minä kun olen varustanut myös päämakuuhuoneen työpöydällä ja tietokoneella. Useimmiten siis teen päivätyöhöni liittyvät hommat makkarin puolella, mutta ylimääräistä tuolia sinne ei enää mahdu jättisuuren sängyn vuoksi. Nyt kun olen alkanut päivätyöni ohessa tehdä Lifecoaching-valmennuksia, tarvittiin kotiin oikeasti huone, jonne voin pyytää asiakkaita saapumaan ilman että tarvitsee joka kerta häätää koko muu perhe pihan puolelle. Meidän hyvin kompaktinkokoisessa työhuoneessamme tämä tarkoitti järjestyksen pyöräyttämistä ympäri niin, että huoneen nurkkaan saatiin mahtumaan asiakkaalle tuoli. (Aiemmin huoneessa on näyttänyt mm. tältä.) Muutama postaus taaksepäin kerroinkin, että toinen yöpöytänä toimineista Kartellin Componibili-pöydistä muuttikin tämän seurauksena Jampan huoneeseen, kun työhuoneessa olevaa sänkyä piti siirtää lähemmäs kaapistoa. Poster Storen valikoimasta löysin kaksi ihanaa ja jotenkin juuri tätä coaching-työminääni puhuttelevaa taulua, joista toinen taulu muistuttaa minua koko elämän läpi jatkuvasta oppimisesta ja toinen kuvastaa minusta päässä villinä vilistäviä ajatuksia, joita käymme asiakkaiden kanssa läpi etsiessämme ratkaisuvaihtoehtoja elämässä juuri sillä hetkellä mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

I am still learning.

Varsinainen tilaihme.

Sänkyä ja työpöytää vastapäätä sijaitsevan senkin viereen sain juuri ja juuri järjestettyä tuolin mentävän nurkkauksen, ja nyt vielä pähkäilen siromman Eamesin Rar-keinun ja huomattavasti mukavamman Woodnotesin K-tuolin välillä, kumpaan asiakkaat saavat jatkossa pyllähtää.

Eikö ole aika ihanat taulut?

Työpöydällä | Sunday mood

/Home office last weekend. Tidy desk, tidy mind./

Terveisiä työpöydän ääreltä. Nimitys on kyllä sinänsä harhaanjohtava, sillä silloin kuin varsinaisia töitä tulee kannettua kotiin, teen ne yleensä alakerrassa keittiön pöydän äärellä. Yläkerran työhuoneessa tulee sen sijaan kirjoiteltua juuri näitä blogipostauksia ja käsiteltyä kuvia. Minulla ei ole pöytäkonetta ollut enää vuosikymmeneen, mutta en silti ole koskaan oppinut kuljettamaan läppäriä mukana, tai kirjoittelemaan mitään sohvan nurkassa istuen, niinkuin ilmeisesti monet tekevät. Kärsin myös pakkomielteisestä työympäristön järjestyksentarpeesta, ja jokaisen esineen on oltava juuri omilla paikoillaan voidakseni keskittyä mihinkään. Tällä hetkellä ahdstunkin suuresti, kun varsinaisella työmaalla on pidellyt niin kiirettä, että erinäisiäkin paperikasoja lojuu kaikkialla lähiympäristössä odottelemassa käsittelyään....

Viikonlopun kaupareissulta tarttui mukaan tuo kaunis valkoinen lumimarja, ja toivonkin sen kestävän edes hiukkasen pidempään kuin perinteiset perjantaipuskani. Leikkokukilla kun alkaa tähän aikaan vuodesta olla jo melko lyhyt elinkaari, kun samalla reissulla ostetut ruusut nuupahtivat kahdessa päivässä.

Lähinäkölasit tuli hommattua vuosi takaperin, kun sain tilaisuuden tehdä yhteistöitä paikallisen Valkealinnan Optiikan kanssa. Silti lasien pitäminen on vieläkin opettelun alla. Vaikka kuinka selkeästi huomaan eron kirkkaudessa ja tarkkuudessa laittaessani lasit päähän, en silti oikein osaa pitää niitä, vaan kurkistelen lasien yli tai ali varmistaakseni esimerkiksi kuvia käsitellessä, miltä se lopputulos ihan omilla silmillä näyttää. Hölmöä? Tiedetään.

Työtuolina toimii edelleen Eamesin DSR, enkä ole vieläkään osannut luopua haaveestani saada näitä lisää myös keittiön pöydän äärelle. Tuoli kun on kertakaikkiaan todella mukava istua, ja hieman tavallista tuolia matalampana siinä on se hyvä puoli, että jalat yltää mukavasti lattiaan saakka eivätkä jää roikkumaan ilmaan.

Minulla on säilynyt jo nuoruusvuosista asti  piintynyt tapa pyhittää sunnuntait asioiden järjestelylle. Sunnuntaisin tsekkaan onko maksamattomia laskuja tai palauttamattomia kirjoja ja teen listaa hoidettavista asioista tulevalle viikolle. Sunnuntaipäivien rauha ei laskeudu ennenkuin olen nämä rutiinini saanut hoidettua, mutta sitä mukavampi onkin sitten nauttia loppupäivästä rentoutuen, kun on saanut kaikki asiat mielenpäältä pois häiritsemästä.

Juuri nyt mielenpäällä alkaa olla lähestyvän viikonlopun Helsingin reissu. Pakataan parhaan ystäväni sekä Oululaisten bloggaajakollekoiden kanssa kimpsut ja kampsut ja suunnataan perjantaina Helsinkiin viettämään Indiedaysin Inspiration Day:ta ja juhlistamaan puolivuosittaista blogigaalaa. Nyt kun taas keksisi mitä mukaan pakata....

Mustavalkoinen työhuone | IKEA

/Just happened to notice a few days back that quite a lot of the furniture and details in my guestroom is currently from Ikea./

No niin, tänään vihdoin lisää niitä kuvia yläkertaan siirtyneestä työ/vierashuoneesta. Kun huoneita pyöriteltiin kotonamme ympäri toukokuussa, oli alakertaan jätettävä massiivinen mappikaappi, sillä sen kantaminen yläkertaan ja tiukassa kurvissa kaiteen yli nostaminen olisi vaatinut vähän turhan paljon voimainponnistuksia. Tämä ratkaisu tosiaan saikin aikaan sen, että jouduin pistämään marittamiseeni vauhtia, kun kaapissa majailleet kymmenet mapit oli käytävä läpi. Kaappi jäi siis alakertaan toimittamaan lelukaapin virkaa, ja minulle työhuoneeseen jäi ennen lakanasäilytyksenä toiminut pikkuruinen Ikean senkki. Ja kyllä sitä paperia sitten lähtikin jätesäkkitolkulla kierrätykseen, kun sain kaikki läpikäytyä. Tämä työ/vierashuone edustaa nyt sitä ihan ensimmäisenä täysin valmiiksi saatua kohdetta, jossa kaikki jäljellejääneet tavarat todellakin konmarimaisen ajattelumallin mukaisesti tuottavat iloa. (Vinkkinä muuten, että monen marittajan vaatteiden karsimisinspiraationa toimivaa kirjaa Hyvän Mielen Vaatekaappi saa nyt superedulliseen hintaan täältä.)

Senkki majailee heti oven viereisellä seinällä, ja lakanat sieltä päätyivät samassa huoneessa olevan vaatekaappini hyllyille. Tämä oli ihme ja kumma kyllä mahdollista sen jälkeen, kun sain myös vaatteista osan karsittua. Senkki on vanha löytö Ikean poistopisteestä ja hankittiin aikanaan sen takia, että siinä on liukuovet. Kun aiemmin huoneessa oli senkkiä vastapäätä jättiläismäinen parisänky, ei tavalliset kaapinovet olisi mahtuneet siellä aukeamaan.

Työpöytä huoneessa on uusi (tosin jalat siis käytettynä ostetut). Vanha työpöytämme matkusti makuuhuoneeseen ja Jampalle on myös hankittu kierrätysversiona oma työpöytänsä samalla kun huonerumban yhteydessä päivittelin Jampan huonettakin hieman isommalle pojalle sopivaksi. Tämä Ikean pukkijalkapöytä toimii pienessä huonessa keveytensä vuoksi mainiosti, ja eipä tule halua jemmata kaikennäköistä pientä pöytälaatikoihin kun niitä ei ole...

Se sitten mihin jemmaillaan, on myös Ikeasta lähtöisin. Pluggis lehtikotelot ovat juuri passelit säilömään akuutisti käsillä olevia papereita ja saman sarjan kannellinen pikkulaatikko pöydällä piilottaa sisuksiinsa aina tarvittavat teipin, rei'ittimen jne.

Myös työvalaisin on Ikeasta. Arvoin keväällä näitä hankkiessani hyvän tovin tämän mustan ja kromisen välillä, mutta niinhän se musta vei taas voiton. Vanha Pentikin pallojalkalamppu alkoi jostain syystä jo kauan aikaa sitten tuoksahtamaan sellaiselta palaneelta sähköltä (tosi tieteellisesti määritelty, mutta paremminkaan en osaa hajua kuvailla. Oletin kuitenkin, että lienee aika hankkia uusi lamppu.)

Tällaista täällä siis nyt on. Kun kaikki ylimääräinen on siivottu pois, niin työntekokin toivottavasti taas syksyn tullen maistuu paremmalta. Jos sinulla sattuu olemaan blogi ja olet saanut jonkun huoneen konmaritettua loppuun saakka, laitahan linkkiä kommenttiboksiin, tulen mielellään kurkistelemaan miltä teillä näyttää. :)

(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.)

Valkoista vierashuoneessa ja mietteitä kodinraivaamisesta | White Bedroom

/Our guest bedroom is pretty white at the moment./

Helteisen päivän iltaa! Mielenkiintoisia sääilmiöitä on tänäänkin koettu, kun kesken kirkkaimman kesäpäivän römähti taivaalta yht'äkkkiä yllättäin niskaan rankkasadekuuro.Vieläkään en tajua mistä se tuli, kun pilviä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Meinasi vähän pukata kiireen puolelle kaapaista kännykkä ja kaikki muut tykötarpeet kainaloon, mutta onneksi en sentään ollut kotipihaa kauempana aurinkoa palvomassa. Parituntinen kirjan kanssa lämmöstä nautiskellen tulikin tarpeeseen näin koko huushollin raivaamisen loppusuoralla. Olen kesän aikana läpikäynyt sellaisen määrän tavaraa, vaatetta ja roinaa ettette kuule uskoisikaan. Kuka kumma säilyttää esimerkiksi lukioaikaiset muistiinpanonsa hautautuneena mappeihin vaatehuoneen perukoille. Etenkin, kun niistä opinnoista alkaa olla aikaa jo sen kaksikymmentä vuotta... Ainoita asioita, joista Marie Kondon kanssa (kirjaa on muuten taas saatavilla, jos tämä mestariteos on jäänyt jostain syystä vielä lukematta) suvaitsen olla erimieltä ovat valokuvat. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Kondon kodinraivaamisoppien mukaan valokuvat pitäisi kaikki irrottaa kansioistaan, ja säästää vain ne tärkeimmät muutamat kappaleet sievässä pinossa laatikossa. Minulla on valokuva-albumeita todella monta, ja lisää on tulossa kunhan saan aikaiseksi teettää taas paperikuviksi muunmuassa Jampan edistysaskeleita vuosien varrelta sekä parhaimpia lomaotoksia. Ja ihan aidosti tykkään myös selailla niitä kaikkein vanhimpia albumeja, joissa nuoruusvuosien ajaltakin esiintyy henkilöitä, joitten kanssa en nyttemmin ole enää missään tekemisissä, mutta oi niitä muistoja mitä kuvat mieleen tuovatkaan. Kunhan projekti tämän viikon loppuun mennessä valmistuu, voin sitten raportoida enemmänkin siitä, mistä kaikesta olen onnistunut luopumaan, ja missä kaikessa Marien opeissa olen puolestaan jossain määrin jättänyt itselleni harkinnanvaraa.

Yksi eniten iloa tuottavista huoneista kotona on kuitenkin tällä hetkellä kokonaan läpikäyty työ/vierashuoneemme. Muutettuaan yläkertaan huone koki myös muutaman huonekalumuutoksen, joista lisää tulossa myöhemmin tällä viikolla. Tämänpäiväisen turinointini kuvituksena sen sijaan toimii vierassänky. Koska auringonmokoma tuppaa näin pohjoisessa Suomessa herättämään tillottamalla iloisesti ikkunasta jo aamukolmen aikaan, on molemmat yläkerran makkarit ollut pakko varustaa mustaakin mustemmilla täyspitkillä pimennysverhoilla. Jotta noin yksitoistaneliöinen huoneentynkä ei tästä vallan synkistyisi, on kaikki muut suuret pinnat huoneessa vastaavasti valkoiset. Päiväpeitteestä olen varsinkin näin kesällä tinkinyt, ja sängyn päällä köllötteleekin vain Ikean ohuempi Ofelia puolittaisena suojana, ja petauksena toimii nämä maailmanparhaat lakanat. (jos satuit näihin tykästymään, niin koodilla 345403 saat niistä 30% alennusta)

Ps. Olenkohan ainoa, joka ei voi luopua vanhoista naistenlehdistäkään ilman, että ne pitää ensin selata vielä kerran läpi, josko joku juttu olisi sitten kuitenkin vielä säästämisen arvoinen...?






(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.)