Kesä puhelinkuvina

/My summer 2019./

Kesä on mennyt menojaan ja kalenterissa vaihtunut syyskuu jo viikko sitten. Päätin pitkän tauon jälkeen palailla linjoille, sillä tämä blogihan on minulle suuressa määrin myös päiväkirja, mistä on aina jälkikäteen mukava katsoa mitä on tullut milloinkin hommailtua. Kesän alussa kirjoittelin kesän Bucket List:iä, ja nyt ladatessani kuvia puhelimelta koneelle ajattelin siirtää niitä vähän tännekin ja nähdä montako tavoitetta kesäsuunnitelmista toteutui.

Kesällä...

nautin hitaista aamuista ja iloitsin ystävien seurassa

matkustin Italiaan niin kovin rakkaaseen kaupunkiin

vietin rantaelämää

herkuttelin jäätelöllä

kävin Tivolissa

ja Linnanmäellä

riemuitsin hotelliaamiaisista

vetäisin keikkatennarit jalkaan ja suuntasin Hämeenlinnaan huipussa seurassa

vaelleltiin puistoissa ja käytiin minigolfaamassa minimiehen kanssa

herkuttelin

vietin elämäni kirjaimellisesti kuumimman ja hikisimmän festariviikonlopun Qstockissa

taannuin lapseksi taas sirkuksessa

ja luin. Paljon. Kuinka ihanaa. Joskus Jampan ollessa pienempi pelkäsin menettäneeni tämän harrastusmahdollisuuden ikuisiksi ajoiksi, mutta onneksi vuosien vieriminen on tuonut minut takaisin kirjojen äärelle.

Kurkatessani kesän alun toiveisiini huomaan, että varovainen toive Tallinnan matkasta ei tälle kesälle toteutunut, mutta niin paljon muuta hyvää ja kaunista kyllä, että ei harmita. Ensi kesänä ehkä sitten. Nyt on shortsit pakattu jo laatikoihinsa seuraavaa kesää odottelemaan ja tästä kesästä on jäljellä enää lämpimät muistot ja päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Heippa kesä!

My Summer Bucket List

/Oh Summer, I have missed you./

Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toinen lomaviikko on pyörähtänyt käyntiin ja harvinaisen upeissa merkeissähän kesä onkin lähtenyt liikkeelle. En nimittäin muista vielä koskaan voineeni viettää rantapäivää täällä Oulun korkeudella jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta niin vaan viime perjantaina vierähti viisi tuntia rannalla makeassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Mutta mitäpä muuta kesälle on suunnitelmissa ja haaveissa? Minun lomahaaveeni eivät ole suurensuuria, ja lähes kaikessa mukana touhuaa tietenkin ekaluokkansa juuri kunnialla päätökseen saanut Jamppa, mutta tärkeintä kesässähän onkin pyrkiä nauttimaan niistä pienistä suurista jutuista.

♥ Nautiskele. Vaikka noudatankin muuten melko säntillistä ruokavaliota, pitää kesällä osata ottaa rennostikin. Jos rantapäivä hurahtaa pitkäksi, voi energiavajeen tankata silloin tällöin myös (kaura)jäätelöllä. Tärkeintä on säilyttää balanssi pidemmällä tähtäimellä.

♥ Istu torikahvilla. Mieluten vielä gluteenittomien vohveleiden ääressä. Mikä muu kuuluu niin kiinteästi kesään kuin tori meren rannalla, mansikantuoksuset torikojut ja lokkien kirkuna?

♥ Tapaa ystäviä.  Tämäkin kuvan kahvikupponen on nautiskeltu ystävän seurassa viime kesän Tallinnan matkalla. Tänä kesänäkin mieli tekisi Tallinnasa piipahtaa, mutta nähtäväksi jää salliiko budjetti ja löytyykö halukasta matkaseuraa.

♥ Käy terassilla. Joka kesä haaveilen istuvani rauhassa iltaa aurinkoisella terassilla ja aina heinäkuun lähestyessä loppuaan huomaan, etten ole sinne vieläkään ehtinyt. Osa syynsä on toki näissä pohjoisen Suomen epävakaisissa säissä, sillä aina kun olisi mahdollisuus päästä iltaa viettämään tulee taivaan täydeltä vettä ja sitten taas kun muut velvollisuudet painaa päälle porottelee aurinko kirkkaimmillaan.

♥ Vietä rantapäivä. Mielellään monta. Kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että heti elohopean kivutessa kahdenkympin tuntumaan minut löytää X-asennosta biitsiltä. Iän myötä suojakertoimet ovat vähän nousseet enkä enää pyöri täsmällisesti puolen tunnin välein ympäri kuin grillivarras niinkuin teinivuosina tuli tehtyä, mutta aurinkoa palvon edelleen hartaasti. Tuntuu kuin auringonvalossa heräisin elämään. Tästä syystä kai talvet ovatkin käyneet vuosi vuodelta yhä hankalammiksi sietää.

♥ Joogaa ulkona. Mihinkään metsään minua ei punkkikammoineni saa, mutta viime kesänä virittelin maton muutamaan otteeseen omalle terassille, ja onhan se fiilis aika upea kun aurinko lämmittää ja hiki virtaa asanoita tehdessä.

♥ Vietä viikko (henkisellä) kesämökillä. Minun henkinen kesämökkini sijaitsee fyysisesti Italiassa Adrianmeren rannikolla. Olen jo aikapäivää sitten seonnut laskuissa montako kertaa olen samassa kohteessa matkaillut, ja tänäkin vuonna saan kiitollisena suunnata tänne toiseen kotiini viikoksi nauttimaan upeista rannoista, maailmanparhaasta espressosta ja mitä herkullisimmista ruuista.

♥ Koukutu jääkahviin. Jokakesäinen addiktioni jääkahviin on jo nostanut päätään. Nam. Toimii myös kotona mantelimaitoon tehtynä.

♥Lue kirjoja. Rakastan lukemista. Ja mielellään nimenomaan ihan paperisten kirjojen lukemista. Äänikirjoja ja digikirjoja olen kokeillut, mutta fiilis ei ole lainkaan sama kuin karheita sivuja käännellessä ja painomustetta tuoksutellessa. Lukulistani koostuu aivan täysin kevyestä hömppäkirjallisuudesta. Luovuin jo vuosia sitten päättömästä tavoitteestani lukea kaikki maailmahistorian klassikot läpi...

♥ Liiku. Olen pyhästi päättänyt ja vannonut, että tänä kesänä en anna liikuntarutiinien repsahtaa. Tavoitteena onkin saada joka päivä aktiivisuusmittarin aktiivisuuspalkki täyteen ennen kello kahtatoista, ja tämähän hoituu reippaalla tunnin salitreenillä, kävelylenkillä tai kotona tehdyllä dynaamisella hathalla. Myös (leikki)puistotreenejä ja fitness-puistoa on jo tälle kesälle tullut testattua. Tavoitteeseen sisältyy myös jatkuva lapsen liikuntakasvatus, sillä tässä iässä jo pelimaailma meinaa herkästi viedä nuoren miehen kiinnostuksen kokonaan ja terveellisten liikuntatottumusten tartuttaminen jälkikasvuun on kesätavoitteiden kärkisijoilla. 

♥ Meditoi. Suorittajatyyppinä olen onnistunut kehittämään itselleni positiivisen suorittamisen kierteen. Kun Insight Timer-sovellukseni kiittää minua joka päivä kertomalla montako päivää perätysten olen jo meditoinut, en enää voi katkaista putkea... Olen ottanut tavakseni meditoida aamulla ennen minkään muun tekemistä, ja tämä on kyllä oiva keino saada päivä alkamaan rauhallisissa ja miellyttävissä merkeissä.

♥ Pysähdy hetkeen. Hengitä rauhassa puhtaan luonnon tuoksua, kuule kuinka linnut laulaa tai vesi solisee. Aina ei tarvitse kiirehtiä määränpäähän, voi myös nauttia matkasta. Oulu on siitä upea kesäkaupunki, että täällä on tarjolla keskellä keskustaakin mitä kaunein puisto, missä pääsee fiilistelemään luonnonkauneutta.

♥ Vietä sadepäivän leffamaratooni. Olemme jo Jampan kanssa kehittäneetkin tästä ihan oman juttumme, että huonon sään päivinä linnottaudumme sänkyyn popparikulhon ja muiden namien kanssa, ja pistämme Netflixin pyörimään. 

♥ Vietä aikaa lapsen kanssa. Minun minimieheni alkaa jo olla senikäinen, että epäilen meidän näin tiiviin yhdessäolon vetelevän viimeisiään. Vielä nyt äiti kelpaa seuraksi lähes mihin vaan, mutta jos tarjolla on omanikäisten kavereiden seuraa, näkyy tenavasta enää kengänpohjat tämän karauttaessa ulos ovesta. Erilleen kasvaminen on katkeransuloista, sillä yhtä aikaa iloitsee siitä, kuinka lapsi pärjää jo itsekseen niin monissa asioissa, että itsekin on saanut taas enemmän aikaa tehdä omia juttuja, mutta toisaalta haluaisi vain kaapata lapsen kainaloon, ja sanoa, että älä kasva enää. Okei, tunnustan. Olen tehnytkin sen. Ja monesti. Mutta niin se vaan kasvaa ja itsenäistyy koko ajan. Nyt on siis tärkeää nauttia näistä yhteisistä jutuista vielä, sillä kuten sanotaan, jonain päivänä huomaat, että ne pienet hetket olivatkin niitä suuria.

♥ Osallistu kesäfestareille. Viime vuoden tauon jälkeen tämän kesän Qstock-festereille onkin jo loput hommattuna. Ja mikä vielä parempaa, heinäkuussa edessä on vielä matka Hämeenlinnaan Metallicaa katsomaan. Ai jai, en malttaisi odottaa.

♥Älä stressaa. Ainakaan siivoamisesta. Minulla on paha tapa luoda itselleni kilometrin mittaisia to do-listoja loma-ajoille, ja kehittää niistä hillittömiä mörköjä jos en saa tartuttua toimeen. Tänä kesänä olen toistaiseksi onnistunut olemaan nuohoamatta nurkkia ja järjestelemättä arkistojani. Oi huoleton sotkuisuus, ei kuin ulos ovesta niin sekamelska jää taakse.

Mitä sinun kesälistaltasi löytyy?

Äitienpäivänä

Myrskyisää Äitienpäivän iltaa! Ainakin täällä Oulussa puhuri on puhkunut ja puhaltanut niin, että vasta esiinkaivetut terassikalusteet meinaa lähteä lentoon. Päivä onkin vietetty mukavasti sisätiloissa. Aamu alkoi kahdeksan maissa kun kuulin pienten jalkojen tepastelevan kohti makuuhuonetta. Jamppa siellä tulla tömpsötteli innoissaan Äitienpäivälahjat kainalossa niitä minulle sänkyyn tuomaan. Olikin meinata jo haljeta odotuksesta, kun olisi halunnut antaa lahjat heti samana päivänä, kun ne sai koulusta tuoda kotiin, mutta malttoi lopulta odottaa H-hetkeä. Puolenpäivän maissa lähdettiin sitten brunssille ja syötiin itsemme niin pyöreiksi, että kellahdettiin kotiin palattua Jampan ja oman äitini kanssa sänkyyn leffaa katselemaan. Tuuli tuiversi ikkunan takana ja sadepisarat piiskasivat ruutua, mutta meitäpä ei haitannut kun saatiin olla sisällä lämpimässä ja mussuttaa suklaata, Jamppa kainalossa rapsuteltavana. Aika täydellinen päivä siis, työhommat sai jäädä odottamaan huomista, vaikka olin niitä tällekin päivälle kaavaillut.

Kuva ei tokikaan ole tältä päivältä, vaan viime kesän Italian reissulta. Kun lapsikin kasvaa, pitää yrittää valikoida näitä otoksia, joissa kasvot ei näy. Päättäköön herra itse isompana jos julkimoksi mielii. Äitienpäivä on kyllä sellainen päivä, että herkistyy aina olemaan kiitollinen tästä roolistaan. Vaikka me Jampan kanssa ollaankin kaksi tulisielua, jotka kummatkin kiihtyy nollasta sataan hetkessä, ja temperamenttia löytyy molemmista vaikka muille jakaa, en ikinä koskaan vaihtaisi äidin rooliani pois. Mikään ei ole ihanampi tunne, kuin pienet kädet kaulan ympärillä ja kaikki se läheisyys ja rakkaus mitä lapsen kanssa saa jakaa. Jokainen ihminen, jonka elämänpolulla kohtaat, on jollain tavalla myös opettajasi, mutta minun elämäni tärkein opettaja on ehdottomasti oma poikani. Tässä sitä joka päivä opiskellaan elämää yhdessä ja kasvatetaan toinen toisiamme. 

Kiitos rakkaani, että teit minusta äidin.

Ystävyyttä on...

Tänään ei ole luvassa tarkkaan rajattuja kuvia ja loppuunsa hiottua kuvankäsittelyä. Tänään on luvassa tärähtäneitä kännykkäotoksia, joita on räpsitty juuri silloin, kun hetki on ollut käsillä vain juuri sen hetken. On ollut kiire takaisin nauttimaan siitä aidosta tilanteesta sen sijaan, että jatkaisi kuvaamista. Ystävien kesken.

Ystävyyttä on...

...Yhteiset elämykset. En tule koskaan unohtamaan ensimmäistä keikkareissuani kuudennen luokan keväällä, kun siskoni kanssa suuntasin Helsinkiin junalla mukanani vain päälläni olevat vaatteet ja taskussa keikkalippu. Melkoinen seikkailu reissusta sukeutuikin yösijaa etsiessä vailla rahaa tai suuntavaistoa, mutta niin sitä vaan ehjänä palattiin takaisin kotiin. Äidille ei tietenkään koskaan kerrottu, mitä kaikkia käänteitä matkaan mahtui. Samaisessa seurassa on sittemmin keikkailtu useamman kerran uudelleenkin, ja tulevallekin kesälle on keikkareissua suunnitteilla. <3

...Jaetut antipastolautaset. Parhautta on ystävä, joka haluaa jakaa kanssasi ravintola-annoksen kristillisesti tasan. Ja siinä sivussa nauraa, ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja jolle voit sanoa aivan kaiken. Siis AIVAN kaiken. No secrets. Ja silti hän ymmärtää sinua.

...se, että tunnet toisen kuin oman sukkasi. Minun mielestäsi yksi hyvän ystävyyden mittari on yhteiset matkat. Kun toinen tuntee sinut niin hyvin, että näkee jo kulmakarvan asennosta, että olet nyt vessatauon tai ravinnon tarpeessa, ja sietää vieläpä öisen kuorsauskonserton, voit olla aika varma, että tästä tyypistä kannattaa pitää kiinni.

... saada tulla sellaisena kuin on. Kun nyyttäripöytään tuodaan jokainen taitojensa mukaan, on ihan okei, että jonkun piirakka leviää heti kättelyssä murusiksi tarjottimelle, ja toinen on loihtinut jotain vähän fiininpää. Parhautta on myös ystävät, joita varten ei tarvitse siivota, eikä välttämättä edes kammata tukkaa, koska hei, mitä väliä. Tärkeintä on kuitenkin olla yhdessä, jakaa ne ilot ja surut. Välillä nauretaan, välillä itketään, ja välillä itketään naurusta.

.... yhteisen ajan esiinkaivaminen. Iän myötä kaikilla on enemmän vastuita arjen pyörittämisessä, mutta ystävät etsivät toisilleen aikaa. Silloinkin tavataan, kun ehkä vähän väsyttäisi, tai huvittaisi mielummin paeta koko maailmaa piiloon peiton alle. Ja kun tavattu on, ei enää teekään mieli mennä maailmaa piiloon, kun sitä ollaan vähän yhdessä parannettu.

Olette ihania! Tiedätte kyllä keitä olette.

Sosiaalisen median harhakuvia -Paikat ojossa , tai sitten ei | Tidy or not

/ If I only had a magic wand my home would always be neat and tidy./

Ai että. Olipa kerrassaan lohduttavaa tänä aamuna blogeja aamupalalla lueskellessa huomata, että minä en ole yksin tämän ongelman kanssa. Tai että tämä kyseinen ongelma ei sittenkään ole pelkästään meidän perheellisten ongelma. Vaan jopa niiden täydellisten ovien takana saattaa joskus vallita epäjärjestys. Kiitos Char! Toki kyseisten kuvien sotku on melko lailla harmonisemman näköistä sotkua, kuin lapsiperheellisen riemunkirjava sotku, mutta jo ajatus siitä, että ehkä muutkaan ei sittenkään ole täydellisiä yli-ihmisiä niinkuin olen ehkä saattanut antaa itseni kuvitella.

Sosiaalisen median aikakautena mikään ei ole niin tärkeää, kuin medialukutaito. Voin vaan kuvitella, kuinka haastavaa nykypäivän kasvavilla nuorilla on hahmottaa, mikä on enää totta ja mikä tarua, kun itsekin joudun tällaisena some-alan puoliammattilaisena ponnistelemaan kovasti pitääkseni ajatukseni aisoissa. Kuinka helposti harhautuukaan uskomaan, että kaikilla muilla on täydelliset elämät. kun selaa sosiaalisen median kanavia. Instagramkin, joka alkujaan lienee palveli rehellisemmän arjen kuvaajana on nykyään isolle osalle meistä eräänlainen markkinointikanava, joka ei todellakaan kuvaa elämästä kuin ne parhaat puolet. Itsekin olen joskus omaa blogini instagram-kuvastoa selatessani miettinyt, että kukakohan tuota elämää elää. En minä ainakaan. Toki kuvat ovat osa ihan todellista elämääni, mutta tosiasiassa ehkä noin 10 prosenttia arjestani on sellaista, kuin kuvat antavat ymmärtää. Jos laittaisin tulemaan kuvavirtaa ihan siitä normiarjestani, täyttyisi feedi vihersmoothieiden ja seesteisten sisustuskuvien sijaan nakkikeitoista, riemunkirjavista leluista ja alati keskellä kulkuväylää tönöttävästä vaatteiden kuivaustelineestä. Mutta ketäpä se kiinnostaisi, meistä kun aika monen elämä taitaa olla ihan sitä samaa nakkikeittoa.

Siksipä tänäänkin tämän media-ahdistusvuodatuksen kuvat tulevat siitä kodin ainoasta nurkkauksesta, joka pysyy jotensakin järjestyksessä. Sohvan taakse rakentunutta luku/jumppanurkkausta kun ei käytä kukaan muu kuin minä. Muualla kotona näyttää taaskin ihan joltain muulta. Palatakseni siis aiheeseen mietin usein, että elimmekö me oikeastaan onnellisempaa elämää silloin joskus aikaa ennen sosiaalista mediaa? Aikaa ennenkuin kaikesta piti tehdä muille näkyvää ja kuuluvaa, ja sokerikuorruttaa tekeminen vielä kullalla ja glitterillä? Aikaan, jolloin kateutta ihmisten välillä aiheutti korkeintaan naapurin pihaan ilmestynyt uusi auto tai sukulaisten varaama Mallorcan matka? Kuinka moni tunnustaa siellä ruudun takana, että nykyisin tulee heti mietittyä, kuinka vetävän somepostauksen saa kun tekee sitä tai tätä tai käy siellä tai täällä? Tai kuinka moni ahdistuu Facebookin uutisvirtaa selatessa kun ystävät ja kumminkaimat ovat taas olleet niin aikaansaavia ja ahkeria tai matkailleet tai puuhailleet jotain supersiistiä? Aiemminkin toki tehtiin myös asioita, mutta niistä vaan ei kuulutettu koko maailmalle. 

Minä ainakin välillä mietin, kuinka paljon omaa ajatusmaailmaani ohjaa nykyään somesta imetyt vaikutteet siitä, millaista elämä pitää olla. Kun tuntuu, että kaikki muut hanskaavat nämä ruuhkavuodet pikkuisen paremmin? Kodit on aina siistejä ja lasten kanssa jaksetaan touhuta hymyssäsuin ja hoitaa vielä siihen päälle omat työt ja harrastukset suitsait? Tulee monesti mietittyä, että nukkuuko muut ihmiset enää ollenkaan? Ehtiäkseen kaiken? Koska minä rakastan nukkumista. Enkä ajatellut vähentää unituntejani. Siksi näettekin minusta aika harvoin somessa omakuvia. Minä kun aamulla valitsen vartin pidemmät unet laitetun tukan sijaan. Muunmuassa.

Millaisia ajatuksia teillä on somesta? Ahdistaako koskaan? Vai koetteko rehellisesti somen ihan vaan positiivisena inspiraation lähteenä? 

Ja älkää siis antako kuvituksen hämätä, Tänääkin syötiin nakkikeittoa Vieläpä eilistä. Ja se kuivausteline töröttää taas keskellä olohuoneeseen vievää käytävää...