My Summer Bucket List

/Oh Summer, I have missed you./

Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toinen lomaviikko on pyörähtänyt käyntiin ja harvinaisen upeissa merkeissähän kesä onkin lähtenyt liikkeelle. En nimittäin muista vielä koskaan voineeni viettää rantapäivää täällä Oulun korkeudella jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta niin vaan viime perjantaina vierähti viisi tuntia rannalla makeassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Mutta mitäpä muuta kesälle on suunnitelmissa ja haaveissa? Minun lomahaaveeni eivät ole suurensuuria, ja lähes kaikessa mukana touhuaa tietenkin ekaluokkansa juuri kunnialla päätökseen saanut Jamppa, mutta tärkeintä kesässähän onkin pyrkiä nauttimaan niistä pienistä suurista jutuista.

♥ Nautiskele. Vaikka noudatankin muuten melko säntillistä ruokavaliota, pitää kesällä osata ottaa rennostikin. Jos rantapäivä hurahtaa pitkäksi, voi energiavajeen tankata silloin tällöin myös (kaura)jäätelöllä. Tärkeintä on säilyttää balanssi pidemmällä tähtäimellä.

♥ Istu torikahvilla. Mieluten vielä gluteenittomien vohveleiden ääressä. Mikä muu kuuluu niin kiinteästi kesään kuin tori meren rannalla, mansikantuoksuset torikojut ja lokkien kirkuna?

♥ Tapaa ystäviä.  Tämäkin kuvan kahvikupponen on nautiskeltu ystävän seurassa viime kesän Tallinnan matkalla. Tänä kesänäkin mieli tekisi Tallinnasa piipahtaa, mutta nähtäväksi jää salliiko budjetti ja löytyykö halukasta matkaseuraa.

♥ Käy terassilla. Joka kesä haaveilen istuvani rauhassa iltaa aurinkoisella terassilla ja aina heinäkuun lähestyessä loppuaan huomaan, etten ole sinne vieläkään ehtinyt. Osa syynsä on toki näissä pohjoisen Suomen epävakaisissa säissä, sillä aina kun olisi mahdollisuus päästä iltaa viettämään tulee taivaan täydeltä vettä ja sitten taas kun muut velvollisuudet painaa päälle porottelee aurinko kirkkaimmillaan.

♥ Vietä rantapäivä. Mielellään monta. Kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että heti elohopean kivutessa kahdenkympin tuntumaan minut löytää X-asennosta biitsiltä. Iän myötä suojakertoimet ovat vähän nousseet enkä enää pyöri täsmällisesti puolen tunnin välein ympäri kuin grillivarras niinkuin teinivuosina tuli tehtyä, mutta aurinkoa palvon edelleen hartaasti. Tuntuu kuin auringonvalossa heräisin elämään. Tästä syystä kai talvet ovatkin käyneet vuosi vuodelta yhä hankalammiksi sietää.

♥ Joogaa ulkona. Mihinkään metsään minua ei punkkikammoineni saa, mutta viime kesänä virittelin maton muutamaan otteeseen omalle terassille, ja onhan se fiilis aika upea kun aurinko lämmittää ja hiki virtaa asanoita tehdessä.

♥ Vietä viikko (henkisellä) kesämökillä. Minun henkinen kesämökkini sijaitsee fyysisesti Italiassa Adrianmeren rannikolla. Olen jo aikapäivää sitten seonnut laskuissa montako kertaa olen samassa kohteessa matkaillut, ja tänäkin vuonna saan kiitollisena suunnata tänne toiseen kotiini viikoksi nauttimaan upeista rannoista, maailmanparhaasta espressosta ja mitä herkullisimmista ruuista.

♥ Koukutu jääkahviin. Jokakesäinen addiktioni jääkahviin on jo nostanut päätään. Nam. Toimii myös kotona mantelimaitoon tehtynä.

♥Lue kirjoja. Rakastan lukemista. Ja mielellään nimenomaan ihan paperisten kirjojen lukemista. Äänikirjoja ja digikirjoja olen kokeillut, mutta fiilis ei ole lainkaan sama kuin karheita sivuja käännellessä ja painomustetta tuoksutellessa. Lukulistani koostuu aivan täysin kevyestä hömppäkirjallisuudesta. Luovuin jo vuosia sitten päättömästä tavoitteestani lukea kaikki maailmahistorian klassikot läpi...

♥ Liiku. Olen pyhästi päättänyt ja vannonut, että tänä kesänä en anna liikuntarutiinien repsahtaa. Tavoitteena onkin saada joka päivä aktiivisuusmittarin aktiivisuuspalkki täyteen ennen kello kahtatoista, ja tämähän hoituu reippaalla tunnin salitreenillä, kävelylenkillä tai kotona tehdyllä dynaamisella hathalla. Myös (leikki)puistotreenejä ja fitness-puistoa on jo tälle kesälle tullut testattua. Tavoitteeseen sisältyy myös jatkuva lapsen liikuntakasvatus, sillä tässä iässä jo pelimaailma meinaa herkästi viedä nuoren miehen kiinnostuksen kokonaan ja terveellisten liikuntatottumusten tartuttaminen jälkikasvuun on kesätavoitteiden kärkisijoilla. 

♥ Meditoi. Suorittajatyyppinä olen onnistunut kehittämään itselleni positiivisen suorittamisen kierteen. Kun Insight Timer-sovellukseni kiittää minua joka päivä kertomalla montako päivää perätysten olen jo meditoinut, en enää voi katkaista putkea... Olen ottanut tavakseni meditoida aamulla ennen minkään muun tekemistä, ja tämä on kyllä oiva keino saada päivä alkamaan rauhallisissa ja miellyttävissä merkeissä.

♥ Pysähdy hetkeen. Hengitä rauhassa puhtaan luonnon tuoksua, kuule kuinka linnut laulaa tai vesi solisee. Aina ei tarvitse kiirehtiä määränpäähän, voi myös nauttia matkasta. Oulu on siitä upea kesäkaupunki, että täällä on tarjolla keskellä keskustaakin mitä kaunein puisto, missä pääsee fiilistelemään luonnonkauneutta.

♥ Vietä sadepäivän leffamaratooni. Olemme jo Jampan kanssa kehittäneetkin tästä ihan oman juttumme, että huonon sään päivinä linnottaudumme sänkyyn popparikulhon ja muiden namien kanssa, ja pistämme Netflixin pyörimään. 

♥ Vietä aikaa lapsen kanssa. Minun minimieheni alkaa jo olla senikäinen, että epäilen meidän näin tiiviin yhdessäolon vetelevän viimeisiään. Vielä nyt äiti kelpaa seuraksi lähes mihin vaan, mutta jos tarjolla on omanikäisten kavereiden seuraa, näkyy tenavasta enää kengänpohjat tämän karauttaessa ulos ovesta. Erilleen kasvaminen on katkeransuloista, sillä yhtä aikaa iloitsee siitä, kuinka lapsi pärjää jo itsekseen niin monissa asioissa, että itsekin on saanut taas enemmän aikaa tehdä omia juttuja, mutta toisaalta haluaisi vain kaapata lapsen kainaloon, ja sanoa, että älä kasva enää. Okei, tunnustan. Olen tehnytkin sen. Ja monesti. Mutta niin se vaan kasvaa ja itsenäistyy koko ajan. Nyt on siis tärkeää nauttia näistä yhteisistä jutuista vielä, sillä kuten sanotaan, jonain päivänä huomaat, että ne pienet hetket olivatkin niitä suuria.

♥ Osallistu kesäfestareille. Viime vuoden tauon jälkeen tämän kesän Qstock-festereille onkin jo loput hommattuna. Ja mikä vielä parempaa, heinäkuussa edessä on vielä matka Hämeenlinnaan Metallicaa katsomaan. Ai jai, en malttaisi odottaa.

♥Älä stressaa. Ainakaan siivoamisesta. Minulla on paha tapa luoda itselleni kilometrin mittaisia to do-listoja loma-ajoille, ja kehittää niistä hillittömiä mörköjä jos en saa tartuttua toimeen. Tänä kesänä olen toistaiseksi onnistunut olemaan nuohoamatta nurkkia ja järjestelemättä arkistojani. Oi huoleton sotkuisuus, ei kuin ulos ovesta niin sekamelska jää taakse.

Mitä sinun kesälistaltasi löytyy?

Vinkkejä Tallinnaan ja reissukuulumisia

/Visit Tallinn./

Terveisiä Tallinnan minilomalta. Palasin viime viikon tiistaina ystävieni kanssa kolmepäiväseltä reissulta, ja kylläpä voi sanoa, että kerrankin ilmat suosi lomailijaa. Viime kesänä pyörähdin Tallinnassa yhden päivän matkalla (vinkkipostaus täällä), mutta tällä kertaa yövyimme kaksi yötä Tallinnan keskustassa. Pariin päivään saa mahtumaan hyvällä suunnittelulla paljonkin, ilman että kuitenkaan täytyisi stressata tai ahdistua kiireestä.

Saavuimme Tallinnaan yölaivalla ja päätimme painavien matkalaukkujen vuoksi hurauttaa satamasta keskustaan taksilla. Tarkistimme hinnan eukäteen, ja luvattu kuuden euron hinta ei päätä huimannut, joten hyppäsimme kyytiin hyvillä mielin. Matkalaukut saatiin hotellille säilytykseen, ja eikun aamiaista etsimään. Virukeskuksen vierestä löytyikin pieni ja viihtyisä Reval Café, josta sai pikkurahalla maailman parasta smoothieta ja ihanan mausteista kasviswokilla ryyditettyä nuudelia. 

Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Viru sen keskeisen sijainin vuoksi. Hotellin tilat ovat hulppeat ja käytäväaulojen lievähkö nuhruisuus ei onneksi ulottunut huoneeseen saakka.Tällä kertaa olin onnistunut vahingossa buukkaamaan minulle ja ystävälleni kahteen pekkaan perhehuoneen. Jos lähdet matkaan perheen kanssa, suosittelen läpimästi tätä huonetyyppiä. Parisängyn tai kahden yhden hengen sängyn lisäksi huoneesta löytyy iso kerrossänky ja reilusti tilaa. Me toki hihittelimme pyyhekasan päälle ystävällisesti asetetetuille kylpyankoille, kun ei nyt tällä kertaa ollut jälkikasvu mukana. Noh, pikku varausmoka sinne tänne, mutta mahduttiinpa levittelemään parin päivän shoppailut hyvin huoneeseen. Muuten huone on tasoltaan ja sisustukseltaan perussokkaria, mutta huomio kiinnittyi kyllä heti hauskaan printtitapettiin, johon oli ikuistettu mm. Matti Nykäsen kuolematon Elämä on Laiffii. Hotellin aamupala noudatteli niinikään tavallista Sokos Hotels kaavaa, eli oli suhteellisen kattava perusaamiainen. Erikoisruokavaliota noudattavia sen sijaan ei täysin oltu huomioitu, sillä tarjoiluista puuttui kokonaan allergeenimerkinnät, ja gluteeniton ja laktoositon tarjonta oli suppea. Mutta kuten sanottua, nämä puutteet kyllä sietää, kun hotellin sijainti on näin erinomainen. Hotellista on oma suora sisäänkäynti Virukeskukseen, ja meillä tulikin päivän mittaan palailtua useamman kerran huoneeseen vessareissuille ja ylimääräisiä kasseja tuomaan. Hotellin toisella puolella aukenee puolestaan suoraan Tallinnan vanha kaupunki niin, että yhdenkin päivän aikana ehtii mukavasti ensin shoppailla keskustassa ja siirtyä sitten vanhan kaupungin kaduille ja kahviloihin paistattelemaan päivää.

Toisena päivänä nappasimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme useissa blogeissa aiemminkin hehkutetun Telliskiven alueelle. Taksi hotellilta perille maksoi 8 euroa. Teollishenkisessä korttelissa kohtaavat taide, hyvä ruoka ja pienet putiikit sulassa sovussa. Etukäteen suunniteltu gluteenittoman tarjoilun ravintola Kivi Paber Käärid jäi tällä kertaa testaamatta, sillä siellä oli parhaillaan meneillään kuvaukset, ja kuvaushenkilökunta joutuikin hätistelemään innokkaita turisteja pois ravintolan oven kahvasta. Vastapäätä olevasta ravintolasta Lendav Taldrik löytyi onneksi niinikään kattava intialaishenkinen gluteeniton ja maidoton ruokalista, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Helteisen päivän suolantarve tuli täytettyä huippuherkullisilla kanapakoroilla ja papadam-leivällä minttukastikkeen kera. Vahva suositus.

Osoitteesta Telliskivi 60A löytyy sisäänkäynti, jonka takaa avautuu ihanien pikkuputiikien tarjonta. Oma suosikkini oli ehdottomasti alla kuvissa näkyä Home Art, jossa jouduin jo vähän toppuuttelemaan itseäni etten olisi ostanut mukaan puolta kauppaa. Granit henkistä simppeliä ja luonnonläheistä sisustusta suosivalle tämä paikka on kyllä vierailemisen arvoinen. Mukaan tarttui myös naapuriliikkestä Mimesiksestä Joikin huonetuoksu. 

Kun shoppailu alkaa puuduttaa, pitää muistaa istahtaa kahvitauolle, vai mitä? Tallinnan kahviloissa oli myös mitä ystävällisimmin muistettu teipata Wifin salasana kassan läheisyyteen avoimesti nähtäville. Vai olenko minä ainoa, joka ei koskaan missään näe näitä muuten esillä?

Ahkeran shoppailun ja Telliskiven vierailun lisäksi aikaa jäi hyvin myös pyöriskellä vanhan kaupungin kauniilla kaduilla ja istahtaa toipumaan 30 asteen helteestä viinilasin ääreen. 

Teille muillekin, jotka ette asu Helsingissä, missä tässä kyseisessä ravintolassa pääsee vierailemaan muutenkin, voin ilolla suositella italialaista Va Piano ravintolaa. Me tulimme siihen tulokseen, että emme tahdo tuhlata liikaa aikaa vanhan kaupungin ruuhkaisissa ravintoloissa, missä ruokaa saatika laskua saa odotella hyvän tovin, vaan päätimme yhdessä tuumin valita illallisravintolaksi Va Pianon. Jos konsepti ei ole tuttu, niin käykää ehdottomasti tutustumassa. Taatusti tuoretta omien silmien alla lennossa valmistettavaa mitä herkullisinta ruokaa ja vieläpä erittäin edullisesti. Lasku maksetaan itse lähtiessä ovella, joten aikaa ei tuhlaudu turhaan odotteluun. Oi kyllä minä niin odotan, että tämä ihana ravintolaketju älyäisi rantautua myös Ouluun. Muuten ruokailimme yhtä sujuvasti ja nopeasti (ja edullisesti!)  Virukeskuksen intialaisravintolan buffetissa ja kerran jopa hotellihuoneessamme piknikillä, minne eväät noudettiin läheisen ruokakaupan tiskistä.

Ja niin.... miksipä sinne Tallinnaan alunperin siis lähdettiin? No keikallepa tietenkin. Vaikka olen jo jokseenkin kokenut keikkamatkailija, meinasi hieman etukäteen hirvittää, kun tiesin Guns N Rosesin keikalle olevan saapumassa 50 000 ihmistä. Tallinnan Laululava kuitenkin lunasti kaikki ennakkomaineensa odotukset, ja oli mitä parhain alue näin isolle tapahtumalle. Osansa rauhalliseen meininkiin toi luultavasti myös keikkakansan keski-ikäisyys, eikä ylilyöntejä näkynyt missään. Sää suosi ja bändi ja seura oli mitä loistavinta. Kyllä kannatti taas lähteä. Kyyti keskustasta Laululavalle maksoi muuten vain 10 euroa, minkä mielellään maksoi, kun tiesi, että loppuilta vietetään jalkojen päällä ja yöllä on edessä yli 4 kilometrin kävely takaisin hotellille, tiet kun suljetaan liikenteeltä keikan jälkeen, eikä julkisillakaan enää puolen yön jälkeen pääse kulkemaan. Mutta mikäpä oli marssiessa kauniissa lämpimässä kesäyössä pää tulvillaan ihanaa tunnelmaa ja uusia muistoja.

Sellainen matka tällä kertaa. Uusi matkaa odottaakin jo viiden päivän päässä, mutta siitäpä lisää myöhemmin. Kaunista kesäpäivää kaikille!

Hotel Arizona Riccione ja muita matkavinkkejä Riccioneen

/I returned from my holiday in Italy a week ago, and just wanted to share a very pleasant hotel experience with you all. Strong recommendations to Hotel Arizona Riccione, a family hotel with the friendliest staff ever./

Kesäkuun viimeinen viikko on pyörähtänyt käyntiin ja eilinen auringonpaiste on taas vaihtunut pilviharsoon ja tuuleen. Aika tuntuu taas rientävän siivillä, sillä vastahan tässä Suvivirttä lauleskeltiin. Kesäkuun ensimmäisen viikon käytin ankaraan konmarittamiseen, jonka aikana totesin, että jossain vaiheessa on vaan annettava periksi, ja luovutettava ylimääräisiä stressiä aiheuttavia taavarakasoja jo aivan ilmaiseksi eteenpäin. Onneksi meitä ihmisiä elelee monessa elämänvaiheessa, ja minulle turhaksi käyneet sisustustavarat saavat nyt tuottaa iloa esimerkiksi nuorelle ensimmäistä kotiaaan vasta laittelevalle opiskelijalle. Toinen viikko vietettiinkin sitten Italian helteissä, ja ajattelinkin tänään jakaa teille hotellisuosituksen ja muutamia muitakin matkavinkkejä jos satut olemaan matkalla Riccioneen tai Adrianmeren rannikon muihin kohteisiin kuten Cattolicaan  tai Riminiin ensimmäistä kertaa.

Itse rakastuin Riccioneen käydessäni siellä ensimmäistä kertaa jo neljätoista vuotta sitten. Minä kun kaipaan lomaltani hiekkarannan lisäksi helppoutta, mukavuutta ja hyvää ruokaa, ja niitä kaikia löytyy nimenomaan Adrianmeren kohteista Riccionesta, Cattolicasta, Riministä ja Pesarosta. Olen tainnut jo mennä laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa olen kyseisissä kaupungeissa yhteensä lomaillut, sillä lukuunottamatta muutaman kesän syrjähyppyjä Napolin ja Sisilian suuntaan, olen aina halunnut palata takaisin Emilia-Romagnan maakuntaan. 

Riccionen turistialue koostuu useasta kilometristä hoidettua rantaviivaa, ja myös kävelykatua riittää käveltäväksi yli kahden kilometrin verran. Parhaita puolia kohteessa on myös se, että muihin suomalaisiin ei juuri reissun aikana törmää, Riccione kun on nimenomaan Italialaisten oma lomailupaikka. Tälläkin kertaa saimme hotellissa todeta olevamme ainoita suomalaisia italialaisten keskellä. Vaikka Aurinkomakat lennättääkin kerran viikossa koneellisen suomalaisia Adrianmeren rannikolle, hajaantuu väki niin neljän kaupungin kuin niiden lukuisten hotellienkin kesken niin hyvin, että ellei väkisin tuppaa mukaan järjestetyille yhteisillle päiväretkille, tulee kummasti viettäneeksi koko viikon tai kaksi aivan omassa rauhassaan. 

Hyvän hotellin löytäminen kohtuubudjetilla onkin sitten aina oma taiteenlajinsa. Olen itse lomaillut Italiassa hyvinkin monenlaisissa hotelleissa aivan vaatimattomasta kahden tähden perhehotellista aina viiden tähden luksushotelliin saakka ja todennut itselle mieluisimmaksi vaihtoehdoksi keskitasoisen kolmen ähden hotellin, jossa ei turhia hienostella, mutta on kuitenkin siistiä ja puhdasta ja hotellilla oma ravintola puolihoitoineen. Adrianmeren kohteissa suosittelenkin erityisesti perheille puolihoidon valitsemista, sillä vaikka kaupunki kuhisee toinen toistaan ihanampia ravintoloita, ovat ne iltaisin kesäkautena sen verran ruuhkaisia, että ruokailun venyessä laskun odotteluineen kolmeen tuntiin saattaa perheen pienimmiltä jo palaa päreet. Puolihoitohotelleissa sen sijaan kolmen ruokalajin illallisesta jälkiruokineen selviää hyvinkin tunnissa, ja ehtii hvyin vielä suuntaamaan kaupungin kaduille iltakävelylle.

Tällä kertaa valitsin hotellin sillä perusteella, että hotellista löytyi oma iso uima-allas. Jamppa kun arastelee meressä uimista aaltojen vuoksi, kun uimataito ei vielä ole kovin vahvoissa kantimissa. Tässä mielessä Hotel Arizona Riccione olikin melkoinen löytö. Useimmissa Riccionen kolmen tähden hotelleista  ei ole uima-allasta, koska suurin osa lomailijoista viettää päivänsä kuitenkin upeilla hoidetuilla hiekkarannoilla aurinkopedeillä päivää paistatellen, ja aika moni niistäkin hotelleista, jotka mainostavat olevansa altaallisia, omaavat loppupeleissä pienen pikkuriikkisen altaan, jossa ei kovin montaa ihmistä kerrallaan mahdu pulikoimaan. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Arizonassa mahtui kauhomaan kovempaakin tahtia, eikä edes haitannut, että samaan aikaan uiskentelemassa oli useampikin lapsi lötköpötköineen. (Ja yksi aikuinenkin, arvaatte varmaan kuka...) Ainoa miinus oli aurinkovarjojen puuttuminen, jolloin aamupäivällä auringon porottaessa suoraan altaalle oli jo vähän turhankin kuuma.

Aamiainen oli Arizonassa perinteiseen italialaiseen tyyliin makeaan painottuva, ja tarjolla oli joka ikinen aamu ainakin viidentoista sorttista kakkua... Terveellinenkin syöminen kuitenkin oli aivan mahdollista, sillä vastaavasti tarjolla oli myös mm. luonnonjogurttia, siemeniä, munia ja leikkeleitä ja lapsille monennäköisiä muroja ja myslejä. Hotellin nuoret herrasmiehet myös kiikuttavat pyytämäsi cappucinot tai espressot suoraan pöytään.

Illallinen puolihoitohotellissa Italiassa voi toimia kahdella tavalla. Useissa hotelleissa valitaan aina edellisenä päivänä listalta, mitä haluat syödä primoksi (yleensä siis jotain keittoa, pastaa, risottoa) ja secondoksi (lihaa tai kalaa tai muita mereneläviä lisukkeineen) ja antipasti-pöytä ja jälkiruokapöytä ovat buffettina. Toinen vaihtoehto on sitten se, että kaikki ruoat valitaan seisovista pöydistä, ja siitähän se riemu sitten repeää tällaisella suursyömärillä, kun pääsee ihan itse  valikoimaan, mikä tänään näyttäisi parhaalta. Erityisesti antipasti- eli alkuruokapöytä oli Arizonassa vertaansa vailla, eikä oikeastaan voi edes puhua pöydästä, vaan pöydistä monikossa.

Sanotaanko nyt näin, että tulihan siitä otettua sitten ilo irti oikein urakalla... Koska Hotel Arizona kuuluu Riccionen Family Hotels-konseptiin, otettiin lapset hotelissa erityisesti huomioon. Jos kaikista lukuisista esillä olevista vaihtoehdoista ei löydy lapselle mieleistä syötävää, vamistaa keittiö lapselle oman annoksen. Voitteko kuvitella? Niinpä lähes kaikissa lapsiperheen pöydissä popsittiinkin joka ilta vielä eri ruokaa, kun yksi tilaili pestopastaa ja toinen kalkkunanrintaa ja kolmas kylmiä leikkeleitä. Sama koskee myös jälkiruokabuffetia, eli jos ei lapselle maistu joku lukuisista kakuista, kiikuttaa hotellin ihana henkilökunta hänelle jäätelöannoksen keittiön puolelta.

Ja tässä tullaankin siihen, miksi lämpimästi suosittelen Hotel Arizonaa. En ole koskaan aiemmin missään tavnnut yhtä ystävällistä henkilökuntaa kuin siellä. Lähtiessäkin sain vaihtaa poskisuukkoja ihanan naistarjoilijamme kanssa, joka vannotti perään, että ensi kesänä nähdään eikö vaan. Valitettavan usein Italian hotelleissa kun henkilökunta tuppaa olemaan hieman yrmyhköä väkeä, mutta täällä ystävällisyys oli mitä aidointa ja rehellisintä aina tarjoilijoista allaspoikaan ja allapojasta lastenviihdytystiimin vetäjiin. Sellaisetkin kun hotellista siis löytyi. Perhehotelleissa järjestetään lastenohjelmaa joka päivä, ja altaalla niin pompittiin kuin uitiin kuin tanssittiinkin vetäjien perässä aina iltapäivisin, ja iltaisin samaiset ohjaajat viihdyttivät väkeä joka ilta vaihtuvan teeman parissa. Niinkuin nyt vaikkapa eräänä iltana kakkua ja kuohuviiniä- teeman merkeissä.

Hotellia varatessa kannattaa pitää mielessä, että Arizonassa on tarjolla myös isompia perhehuoneita, Niinpä minäkin upgreidasin alunperin varaamani huoneen tilavampaan kolmen hengen huoneeseen, jossa parisängyn lisäksi oli kolmas täysikokoinen sänky - ja huomattavasti enemmän tilaa. Arizona on myös sijainniltaan erinomainen, sillä rannalle pääsee suoraan hotellista ja kävelykadulle Viale Dantelle on vain yhden kadunpätkän muutaman metrin matka. Niinpä matka lounaalle ja shoppailemaankin sujuu käden käänteessä (ja perheen pienimmille voi hotellilta lainata kärryt, joten omia ei välttämättä tarvitse edes tuoda mukanaan). Myös Riccionen bussiasema, josta pääsee matkaamaan mm. Vesipuisto Aquafaniin ja Eläipuisto Oltremareen tai naapurikaupungin Cattolican merimaailmaan tai Riminin puolen ostoskeskus Le Befaneen, sijaitsee alle viiden minuutin kävelymatkan päässä. Me kävimmekin taas tällä reissulla Oltremaressa ihailemassa delfiinejä ja alligaattoreita, vesipuisto odottelee vielä päivää, jolloin Jampan uimataito on riittävä. Oltremareen pääsee suoraan bussilla 58, joita kulkee puolen tunnin välein, ja bussiliput ovat edullisia (1,30e suuntaansa). Bussiliput kannattaa ostaa etukäteen bussiaseman luukulta tai tupakkakaupoista (Tabaccheria), koska bussissa oleva automaatit eivät anna vaihtorahaa. Kannattaa myös muistaa leimata lippu bussiin noustessa, sillä lipuntarkastajia näkyy suhteellisen tiheästi.

Delfiinejä pääsee kurkkaamaan myös altaan alapuolelta.

Lisävinkkinä delfinaarion reissulle - välttämättä ei kannata valita ihan eturivien istumapaikkaa, delfiinit kun on koulutettu pärskäyttämään altaan vedet useampaan kertaan ohjelman aikana eturivin yleisön niskaan.

Oltermaresta löytyy isohko pikaruokala, josta Jamppa sai riemukseen pitkästä aikaa tilata kananuggetteja, mutta hampurilaisaterioiden lisäksi tarjolla on myös salaatteja ja emilia-romagnan maakunnan omaa herkullista "pikaruokaa" piadinaa. Älkääkä antako ulkonäön hämätä, kyseessä ei ole tortillalätyt eikä rieska, vaan ihana  rapean herkullinen kuori johon voit valita täytteet mielesi mukaan. Itselläni ei tainnut tällä(kään) reissulla mennä päivää ilman piadinaa. Jos reissun budjetti on pieni, näillä pärjää pitkälle ja täytteistä riippuen hinta pyörii noin kuudessa seitsemässä eurossa per piada.

Oltremaren reissulle kannattaa valita hyvät kengät, jotta jaksaa käppäillä ainakin puoli päivää pitkin puistoa, ja pää on hyvä aurinkoisena päivänä suojata huivilla tai lippiksellä, suurin osa kohteista kun on ulkona. Paikalle kannattaa hurauttaa heti aamutuimaan, sillä ensimmäiset näytökset alkavat jo yhdeltätoista, ja jatkuvat siitä parin tunnin välein. Me kävimme tällä kertaa katsomassa delfiinien lisäksi papukaijojen taidonnäytetteitä, mistä Jamppa tykkäsi kovasti.

Omatoiminen matkailu on Adrianmeren rannikolla jokseenkin helppoa, mutta jos kohteeseen suuntaa ensimmäistä kertaa, on matkanjärjestäjän valmiit matkat helppoja valintoja. Reissut kannattaa suunnitella etukäteen, sillä on ihanaa jättää aikaa myös ihan vaan kaupungilla vaeltelulle, rannalla pötköttelylle ja kahviloissa istumiselle. Viikon aikana ei varmaan kahta kohdetta enempää kannata ahnehtia, mutta kahden viikon reissulla ehtii jo moneen kohteeseen. Itse olen vuosien saatossa osallistunut järjestetyille retkille San Marinoon, Firenzeen ja Venetsiaan ja voin kyllä näitä matkoja suositella, vaikka esimerkiksi Venetsian reissu onkin melkoisen pitkä ja hikinen. Päivämatkat on kuitenkin oiva keino päästä kurkistamaan näihin historiallisiin kaupunkeihin helposti ja matkanjärjestäjän avulla osa kokemuksia kuten vaikkapa gondoliajelu on edullisempaa kuin omatoimisesti lähtiessä.

Sateisena päivänä voi suunnata Riminin laitamilla sijaisevaan ostoskeskukseen lL Befaneen. Heinä-elokuussa paikalle pääsee ilmaisella yhteiskuljetusbussilla, mutta kannattaa varautua ruuhkiin. Paikallisbusseillakin kyllä pääsee mutta se vaatii sen verran säätämistä ja bussinvaihtoa. että me hyppäsimme tällä kertaa suoraan taksiin. Muistakaa, että taksien tariffit vaihtelevat eri taksiyhtiöillä, joten hintaa voi olla hyvä kysäistä jo kyytiä varatessa. Meillä kävi tällä kerralla tuuri, ja ostarilla oli meneillään Lego Marvel Superheros näyttely, missä supersankareita oli tarjolla niin pienoiskoossa kuin oikeaan mittaansa suhteutettuna. (Oli muuten aika iso Hulk.)

Jos sää suosii, ei pelkän shoppailun takia toki tarvitse Le Befaneen lähteä, sillä Riccionesta kyllä löytyy jokaiselle jotakin. Viale Danten alkupää on täynnä edullisempia putiikkeja, joista tekee loistavia rantalöytöjä bikineistä kaftaaneihin ja rantapyyhkeistä lasten leluihin, mutta loppupäästä katua ja kadun päässä poikittain sijaitsevalta Viale Ceccarinilta löytyy jo laatuvaatteitakin niitä kaipaaville. Uusia liikkeitäkin oli perustettu, ja nyt tarjonasta löytyy mm. Pull and Bear ja Stradivarius entisten Zaran ja Guessin ja useiden muiden liikkeiden lisäksi. Mielessä tulee vain pitää, että shoppailemaan on lähdettävä ennen yhtä tai sitten neljän-viiden jälkeen aina puoleenyöhön saakka, sillä iltapäivällä kaikki laadukkaammat kaupat sulkevat ovensa siestan ajaksi. Tärppinä shoppailuun on kosmetiian ystäville Kiko Milano, josta löytyy laadukasta kosmetiikkaa hyvin edullisesti.

Kuten yllä olevasta ylistyksestä voitte päätellä, Riccione on minun kaupunkini. Viikon jälkeen aina harmittaa, ettei sittenkin varannut kahta. Jos muuten lähdet reissuun keskikesällä, jolloin voi olla jo aika varma hyvästä säästä, kannattaa pyytää rantavuoteista koko viikon tarjous, usein hinta on hieman alempi mitä pidemmäksi aikaa rantavuoteet vuokraa. Jos budjetin kanssa aikoo olla tarkkana, kannattaa myös hieman käppäillä pitkin rantabulevardia ennen valinnan tekoa, jo muutaman pätkän päässä samat pedit saattavat olla lähes kymppiä halvemmat, vaikka palveluissa eri rantojen välillä ei juurikaan ole eroa. Keskimäärin kaksi rantavuodetta ja aurinkovarjo rannan välittömässä läheisyydessä maksaa noin 28-35 euroa per päivä. Mikäli tyytyy paikkoihin kauempana rannasta, on hinta hieman matalampi.

Kuten kuvasta näkyy, on Arizona hotelli tosiaankin rannalla.

Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta minun mielestäni kaupungin parhaat pitsat löytyy Da Gianni-ravintolasta ja parhaat pastat Il Porticosta. Jos reissussa sattuu olemaan mukana kielitaidottomia, vinkattakoon, että Il Porticosta löytyy menut myös suomen kielellä. Myös antipastit ja jälkkärit on Il Porticossa mitä mainioimmat. Muistakaa jättää juomarahaa, vaikka laskuun on erikseen jo merkitty kattausmaksu, on silti kohteliasta jättää laskun päälle hieman ylimääräistä.

Perheen kouluikäisillekin löytyy Riccionesta oma viihteensä. Pelihallit. Niitä löytyy pitkin pääkatua ripoteltuna nelisen kappaletta, ja jos on taskut täynnä kolikoita, ei tekemisestä tule puutetta. Tiedetäänpä erään äiti-henkilönkin riehaantuneen erään pellenkaatopelin kanssa niin, että ei ihan kerta tai kaksi riittänyt...

Kaupunki on viime vuosina lisäillyt kadunvarsille jos jonkunnäköistä turistinviihdykettä, mistä en itse niin perusta, mutta ainakin lapset rakastivat öiseen aikaan kiipeillä mm tämän kuvassa näkyvän jättiläisen koipia pitkin ja kuvauttaa itseään merenneidon tai jättiläisravun kanssa.

Ai että. Ja mikäs se on lomaillessa kaupungissa, mistä löytyy oma nimikkojäätelöbaarikin?

Seuraavaan kertaan!

Heräsikö kysymyksia? Vastaan mielelläni jos vain osaan.