Loppiainen

 /Back to work tomorrow. But oh what a wonderful Christmas Break it has been./

Loppiainen. Viimeinen lomapäivä on alkamassa ja joulu on kerätty kotoa pois jo Uuden Vuoden jälkeen. Tämän päivän kuvissa vielä kuitenkin esiintyy vierashuoneen maltillinen joulukoristelu. 

Joulua poissiivotessani sain muuten huomata, että eivät ne nuo kestokuusetkaan koko ikää taida kestää. Omani on jo 12 vuotta vanha ja vaikka hyvin on palvellutkin, san kuusen takaisin pakkaukseensa sullottuani imuroida neulasia kuin aidon kuusen jälkeen konsanaan. Monen muunkin päivityksistä on näkynyt samanlaisia aatteita kuin itsellä, että vaikka joulun koristelu ajoissa onkin mitä ihaninta puuhaa, on lähes yhtä ihanaa kerätä joulu ajoissa takaisin laatikoihinsa seuraavaa vuotta odottamaan. Jotenkin sen joulun kaikkinaisen runsauden sijaan kaipaa ympärilleen tyhjää tilaa, avaruutta ja puhtaita pintoja, joiden ympäröimänä on hyvä lähteä rakentamaan uutta vuotta.

Kahden ja puolen viikon joululoma on muuten tänä vuonna tuntunut ennätyspitkältä. Tuntuu kuin näihin päiviin olisi mahtunut kokonainen pieni elämä. Nykyään kun kiitollisuuden tunne kumpuaa jo herkemmin niistä pienistäkin asioista. Niinkuin vaikkapa siitä, kun on saanut päivät hengittää ilman maskia. Reilu kuukausi töissä ennen joulua maskin kanssa alkoi kyllä jo loppua kohti sujua paremmin, mutta mikä ihana tunne onkaan saanut olla lomalla kotona ja omien läheisten ihmisten kanssa ilman maskia ja hengittää normaalisti. Eipä olisi vielä vuosi sitten tajunnut, että tällaista ennen niin normaalilta tuntuvaa asiaakin oppii jokseenkin erilailla arvostamaan kun se viedään sinulta pois. Tämä on muuten hyvä harjoitus elämässä ylipäätään oppia arvostamaan sitä, mitä sinulla jo on.Sanotaanhan, että onnellisin on se ihminen, jolta ensin otetaaan pois kaikki se mitä hänellä on, ja sitten annetaan se hänelle takaisin. Monesti asioita tulee pidettyä itsestään selvyyksinä ja halutaan vaan koko ajan jotain lisää sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään sitä, mitä kaikkea jo on. Mikä kaikki onkin jo hyvin.

Joululoma on sujunut vallan kotoisissa merkeissä muuuten, mutta pari päivää tuli vietettyä Lapissa Kemijärvellä. Mediassa on kovasti jaettu kuvia kilometrien hissijonoista laskettelukeskuksissa, mutta siellä missä minä olin, ei juuri ihmisiä näkynyt. Kyllä sielu ja mieli lepäsi lumisen pakkasluonnon ympäröimänä hiljaisuuden keskellä ja ihanien ihmisten vieraanvaraisuudesta nauttien. Yksinkertaisten asioiden äärellä oppii itsestään paljon, ja mennyt vuosi on muutenkin ollut itselläni  melkoinen löytöretki sieluni syövereihin. Tästä on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja. Tuliko sinulla muuten tehtyä Uuden Vuoden lupauksia?

Työpisteellä | Home office

/Lucky me, I don't often need to bring work home, but  when I do, I need my surroundings to be neat and organized./

Mihin se elokuu meni? Tänään havahduin siihen, että vietetään jo viimeisen kesäkuukauden viimeistä päivää. Näin siinä aina käy, kun työt pyörähtää käyntiin ja arkinen aherrus vie mennessään, ettei edes huomaa viikkojen vilistävän ohi. Pitäisi ehkä tähän kotitoimiston työpisteellekin hommata joku seinäkalenteri, että pysyisi perässä siinä, mitä kuukautta eletään.

Minä olen viime vuosina pyrkinyt siihen, että töitä tarvitsisi mahdollisimman harvoin tuoda konkreettisesti kotiin saakka. Usein päässä kyllä pörrää kehittämisideoita ja tulevia suunnitelmia, mutta varsinaiset paperihommat pyrin hoitamaan töissä. Välillä joutuu kuitenkin paperipinot mukanaan kuskaamaan, ja silloin on ehdottoman tärkeää, että työpiste on järjestyksessä. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joilla ulkoinen kaaos ja epäjärjestys johtaa myös päänsisäiseen sekamelskaan, ja silloin ei keskittymisestä tule mitään. Omat haasteensa tähän tuo se, että kodin työpiste sijaitsee makuuhuoneessa, ja niinpä olenkin löytänyt itseni monesti ensin petaamasta sänkyä ennenkuin saan poimittua kynän käteen.

Kesällä oli taas aikaa myllertää, ja tavoitteenani on aina päästä entistä toimivampaan ja arjen tarpeita paremmin palvelevaan ympäristöön, ja niinpä nyt on taas kotitoimistolla nippelit ja nappelit ojossa aina laatikon sisältöjä myöten. (Uskotteko, että myös epäjärjestys laatikoiden sisällä voi ahdistaa. Etenkin kun toinen työpöydän laatikoista on miehen valtakuntaa ja voitte vaan arvata miltä siellä näyttää...)

Isommista laatikoista hyllyllä löytyy kaikki tarvittavat kamerahärpäkkeet ja kaikki muu onkin sopivasti käden ulottuvilla. Minä olen muuten onnistunut ehdollistamaan tuon hyllyllä oleva kasvin siihen, että vettä tulee kerran kahdessa viikossa. Sen useammin kun en vaan kertakaikkiaan sitä muista kastella.

Edelliseen postaukseeni viitaten päätin tälläkin kertaa jättää telkkarin kulman kuvasta rajaamatta, sillä mitäpä siitä siivoilemaan aidon elämän merkkejä kuvista. Siellä se kurkkii, minun valkokehyksinen kaunokaiseni. Myös tietokoneen valinnassa aikanaan oli väri yksi tärkein kriteeri. Veikkaan, että miehet lähtevät harvemmin tietokonekaupoille väri ensisijaisena ostoedellytyksenään, mutta kyllä se vaan paljon mukavammin sointuu ympäristöönsä tämä valkoinen kone kuin perinteisemmät mustat kaverinsa.

ps. Oletteko muuten kuulleet Alku.fi-valmennuksesta. Jonkun ajan päästä täällä bogin puolella on tuloillaan ensitunnelmia valmennuksen tiimoilta. Ja jos joku tahtoo mukaan, vielä ehtii. Valmennus nimittöin starttaa virallisesti vasta ensi maanantaina.

Seuraa blogia

Facebook

Bloglovin
Pinterest
Instagram

Pienen makuuhuoneen mustavalkoinen sisustus | Guest Bedroom

/There is not much that has changed in the guest bedroom during the last year but why fix it if it isn't broken.../

Iloista uuden viikon alkua! Täällä osoitteessa meni viime viikko harakoille kun ensimmäinen syysflunssa pääsi yllättämään. Otin kuitenkin nuhanenäilystä kaikki irti ja ehdin kahden päivän petipotilaan roolissani katsella kokonaisen kauden Unelmien Poikamiestyttöä. Mistä päästäänkin päivän aiheeseen. Missä ovat kaikki televisiot sisustuskuvissa? Häh? Kysyn asiaa ihan aidosta mielenkiinnosta, että olenko oikeasti ainoa kivikaudella elävä, joka tykkää vielä katsoa ohjelmansa isolta ruudulta siinä missä kaikki muut katselevat leffansa ja sarjansa läppärin tai tabletin kautta?

Meidän kotoa perinteinen TV löytyy peräti kolmesta huoneesta, eli olohuoneesta ja molemmista makuuhuoneista. Kuvissa oleva vierasmakuuhuone/työhuone säilöö vanhimman ja epäluotettavimman töllöttimemme (joka toimii vaihtelevalla menestyksellä). Tänne patistan miehenpuolen silloin, kun alakerrassa Jampalla on äänekkäimmät leikkinsä menossa ja kun miehellä on meneillään on joku kauden pakko-nähdä-mikä-lie-urheiluottelunsa.

Yläkerran päämakkarista löytyy uusin televisiohankinta, joka kuitenkaan ei ansainnut olohuoneen paraatipaikkaa hävitessään tuumakoossa olkkarin töllöttimelle. Makkarissa minä iltaisin napsauttelen omat sarjani pyörimään, ja niinkuin nyt flunssapotilaana tuli todettua, on se vaan mukava maata lämpimien peittojen alla kaukosäädin käden ulottuvilla, kun muuten olisi yllättänyt totaalitylsistyminen nenäliinavuoren keskellä.

Siellä se kurkistaa. Töllötin. Pienessä huoneessa sitä ei juuri voi piilotella. Joskus villeissä visioissani hetken aikaa harkitsin piilottavani tämän vanhan rumiluksen yhdellä seinällä sijaitsevaan vaatekaappiini, mutta tulin onneksi järkiini ennen kuin ehdin alkaa virittelemään mitään eksoottisia johtoviritelmiä liukuoven listan alle. 

No minkämoinen hirvitys se sitten on? Käy kurkkaamassa kokot totuus blogin Facebook-sivujen puolelta. Samalla haastan kaikki muut bloggaajat kertomaan ja näyttämään, että missä se TV teillä luuraa vai luuraako missään? Uskallatko lähteä mukaan?

Aurinkoista viikkoa!

Seuraa blogia

Facebook

Bloglovin
Pinterest
Instagram

Työpöydällä | Home office details

/Time to get back to work. And start blogging again also. It is always so difficult to let go off summer, but this time I bought myself a new piece of decoration to remind me to stay calm and happy. Meet Mr. Buddha./

Sinne se meni. Kesä ja kesäloma. Kaksi päivää ollaan nyt viritelty kollegojen kanssa itseämme työtaajuuksille ennenkuin varsinaiset asiakkaat saapuvat päivän päästä. Joka kerta tämä kesästä lupumisprosessi on yhtä hankalaa. Vaikka toisaalta on mukavaa saada taas elämään rutiineja, haluaa toisaalta roikkua kiinni kesän rippeissä. Ja rippeissä nimenomaan. Täällä pohjoisempana kun aamulla lämpömittari näytti tänäkin aamuna kymmentä astetta, niin voi tosiaan heittää hyvästit rantahaaveille. Mutta kyllä se taas tästä, viikon päästä jo tuntuu, ettei mitään lomaa olisi välissä ollutkaan, kun arki pyörähtää kunnolla käyntiin.

Muistikirjojen vannoutuneena ystävänä tulin taas ostaneeksi uuden kirjan syksyn palavereja silmällä pitäen. Hankinta oli kyllä varsin edullinen kun sattui löytymään Tokmannilta ja kansikin oli vielä varsin motivoiva.

Instan puolella seuraavat pääsivätkin jo viime viikolla myös näkemäään uuden ystäväni, joka kotitoimiston työpöydän nurkalla nyt minua muistuttelee niistä tärkeämmistä asioista. Saanen esitellä, Herra Buddha.

Palataanpa ensi kerralla useamman kuvan voimin. Nyt joogamatto kutsuu. Yksi syksyn lupauksista kun on jatkaa säännöllistä treenaamista eikä tulla heti imaistuksi mukaan hektiseen työrumbaan, jonka jalkoihin hyvinvointi niin helposti jää.

Energiaa työpäiviinne!

Happiness does not depend on what you have
or who you are.
It solely relies on what you think.
-Buddha.

Seuraa blogia

Facebook

Bloglovin
Pinterest
Instagram

Makuuhuoneen työpiste | Home Office

/This is where the magic happens. Blogging I mean. This little home office corner is located in our main bedroom and is aaalll mine./

Meillä on kotonamme kaksi työpistettä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kolme, mikäli lasketaan mukaan Jampan huoneenkin kirjapöytänurkkaus. Aiemmin olenkin vilauttanut vierashuoneen työpistettä (täällä ja täällä), mikä nyttemmin on miehen käytössä, kun omani olen siirtänyt päämakkariin. String pocket hylly jäi huoneenvaihtorumbassa Jampalle, joten minulla on käytössäni Ikean Ekby Gällö- hyllykkö, joka tottapuhuen on Stringiä huomattavasti käytännöllisempi syvyysmittansa vuoksi. Monet tykkäävät tehdä hyllyihinsä kauniita vaihtuvia asetelmia, mutta minulla hylly kyllä palvelee ihan käytännön tarkoitusta, ja kannattelee kyniä, vihkoja, kameratarvikkeita ja kaikkea muutakin, mitä käden ulottuvilla tarvitaan.

Käytettävissä oleva tila ei ole suurensuuri, mutta hyvin tässä mahtuu koneen äärelle asioita hoitamaan ja bloggaamaan.

Myös pöytävalaisimet on molemmissa työhuoneissa Ikean, ja edulliseen hintaansa nähden erittäin toimivat tehtävässään.

Ja mitä... sanoiko täällä joku tuuliviiri ennen joulua, että ei ikävöi telkkaria makuuhuoneeseen? No, siinä se nyt kuitenkin on. Minun oma joululahjani itseltä itselleni. Hups. Kerrankos sitä nainen mieltään muuttaa?

Keltaisia neilikoita ja energiaa | Happy thoughts

/It's quite stormy outside at the moment but I'm feeling kinda springy./

Mihin katosi se päivällä ollut aurigonpaiste ja vettä tippasevat räystäät? Nyt nimittäin vaihteeksi myrskyää. Minua se ei kuitenkaan juuri nyt hidasta,Olen muutaman viime päivän nauttinut jostain puskista ilmestyneestä energiapiikistä, ja eilenkin tuntui vielä illalla kymmeneltä siltä, että voisi vaikka alkaa jumppaamaan tai toteuttaa suursiivouksen. No, en nyt sentään tehnyt kumpaakaan, mutta voin vain toivoa, että olo jatkuu tällaisena piiiiitkään. Olisiko kuitenkin osasyynä lähestyvä kevät ja valoisemmat päivät? Mielessä vallitsevan kevään kunniaksi kukatkin työpöydällä ovat tällä viikolla keltaisia.

/Happiness is made. Not found./

/Be happy. Not because everything is good, but because you can see the good in everything./

/There are so many beautiful reasons to be happy./




Iloa viikkonne!

Mustaa (t)yöpöydällä | Black

/Last week I told you I have fixed an all white Christmas in the bedroom. The guestroom on the other hand has stayed pretty black./

Taas on adventin aika, ja aikaa aattoon enää alle viikko. Syksy tuntuu hujahtaneen ohi vilauksessa, vaikka välillä on toki ollut niitäkin viikkoja, jolloin aikan on tuntunut matelevan kuin täi tervassa. Nyt alkaa kuitenkin olla jo aika suunnata ajatuksia loppuvuoden juhlaan, lahjat on ostettu ja kotia laitettu sen verran, kuin sitä tänä vuonna joulua varten laitetaan. Suursiivouksia en ole ryhtynyt tänä jouluna puuhaamaan, sillä keväisen konmari-operaation jälkeen koti on pääasiassa koko ajan enemmän tai vähemmän järjestyksessä muutenkin. (Se vähemmän-osasto liiittyy Jampan huoneen Legokaaokseen....)

Viime viikolla esittelin makuuhuoneen valkoista jouluasetelmaa. Työhuoneessa sen sijaan vallitsee mustempi tunnelma, koristeet on minimissään, ja pimennysverhojen edessä ollessa huoneessa on ihan omanlaisensa joulutunnelma muutaman kynttilän loisteessa. Ehkäpä ensi vuonna on jo aika viettää värikästä joulua?

Seuraa blogia

Facebook
Bloglovin
Pinterest
Instagram

Työpöydällä | Sunday mood

/Home office last weekend. Tidy desk, tidy mind./

Terveisiä työpöydän ääreltä. Nimitys on kyllä sinänsä harhaanjohtava, sillä silloin kuin varsinaisia töitä tulee kannettua kotiin, teen ne yleensä alakerrassa keittiön pöydän äärellä. Yläkerran työhuoneessa tulee sen sijaan kirjoiteltua juuri näitä blogipostauksia ja käsiteltyä kuvia. Minulla ei ole pöytäkonetta ollut enää vuosikymmeneen, mutta en silti ole koskaan oppinut kuljettamaan läppäriä mukana, tai kirjoittelemaan mitään sohvan nurkassa istuen, niinkuin ilmeisesti monet tekevät. Kärsin myös pakkomielteisestä työympäristön järjestyksentarpeesta, ja jokaisen esineen on oltava juuri omilla paikoillaan voidakseni keskittyä mihinkään. Tällä hetkellä ahdstunkin suuresti, kun varsinaisella työmaalla on pidellyt niin kiirettä, että erinäisiäkin paperikasoja lojuu kaikkialla lähiympäristössä odottelemassa käsittelyään....

Viikonlopun kaupareissulta tarttui mukaan tuo kaunis valkoinen lumimarja, ja toivonkin sen kestävän edes hiukkasen pidempään kuin perinteiset perjantaipuskani. Leikkokukilla kun alkaa tähän aikaan vuodesta olla jo melko lyhyt elinkaari, kun samalla reissulla ostetut ruusut nuupahtivat kahdessa päivässä.

Lähinäkölasit tuli hommattua vuosi takaperin, kun sain tilaisuuden tehdä yhteistöitä paikallisen Valkealinnan Optiikan kanssa. Silti lasien pitäminen on vieläkin opettelun alla. Vaikka kuinka selkeästi huomaan eron kirkkaudessa ja tarkkuudessa laittaessani lasit päähän, en silti oikein osaa pitää niitä, vaan kurkistelen lasien yli tai ali varmistaakseni esimerkiksi kuvia käsitellessä, miltä se lopputulos ihan omilla silmillä näyttää. Hölmöä? Tiedetään.

Työtuolina toimii edelleen Eamesin DSR, enkä ole vieläkään osannut luopua haaveestani saada näitä lisää myös keittiön pöydän äärelle. Tuoli kun on kertakaikkiaan todella mukava istua, ja hieman tavallista tuolia matalampana siinä on se hyvä puoli, että jalat yltää mukavasti lattiaan saakka eivätkä jää roikkumaan ilmaan.

Minulla on säilynyt jo nuoruusvuosista asti  piintynyt tapa pyhittää sunnuntait asioiden järjestelylle. Sunnuntaisin tsekkaan onko maksamattomia laskuja tai palauttamattomia kirjoja ja teen listaa hoidettavista asioista tulevalle viikolle. Sunnuntaipäivien rauha ei laskeudu ennenkuin olen nämä rutiinini saanut hoidettua, mutta sitä mukavampi onkin sitten nauttia loppupäivästä rentoutuen, kun on saanut kaikki asiat mielenpäältä pois häiritsemästä.

Juuri nyt mielenpäällä alkaa olla lähestyvän viikonlopun Helsingin reissu. Pakataan parhaan ystäväni sekä Oululaisten bloggaajakollekoiden kanssa kimpsut ja kampsut ja suunnataan perjantaina Helsinkiin viettämään Indiedaysin Inspiration Day:ta ja juhlistamaan puolivuosittaista blogigaalaa. Nyt kun taas keksisi mitä mukaan pakata....

Mustavalkoinen työhuone | IKEA

/Just happened to notice a few days back that quite a lot of the furniture and details in my guestroom is currently from Ikea./

No niin, tänään vihdoin lisää niitä kuvia yläkertaan siirtyneestä työ/vierashuoneesta. Kun huoneita pyöriteltiin kotonamme ympäri toukokuussa, oli alakertaan jätettävä massiivinen mappikaappi, sillä sen kantaminen yläkertaan ja tiukassa kurvissa kaiteen yli nostaminen olisi vaatinut vähän turhan paljon voimainponnistuksia. Tämä ratkaisu tosiaan saikin aikaan sen, että jouduin pistämään marittamiseeni vauhtia, kun kaapissa majailleet kymmenet mapit oli käytävä läpi. Kaappi jäi siis alakertaan toimittamaan lelukaapin virkaa, ja minulle työhuoneeseen jäi ennen lakanasäilytyksenä toiminut pikkuruinen Ikean senkki. Ja kyllä sitä paperia sitten lähtikin jätesäkkitolkulla kierrätykseen, kun sain kaikki läpikäytyä. Tämä työ/vierashuone edustaa nyt sitä ihan ensimmäisenä täysin valmiiksi saatua kohdetta, jossa kaikki jäljellejääneet tavarat todellakin konmarimaisen ajattelumallin mukaisesti tuottavat iloa. (Vinkkinä muuten, että monen marittajan vaatteiden karsimisinspiraationa toimivaa kirjaa Hyvän Mielen Vaatekaappi saa nyt superedulliseen hintaan täältä.)

Senkki majailee heti oven viereisellä seinällä, ja lakanat sieltä päätyivät samassa huoneessa olevan vaatekaappini hyllyille. Tämä oli ihme ja kumma kyllä mahdollista sen jälkeen, kun sain myös vaatteista osan karsittua. Senkki on vanha löytö Ikean poistopisteestä ja hankittiin aikanaan sen takia, että siinä on liukuovet. Kun aiemmin huoneessa oli senkkiä vastapäätä jättiläismäinen parisänky, ei tavalliset kaapinovet olisi mahtuneet siellä aukeamaan.

Työpöytä huoneessa on uusi (tosin jalat siis käytettynä ostetut). Vanha työpöytämme matkusti makuuhuoneeseen ja Jampalle on myös hankittu kierrätysversiona oma työpöytänsä samalla kun huonerumban yhteydessä päivittelin Jampan huonettakin hieman isommalle pojalle sopivaksi. Tämä Ikean pukkijalkapöytä toimii pienessä huonessa keveytensä vuoksi mainiosti, ja eipä tule halua jemmata kaikennäköistä pientä pöytälaatikoihin kun niitä ei ole...

Se sitten mihin jemmaillaan, on myös Ikeasta lähtöisin. Pluggis lehtikotelot ovat juuri passelit säilömään akuutisti käsillä olevia papereita ja saman sarjan kannellinen pikkulaatikko pöydällä piilottaa sisuksiinsa aina tarvittavat teipin, rei'ittimen jne.

Myös työvalaisin on Ikeasta. Arvoin keväällä näitä hankkiessani hyvän tovin tämän mustan ja kromisen välillä, mutta niinhän se musta vei taas voiton. Vanha Pentikin pallojalkalamppu alkoi jostain syystä jo kauan aikaa sitten tuoksahtamaan sellaiselta palaneelta sähköltä (tosi tieteellisesti määritelty, mutta paremminkaan en osaa hajua kuvailla. Oletin kuitenkin, että lienee aika hankkia uusi lamppu.)

Tällaista täällä siis nyt on. Kun kaikki ylimääräinen on siivottu pois, niin työntekokin toivottavasti taas syksyn tullen maistuu paremmalta. Jos sinulla sattuu olemaan blogi ja olet saanut jonkun huoneen konmaritettua loppuun saakka, laitahan linkkiä kommenttiboksiin, tulen mielellään kurkistelemaan miltä teillä näyttää. :)

(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.)

Valkoista vierashuoneessa ja mietteitä kodinraivaamisesta | White Bedroom

/Our guest bedroom is pretty white at the moment./

Helteisen päivän iltaa! Mielenkiintoisia sääilmiöitä on tänäänkin koettu, kun kesken kirkkaimman kesäpäivän römähti taivaalta yht'äkkkiä yllättäin niskaan rankkasadekuuro.Vieläkään en tajua mistä se tuli, kun pilviä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Meinasi vähän pukata kiireen puolelle kaapaista kännykkä ja kaikki muut tykötarpeet kainaloon, mutta onneksi en sentään ollut kotipihaa kauempana aurinkoa palvomassa. Parituntinen kirjan kanssa lämmöstä nautiskellen tulikin tarpeeseen näin koko huushollin raivaamisen loppusuoralla. Olen kesän aikana läpikäynyt sellaisen määrän tavaraa, vaatetta ja roinaa ettette kuule uskoisikaan. Kuka kumma säilyttää esimerkiksi lukioaikaiset muistiinpanonsa hautautuneena mappeihin vaatehuoneen perukoille. Etenkin, kun niistä opinnoista alkaa olla aikaa jo sen kaksikymmentä vuotta... Ainoita asioita, joista Marie Kondon kanssa (kirjaa on muuten taas saatavilla, jos tämä mestariteos on jäänyt jostain syystä vielä lukematta) suvaitsen olla erimieltä ovat valokuvat. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Kondon kodinraivaamisoppien mukaan valokuvat pitäisi kaikki irrottaa kansioistaan, ja säästää vain ne tärkeimmät muutamat kappaleet sievässä pinossa laatikossa. Minulla on valokuva-albumeita todella monta, ja lisää on tulossa kunhan saan aikaiseksi teettää taas paperikuviksi muunmuassa Jampan edistysaskeleita vuosien varrelta sekä parhaimpia lomaotoksia. Ja ihan aidosti tykkään myös selailla niitä kaikkein vanhimpia albumeja, joissa nuoruusvuosien ajaltakin esiintyy henkilöitä, joitten kanssa en nyttemmin ole enää missään tekemisissä, mutta oi niitä muistoja mitä kuvat mieleen tuovatkaan. Kunhan projekti tämän viikon loppuun mennessä valmistuu, voin sitten raportoida enemmänkin siitä, mistä kaikesta olen onnistunut luopumaan, ja missä kaikessa Marien opeissa olen puolestaan jossain määrin jättänyt itselleni harkinnanvaraa.

Yksi eniten iloa tuottavista huoneista kotona on kuitenkin tällä hetkellä kokonaan läpikäyty työ/vierashuoneemme. Muutettuaan yläkertaan huone koki myös muutaman huonekalumuutoksen, joista lisää tulossa myöhemmin tällä viikolla. Tämänpäiväisen turinointini kuvituksena sen sijaan toimii vierassänky. Koska auringonmokoma tuppaa näin pohjoisessa Suomessa herättämään tillottamalla iloisesti ikkunasta jo aamukolmen aikaan, on molemmat yläkerran makkarit ollut pakko varustaa mustaakin mustemmilla täyspitkillä pimennysverhoilla. Jotta noin yksitoistaneliöinen huoneentynkä ei tästä vallan synkistyisi, on kaikki muut suuret pinnat huoneessa vastaavasti valkoiset. Päiväpeitteestä olen varsinkin näin kesällä tinkinyt, ja sängyn päällä köllötteleekin vain Ikean ohuempi Ofelia puolittaisena suojana, ja petauksena toimii nämä maailmanparhaat lakanat. (jos satuit näihin tykästymään, niin koodilla 345403 saat niistä 30% alennusta)

Ps. Olenkohan ainoa, joka ei voi luopua vanhoista naistenlehdistäkään ilman, että ne pitää ensin selata vielä kerran läpi, josko joku juttu olisi sitten kuitenkin vielä säästämisen arvoinen...?






(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.)