Viimeistä viedään. Tammikuun päivää siis. Ihana kuinka vuoden ensimmäinen kuukausi on kiirehtinyt ohi nopeasti. Ja ihanaa siis juuri siksi, että päivä on pidentynyt jo merkittävästi. Valon määrän lisääntyminen saa meidät bloggajat riemuitsemaan myös siitä syystä, että kuvaaminen muuttuu taas piirun verran helpommaksi. Muita kevään merkkejä ei sen sijaan ole kotona vielä havaittavissa, viikottain vaihtuvia leikkokukkia lukuunottamatta. Vilukissa säilyttää mielellään taljat sohvilla siihen saakka, että toukokuu koittaa, ja torkkupeittoja kääriydyttäväksi löytyy edelleen joka nojalta.
Käydäänkö teillä muilla muuten jatkuvaa tyynysotaa koristetyynyillä? Minustahan tyynyjen kuuluu olla juuri näin. Pöyheäksi aseteltuna, että niiden keskelle on ihana pyllähtää kirjan kanssa käpertymään, mutta perheen nuorimmaisen mielestä ne on tarkoitettu enimmäkseen lattioille leviteltäviksi, ja miehenpuolen mielestä selkeästikin lyttyyn maattaviksi. Aina silloin harvoin, kun olen yksin kotona, pöyhin ja asettelen tyynyt iltaisin ennen nukkumaanmenoa, että niitä on aamulla herätessä mukavampi katsella (neuroottista? No joo, ehkä vähän.), mutta muuten saan aamuisin herätä katselemaan olohuoneessa lytättyjen ja hujan hajan lojuvien tyynyjen armeijaa.
Oi että tuo teidän olkkari on ihana, edelleen siis :)
VastaaPoistaVitsi ku mun sohva kuume aina vain kasvaa ja kasvaa kun näen tuollaisia täydellisen harmaita sohvia niin kuin teillä. Meidän tumman ruskea rötiskö oksettaa minua ihan kunnolla.
Kiitos Nanni! 😊
Poista