Hotel Arizona Riccione ja muita matkavinkkejä Riccioneen / La Dolce Vita

/I returned from my holiday in Italy a week ago, and just wanted to share a very pleasant hotel experience with you all. Strong recommendations to Hotel Arizona Riccione, a family hotel with the friendliest staff ever./

Kesäkuun viimeinen viikko on pyörähtänyt käyntiin ja eilinen auringonpaiste on taas vaihtunut pilviharsoon ja tuuleen. Aika tuntuu taas rientävän siivillä, sillä vastahan tässä Suvivirttä lauleskeltiin. Kesäkuun ensimmäisen viikon käytin ankaraan konmarittamiseen, jonka aikana totesin, että jossain vaiheessa on vaan annettava periksi, ja luovutettava ylimääräisiä stressiä aiheuttavia taavarakasoja jo aivan ilmaiseksi eteenpäin. Onneksi meitä ihmisiä elelee monessa elämänvaiheessa, ja minulle turhaksi käyneet sisustustavarat saavat nyt tuottaa iloa esimerkiksi nuorelle ensimmäistä kotiaaan vasta laittelevalle opiskelijalle. Toinen viikko vietettiinkin sitten Italian helteissä, ja ajattelinkin tänään jakaa teille hotellisuosituksen ja muutamia muitakin matkavinkkejä jos satut olemaan matkalla Riccioneen tai Adrianmeren rannikon muihin kohteisiin kuten Cattolicaan tai Riminiin ensimmäistä kertaa.

Itse rakastuin Riccioneen käydessäni siellä ensimmäistä kertaa jo neljätoista vuotta sitten. Minä kun kaipaan lomaltani hiekkarannan lisäksi helppoutta, mukavuutta ja hyvää ruokaa, ja niitä kaikia löytyy nimenomaan Adrianmeren kohteista Riccionesta, Cattolicasta, Riministä ja Pesarosta. Olen tainnut jo mennä laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa olen kyseisissä kaupungeissa yhteensä lomaillut, sillä lukuunottamatta muutaman kesän syrjähyppyjä Napolin ja Sisilian suuntaan, olen aina halunnut palata takaisin Emilia-Romagnan maakuntaan.

Riccionen turistialue koostuu useasta kilometristä hoidettua rantaviivaa, ja myös kävelykatua riittää käveltäväksi yli kahden kilometrin verran. Parhaita puolia kohteessa on myös se, että muihin suomalaisiin ei juuri reissun aikana törmää, Riccione kun on nimenomaan Italialaisten oma lomailupaikka. Tälläkin kertaa saimme hotellissa todeta olevamme ainoita suomalaisia italialaisten keskellä. Vaikka Aurinkomakat lennättääkin kerran viikossa koneellisen suomalaisia Adrianmeren rannikolle, hajaantuu väki niin neljän kaupungin kuin niiden lukuisten hotellienkin kesken niin hyvin, että ellei väkisin tuppaa mukaan järjestetyille yhteisillle päiväretkille, tulee kummasti viettäneeksi koko viikon tai kaksi aivan omassa rauhassaan.

Hyvän hotellin löytäminen kohtuubudjetilla onkin sitten aina oma taiteenlajinsa. Olen itse lomaillut Italiassa hyvinkin monenlaisissa hotelleissa aivan vaatimattomasta kahden tähden perhehotellista aina viiden tähden luksushotelliin saakka ja todennut itselle mieluisimmaksi vaihtoehdoksi keskitasoisen kolmen ähden hotellin, jossa ei turhia hienostella, mutta on kuitenkin siistiä ja puhdasta ja hotellilla oma ravintola puolihoitoineen. Adrianmeren kohteissa suosittelenkin erityisesti perheille puolihoidon valitsemista, sillä vaikka kaupunki kuhisee toinen toistaan ihanampia ravintoloita, ovat ne iltaisin kesäkautena sen verran ruuhkaisia, että ruokailun venyessä laskun odotteluineen kolmeen tuntiin saattaa perheen pienimmiltä jo palaa päreet. Puolihoitohotelleissa sen sijaan kolmen ruokalajin illallisesta jälkiruokineen selviää hyvinkin tunnissa, ja ehtii hvyin vielä suuntaamaan kaupungin kaduille iltakävelylle.

Tällä kertaa valitsin hotellin sillä perusteella, että hotellista löytyi oma iso uima-allas. Jamppa kun arastelee meressä uimista aaltojen vuoksi, kun uimataito ei vielä ole kovin vahvoissa kantimissa. Tässä mielessä Hotel Arizona Riccione olikin melkoinen löytö. Useimmissa Riccionen kolmen tähden hotelleista ei ole uima-allasta, koska suurin osa lomailijoista viettää päivänsä kuitenkin upeilla hoidetuilla hiekkarannoilla aurinkopedeillä päivää paistatellen, ja aika moni niistäkin hotelleista, jotka mainostavat olevansa altaallisia, omaavat loppupeleissä pienen pikkuriikkisen altaan, jossa ei kovin montaa ihmistä kerrallaan mahdu pulikoimaan. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Arizonassa mahtui kauhomaan kovempaakin tahtia, eikä edes haitannut, että samaan aikaan uiskentelemassa oli useampikin lapsi lötköpötköineen. (Ja yksi aikuinenkin, arvaatte varmaan kuka...) Ainoa miinus oli aurinkovarjojen puuttuminen, jolloin aamupäivällä auringon porottaessa suoraan altaalle oli jo vähän turhankin kuuma.

Aamiainen oli Arizonassa perinteiseen italialaiseen tyyliin makeaan painottuva, ja tarjolla oli joka ikinen aamu ainakin viidentoista sorttista kakkua... Terveellinenkin syöminen kuitenkin oli aivan mahdollista, sillä vastaavasti tarjolla oli myös mm. luonnonjogurttia, siemeniä, munia ja leikkeleitä ja lapsille monennäköisiä muroja ja myslejä. Hotellin nuoret herrasmiehet myös kiikuttavat pyytämäsi cappucinot tai espressot suoraan pöytään.

Illallinen puolihoitohotellissa Italiassa voi toimia kahdella tavalla. Useissa hotelleissa valitaan aina edellisenä päivänä listalta, mitä haluat syödä primoksi (yleensä siis jotain keittoa, pastaa, risottoa) ja secondoksi (lihaa tai kalaa tai muita mereneläviä lisukkeineen) ja antipasti-pöytä ja jälkiruokapöytä ovat buffettina. Toinen vaihtoehto on sitten se, että kaikki ruoat valitaan seisovista pöydistä, ja siitähän se riemu sitten repeää tällaisella suursyömärillä, kun pääsee ihan itse valikoimaan, mikä tänään näyttäisi parhaalta. Erityisesti antipasti- eli alkuruokapöytä oli Arizonassa vertaansa vailla, eikä oikeastaan voi edes puhua pöydästä, vaan pöydistä monikossa.

Sanotaanko nyt näin, että tulihan siitä otettua sitten ilo irti oikein urakalla... Koska Hotel Arizona kuuluu Riccionen Family Hotels-konseptiin, otettiin lapset hotelissa erityisesti huomioon. Jos kaikista lukuisista esillä olevista vaihtoehdoista ei löydy lapselle mieleistä syötävää, vamistaa keittiö lapselle oman annoksen. Voitteko kuvitella? Niinpä lähes kaikissa lapsiperheen pöydissä popsittiinkin joka ilta vielä eri ruokaa, kun yksi tilaili pestopastaa ja toinen kalkkunanrintaa ja kolmas kylmiä leikkeleitä. Sama koskee myös jälkiruokabuffetia, eli jos ei lapselle maistu joku lukuisista kakuista, kiikuttaa hotellin ihana henkilökunta hänelle jäätelöannoksen keittiön puolelta.

Ja tässä tullaankin siihen, miksi lämpimästi suosittelen Hotel Arizonaa. En ole koskaan aiemmin missään tavnnut yhtä ystävällistä henkilökuntaa kuin siellä. Lähtiessäkin sain vaihtaa poskisuukkoja ihanan naistarjoilijamme kanssa, joka vannotti perään, että ensi kesänä nähdään eikö vaan. Valitettavan usein Italian hotelleissa kun henkilökunta tuppaa olemaan hieman yrmyhköä väkeä, mutta täällä ystävällisyys oli mitä aidointa ja rehellisintä aina tarjoilijoista allaspoikaan ja allapojasta lastenviihdytystiimin vetäjiin. Sellaisetkin kun hotellista siis löytyi. Perhehotelleissa järjestetään lastenohjelmaa joka päivä, ja altaalla niin pompittiin kuin uitiin kuin tanssittiinkin vetäjien perässä aina iltapäivisin, ja iltaisin samaiset ohjaajat viihdyttivät väkeä joka ilta vaihtuvan teeman parissa. Niinkuin nyt vaikkapa eräänä iltana kakkua ja kuohuviiniä- teeman merkeissä.

Hotellia varatessa kannattaa pitää mielessä, että Arizonassa on tarjolla myös isompia perhehuoneita, Niinpä minäkin upgreidasin alunperin varaamani huoneen tilavampaan kolmen hengen huoneeseen, jossa parisängyn lisäksi oli kolmas täysikokoinen sänky - ja huomattavasti enemmän tilaa. Arizona on myös sijainniltaan erinomainen, sillä rannalle pääsee suoraan hotellista ja kävelykadulle Viale Dantelle on vain yhden kadunpätkän muutaman metrin matka. Niinpä matka lounaalle ja shoppailemaankin sujuu käden käänteessä (ja perheen pienimmille voi hotellilta lainata kärryt, joten omia ei välttämättä tarvitse edes tuoda mukanaan). Myös Riccionen bussiasema, josta pääsee matkaamaan mm. Vesipuisto Aquafaniin ja Eläipuisto Oltremareen tai naapurikaupungin Cattolican merimaailmaan tai Riminin puolen ostoskeskus Le Befaneen, sijaitsee alle viiden minuutin kävelymatkan päässä. Me kävimmekin taas tällä reissulla Oltremaressa ihailemassa delfiinejä ja alligaattoreita, vesipuisto odottelee vielä päivää, jolloin Jampan uimataito on riittävä. Oltremareen pääsee suoraan bussilla 58, joita kulkee puolen tunnin välein, ja bussiliput ovat edullisia (1,30e suuntaansa). Bussiliput kannattaa ostaa etukäteen bussiaseman luukulta tai tupakkakaupoista (Tabaccheria), koska bussissa oleva automaatit eivät anna vaihtorahaa. Kannattaa myös muistaa leimata lippu bussiin noustessa, sillä lipuntarkastajia näkyy suhteellisen tiheästi.

Delfiinejä pääsee kurkkaamaan myös altaan alapuolelta.

Lisävinkkinä delfinaarion reissulle - välttämättä ei kannata valita ihan eturivien istumapaikkaa, delfiinit kun on koulutettu pärskäyttämään altaan vedet useampaan kertaan ohjelman aikana eturivin yleisön niskaan.

Oltermaresta löytyy isohko pikaruokala, josta Jamppa sai riemukseen pitkästä aikaa tilata kananuggetteja, mutta hampurilaisaterioiden lisäksi tarjolla on myös salaatteja ja emilia-romagnan maakunnan omaa herkullista "pikaruokaa" piadinaa. Älkääkä antako ulkonäön hämätä, kyseessä ei ole tortillalätyt eikä rieska, vaan ihana rapean herkullinen kuori johon voit valita täytteet mielesi mukaan. Itselläni ei tainnut tällä(kään) reissulla mennä päivää ilman piadinaa. Jos reissun budjetti on pieni, näillä pärjää pitkälle ja täytteistä riippuen hinta pyörii noin kuudessa seitsemässä eurossa per piada.

Oltremaren reissulle kannattaa valita hyvät kengät, jotta jaksaa käppäillä ainakin puoli päivää pitkin puistoa, ja pää on hyvä aurinkoisena päivänä suojata huivilla tai lippiksellä, suurin osa kohteista kun on ulkona. Paikalle kannattaa hurauttaa heti aamutuimaan, sillä ensimmäiset näytökset alkavat jo yhdeltätoista, ja jatkuvat siitä parin tunnin välein. Me kävimme tällä kertaa katsomassa delfiinien lisäksi papukaijojen taidonnäytetteitä, mistä Jamppa tykkäsi kovasti.

Omatoiminen matkailu on Adrianmeren rannikolla jokseenkin helppoa, mutta jos kohteeseen suuntaa ensimmäistä kertaa, on matkanjärjestäjän valmiit matkat helppoja valintoja. Reissut kannattaa suunnitella etukäteen, sillä on ihanaa jättää aikaa myös ihan vaan kaupungilla vaeltelulle, rannalla pötköttelylle ja kahviloissa istumiselle. Viikon aikana ei varmaan kahta kohdetta enempää kannata ahnehtia, mutta kahden viikon reissulla ehtii jo moneen kohteeseen. Itse olen vuosien saatossa osallistunut järjestetyille retkille San Marinoon, Firenzeen ja Venetsiaan ja voin kyllä näitä matkoja suositella, vaikka esimerkiksi Venetsian reissu onkin melkoisen pitkä ja hikinen. Päivämatkat on kuitenkin oiva keino päästä kurkistamaan näihin historiallisiin kaupunkeihin helposti ja matkanjärjestäjän avulla osa kokemuksia kuten vaikkapa gondoliajelu on edullisempaa kuin omatoimisesti lähtiessä.

Sateisena päivänä voi suunnata Riminin laitamilla sijaisevaan ostoskeskukseen lL Befaneen. Heinä-elokuussa paikalle pääsee ilmaisella yhteiskuljetusbussilla, mutta kannattaa varautua ruuhkiin. Paikallisbusseillakin kyllä pääsee mutta se vaatii sen verran säätämistä ja bussinvaihtoa. että me hyppäsimme tällä kertaa suoraan taksiin. Muistakaa, että taksien tariffit vaihtelevat eri taksiyhtiöillä, joten hintaa voi olla hyvä kysäistä jo kyytiä varatessa. Meillä kävi tällä kerralla tuuri, ja ostarilla oli meneillään Lego Marvel Superheros näyttely, missä supersankareita oli tarjolla niin pienoiskoossa kuin oikeaan mittaansa suhteutettuna. (Oli muuten aika iso Hulk.)

lego marvel superheros le befane riccione

Jos sää suosii, ei pelkän shoppailun takia toki tarvitse Le Befaneen lähteä, sillä Riccionesta kyllä löytyy jokaiselle jotakin. Viale Danten alkupää on täynnä edullisempia putiikkeja, joista tekee loistavia rantalöytöjä bikineistä kaftaaneihin ja rantapyyhkeistä lasten leluihin, mutta loppupäästä katua ja kadun päässä poikittain sijaitsevalta Viale Ceccarinilta löytyy jo laatuvaatteitakin niitä kaipaaville. Uusia liikkeitäkin oli perustettu, ja nyt tarjonasta löytyy mm. Pull and Bear ja Stradivarius entisten Zaran ja Guessin ja useiden muiden liikkeiden lisäksi. Mielessä tulee vain pitää, että shoppailemaan on lähdettävä ennen yhtä tai sitten neljän-viiden jälkeen aina puoleenyöhön saakka, sillä iltapäivällä kaikki laadukkaammat kaupat sulkevat ovensa siestan ajaksi. Tärppinä shoppailuun on kosmetiian ystäville Kiko Milano, josta löytyy laadukasta kosmetiikkaa hyvin edullisesti.

Kuten yllä olevasta ylistyksestä voitte päätellä, Riccione on minun kaupunkini. Viikon jälkeen aina harmittaa, ettei sittenkin varannut kahta. Jos muuten lähdet reissuun keskikesällä, jolloin voi olla jo aika varma hyvästä säästä, kannattaa pyytää rantavuoteista koko viikon tarjous, usein hinta on hieman alempi mitä pidemmäksi aikaa rantavuoteet vuokraa. Jos budjetin kanssa aikoo olla tarkkana, kannattaa myös hieman käppäillä pitkin rantabulevardia ennen valinnan tekoa, jo muutaman pätkän päässä samat pedit saattavat olla lähes kymppiä halvemmat, vaikka palveluissa eri rantojen välillä ei juurikaan ole eroa. Keskimäärin kaksi rantavuodetta ja aurinkovarjo rannan välittömässä läheisyydessä maksaa noin 28-35 euroa per päivä. Mikäli tyytyy paikkoihin kauempana rannasta, on hinta hieman matalampi.

Kuten kuvasta näkyy, on Arizona hotelli tosiaankin rannalla.

Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta minun mielestäni kaupungin parhaat pitsat löytyy Da Gianni-ravintolasta ja parhaat pastat Il Porticosta. Jos reissussa sattuu olemaan mukana kielitaidottomia, vinkattakoon, että Il Porticosta löytyy menut myös suomen kielellä. Myös antipastit ja jälkkärit on Il Porticossa mitä mainioimmat. Muistakaa jättää juomarahaa, vaikka laskuun on erikseen jo merkitty kattausmaksu, on silti kohteliasta jättää laskun päälle hieman ylimääräistä.

Perheen kouluikäisillekin löytyy Riccionesta oma viihteensä. Pelihallit. Niitä löytyy pitkin pääkatua ripoteltuna nelisen kappaletta, ja jos on taskut täynnä kolikoita, ei tekemisestä tule puutetta. Tiedetäänpä erään äiti-henkilönkin riehaantuneen erään pellenkaatopelin kanssa niin, että ei ihan kerta tai kaksi riittänyt...

Kaupunki on viime vuosina lisäillyt kadunvarsille jos jonkunnäköistä turistinviihdykettä, mistä en itse niin perusta, mutta ainakin lapset rakastivat öiseen aikaan kiipeillä mm tämän kuvassa näkyvän jättiläisen koipia pitkin ja kuvauttaa itseään merenneidon tai jättiläisravun kanssa.