Terveisiä työpöydän ääreltä. Nimitys on kyllä sinänsä harhaanjohtava, sillä silloin kuin varsinaisia töitä tulee kannettua kotiin, teen ne yleensä alakerrassa keittiön pöydän äärellä. Yläkerran työhuoneessa tulee sen sijaan kirjoiteltua juuri näitä blogipostauksia ja käsiteltyä kuvia. Minulla ei ole pöytäkonetta ollut enää vuosikymmeneen, mutta en silti ole koskaan oppinut kuljettamaan läppäriä mukana, tai kirjoittelemaan mitään sohvan nurkassa istuen, niinkuin ilmeisesti monet tekevät. Kärsin myös pakkomielteisestä työympäristön järjestyksentarpeesta, ja jokaisen esineen on oltava juuri omilla paikoillaan voidakseni keskittyä mihinkään. Tällä hetkellä ahdstunkin suuresti, kun varsinaisella työmaalla on pidellyt niin kiirettä, että erinäisiäkin paperikasoja lojuu kaikkialla lähiympäristössä odottelemassa käsittelyään....
Viikonlopun kaupareissulta tarttui mukaan tuo kaunis valkoinen lumimarja, ja toivonkin sen kestävän edes hiukkasen pidempään kuin perinteiset perjantaipuskani. Leikkokukilla kun alkaa tähän aikaan vuodesta olla jo melko lyhyt elinkaari, kun samalla reissulla ostetut ruusut nuupahtivat kahdessa päivässä.
Lähinäkölasit tuli hommattua vuosi takaperin, kun sain tilaisuuden tehdä yhteistöitä paikallisen Valkealinnan Optiikan kanssa. Silti lasien pitäminen on vieläkin opettelun alla. Vaikka kuinka selkeästi huomaan eron kirkkaudessa ja tarkkuudessa laittaessani lasit päähän, en silti oikein osaa pitää niitä, vaan kurkistelen lasien yli tai ali varmistaakseni esimerkiksi kuvia käsitellessä, miltä se lopputulos ihan omilla silmillä näyttää. Hölmöä? Tiedetään.
Työtuolina toimii edelleen Eamesin DSR, enkä ole vieläkään osannut luopua haaveestani saada näitä lisää myös keittiön pöydän äärelle. Tuoli kun on kertakaikkiaan todella mukava istua, ja hieman tavallista tuolia matalampana siinä on se hyvä puoli, että jalat yltää mukavasti lattiaan saakka eivätkä jää roikkumaan ilmaan.
Minulla on säilynyt jo nuoruusvuosista asti piintynyt tapa pyhittää sunnuntait asioiden järjestelylle. Sunnuntaisin tsekkaan onko maksamattomia laskuja tai palauttamattomia kirjoja ja teen listaa hoidettavista asioista tulevalle viikolle. Sunnuntaipäivien rauha ei laskeudu ennenkuin olen nämä rutiinini saanut hoidettua, mutta sitä mukavampi onkin sitten nauttia loppupäivästä rentoutuen, kun on saanut kaikki asiat mielenpäältä pois häiritsemästä.
Juuri nyt mielenpäällä alkaa olla lähestyvän viikonlopun Helsingin reissu. Pakataan parhaan ystäväni sekä Oululaisten bloggaajakollekoiden kanssa kimpsut ja kampsut ja suunnataan perjantaina Helsinkiin viettämään Indiedaysin Inspiration Day:ta ja juhlistamaan puolivuosittaista blogigaalaa. Nyt kun taas keksisi mitä mukaan pakata....
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)