/When I'm home with the flu and the kid is in the kindergarten, I should be having the most relaxing time of the week reading books and chilling by myself. Nope. Not happening. Is there a way a mom can ever relax or is relaxation something that is gone for good?/
Johtuneeko vaan minun hahmotushäiriöstäni vai kumpuaako jostain alitajunnasta, että otsikko meinasi ihan väkisin vääntyä muotoon Laiskiainen... Siltä se nimittäin olo tuntuu, kun itse täällä niistelee nenää kotona, ja tenava on tarhassa. On kerrassaan kummallista, että aina töitä tehdessään sitä kaihoaa vapaa-aikaa, ja miettii, että mitähän sitä tekisi jos voisi olla kotona keskellä päivää ihan itsekseen. Sitä suunnittelee ja kuvittelee tekevänsä kaikenlaista, mutta sitten kun tilaisuus koittaa, ei osaakaan tehdä mitään. Kai sitä on neljässä vuodessa niin tottunut siihen, että Jamppa touhuaa koko ajana äänekkäästi kalkattaen vieressä omiaan, että nyt kun voisi hetken nauttia palan rauhaa ja hiljaisuutta ja vaikkapa tarttua kirjaan, niin ei osaakaan enää. Vai osaatteko te? Kertokaas muut pienten lasten äidit, että pystyttekö te vaihtamaan vapaalle lapsen/lasten ollessa jossain muualla, ja vain rötvähtää rentoutumaan?
Laskiaissuunitelmatkin saivat uuden käänteen, kun Laskiaisrieha peruttiin vesisateen vuoksi. Oi aikoja, oi ilmastoa. Olisi siinä ollutkin ihmettelemistä, kun paikalle tilattu hevosreki olisi yrittänyt vetää lapsia sateen esiinsulattamalla asfaltilla. Hernesoppakaan ei meillä perinteisiin kuulu, koska olen itse talouden ainoa hernekeiton ystävä, mutta lähikaupan leipomia gluteenittomia laskiaispullia sen sijaan kyllä. Ja juu, kuva ei ole tältä päivältä, onhan näitä pitänyt jo pariin otteeseen ennakkoon koemaistaa varmuuden vuoksi.
Iloista la(i)skiaista kaikille!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)