Voihan tauti. Vaikka olisi kai pitänyt arvata. Minulla kun puhkeaa joka vuosi tämä perinteinen Lucianpäivän flunssa, sillä tässä vaiheessa alkaa aina olla suurin osa syksyn töistä tehtynä ja vastuut hoidettuna työmaalla, niin aina se stressin hellittäminen (tai kenties kulminoituminen) aiheuttaa äänenmenetyksen jonkunlaisin lisähöystein vuodesta riippuen. Siinäpä syy parin päivän kirjoitustaukoon. Kun asiasta etsitään valoisia puolia, on oltava iloinen, että ainakaan vielä ei tautiin ole liittynyt kuumetta, ja niinpä jaksoinkin eilen sairaslomalaisena istua kolme tuntia paketoimassa lahjoja. Hidasta hommaa joo. Ja toki tuosta olisi ehkä pääteltävissä, että vähemmilläkin lahjoilla olisi ehkä selvinnyt...? On muuten hankalaa kuunnella joululauluja ja olla laulamatta mukana. Paketointiurakkaani siivitti spotifyin parhaat pop-versiot joululauluista, ja aina vähän väliä avasin suutani hoilottakseni mukana ennenkuin muistin suusta tulevan pelkkää surkeaa raakuntaa. Heh.
Koska täällä pohjolassa elellään vuoden synkimpiä aikoja mitä valoisuuteen tulee, on postauksen kuvatkin tänään melkko synkkiä. Kuvat on otettu Itsenäinäisyyspäivän iltana, jolloin kaikenpeittävä pimeys teki kuvaamisen lähes mahdottomaksi myös jalustan kanssa, mutta päätin nyt kuitenkin muutaman kuvan julkaista. Blogiini kun on eksytty jokusen kerran otsikon viittaamilla sanoilla, niin ajattelin nyt sitten vinkata kuinka elvyttää nuupahtaneet ruusut vaikkapa osaksi kattausta. Nämä ruusut ostin jo kaksi viikkoa ennen kuvauspäivää Jampan synttäreitä varten. Kuumassa huoneistossa juhlien jälkeisenä aamuna ruusut olivat lähes kaikki nuupahtaneet, eikä tavanomainen uuden imupinnan viiltäminen ja lämpimän veden vaihtaminen juuri saaneet niitä piristymään.
Koska olen nuoruudessani jo lähes yhden työuran tehnyt kukkakaupassa, on takataskussa onneksi aina keino jos toinenkin jatkaa kukkien elinikää. Nuupahtaneet ruusut tulee siis viiltää reilusti lyhyemmäksi (yleensä varresta näkee, missä kohdassa imutukos on), asetella kukinnot vierekkäin ja päällekkäin tiivisti paperin päälle, kierittää paperi rullalle niin, että ruusut jäävät tiivisti sen sisään. teipata paketti niin että se pysyy rullalla ja laittaa ruusurulla puhtaaseen veteen viileään paikkaan (eli esimerkiksi jääkaappiin). Kun ruusut ottaa seuraavana päivänä viileästä ja laittaa taas uuteen lämpimään veteen, kestävät ne hyvin vielä vaikkapa toiset juhlat. Ei uskoisi näittenkään ruusujen itse asiassa unohtuneen sinne jääkaappiin kohtalaisen pitkäksi ajaksi, kunnes keksin käyttää niitä kattauksen osana.
Aiemman ruusujen elvytysvinkin toisin keinoin voit kurkata täältä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)