No mutta hei. Syyslomaa loptellessa sain vihdoin aikaiseksi ladata muutaman kuvan tänne bloginkin puolelle. Vanhuusko lie vai mikä yrittää pukata päälle, kun aina kun yrittää niin sanotusti kuunnella itseään, se itse haluaa laittaa itsensä kyljelleen sohvalle hyvän kirjan kanssa, eikä suinkaan istua koneen ääressä. Lisäksi olen kokenut pienimuotoisen hermoromahduksen vakkarikuvankäsittelyohjelmani muututtua maksulliseksi, ja minähän en tunnetusti tykkää opetella mitään uutta tekniikkaan kaukaisesti vivahtavaakaan, joten pikaisesti koneelle ladatulla uudella ohjelmalla käsittelen kuvat joko aivan yli tai sitten aivan ali. Argh. Jos hyvä lampunhenki nyt antaisi esittää toiveita tilaisin heti huippukuvaajan taidot, uuden kameran ja lehmän hermot. Mutta kun ei.
Sisustamisen saralla on viime aikoina ollut hiljaista, sillä kun pikkuhiljaa alkaa olla itse tyytyväinen ympäristöönsä (niillä rahallisilla resursseilla mitä käytettävissä on), tuntuu hassulta alkaa kuvaamaan samoja nurkkia moneen otteeseen, kun mikään ei juuri muutu. Mutta nyt tulikin vallan repäistyä ja hankittua jo puoli vuotta mielen päällä kutkutellut Cooee designin vaasi. Kun ensimmäisen kerran näihin silmäni iskin, olivat valkoiset versiot koko ajan kaikkialta loppunmyyty, joten hautasin jo haaveeni, mutta kappas vain kun kävimme muutaman Oululaisen bloggaajakollegan kanssa vierailemassa uudelle paikalle muuttaneessa Lifestylenordicissa, niin siellähän se vaasi minua odotti. (Lifestylenordicin verkkosivuilla on muuten ale voimassa vielä sunnuntain verran, vink vink.)
Viime aikoina yltyneessä konmarihepulissani olen karsinut kotoa kaikenlaista sälää, ja todennut, että mielenrauhani ja ennenkaikkea siivoamisen kannalta on parempi, että esillä on vain minimaalisen vähän koriste-esineitä, ja siinä jos missä tämä vaasi kauniisti palvelee kaikessa yksinkertaisuudessaan. Valitettavasti kaapit tursuilevat edelleen tuikkukippoja poikineen, mutta syksyn mittaan on esille päätyneet vain ne muutamat kynttilät, joita oikeasti tulee polteltua. Yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä Balmuirin tuoksukynttilä on niitä harvoja tuoksukynttilöitä, joita oikeasti tulee poltettua päivittäin, sillä siinä on niin kevyt ja miellyttävä tuoksu.
Sisäinen epähortonomini epäili muuten tappaneensa tuon nurkassa kökkivän palmun, joka on alkanut iloisesti pudottelemaan lehtiään niin että suhina käy, mutta kukkakauppias-äitini vakuutti tämän olevan täysin asiaankuuluvaa. Saa nähdä onko enää samaa mieltä, kun seuraavan kerran kylään tullessaan löytää nurkasta pelkän rungon, siihen tahtiin nimittäin lehvien pölinä käy...
Mielenkiinnolla odotan löytyykö lähestyvälle joululle sisustusinspiraatiota. Äsken kaupoilla kierrellessäni sain huomata joulun jo saapuneen keskelle kaikkea Halloween-härpäke-tarjontaa, ja pitihän se perinteinen joulukoristeostos tehdä tällekin vuodelle. Jyskistä kun löytyi hyvinkin moderni kuparinen pöytäkuusikoriste. Tulisikohan se joulu marittajan kotiin ihan vaan tuolla...
Seuraa blogia
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)