Perinteinen asukriisi | Nothing to wear

/Women have two kinds of problems. The closet is too full of clothes and they have nothing to wear./

Apuva. Apuva. Apuuvaa. (Tähän voitte kuvitella Pirkka-Pekka Peteliuksen siinä kuuluisassa yhdeksänkymmentäluvun asussaan...) Nyt on nimittäin taas se ongelma. Helsingin reissua pukkaa viikon päästä, kun koittaa aika jokakeväisille Indiedaysin tapahtumapäiville, ja taaskaan ei ole mitään päälle pantavaa. Tai onhan sitä, kaappi täynnä, mutta ei mitään mikä huutaisi että pue minut, minä olen hyvä asu. Meillä naisilla tosiaankin taitaa aina olla sama ongelma, että vaatekaappi on niin täynnä vaatteta, että sinne ei yhtään uutta ostosta mahdu, ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Syksyn gaalassa juhlin H&M:n kahdenkympin löytömekossa, mutta eihän sitä nyt samaa kolttua voi laittaa samaan tapahtumaan. Päivätapahtumaan puolestaan tuo omat haasteensa se, että me Oulusta saakka saapuvat käytetään varmasti ensin aamupäivä tehokkasti hyväksi kauppoja kiertäen, ja sitten pitäisi vielä riittää jaksavia jalkoja ID:n päivätapahtumaankin. Onneksi on vielä viikko aikaa panikoida pakkauspuuhia. Toinen kriisi onkin sitten kalmankalpea iho. Epäilen näyttäväni lyhyessä mekossa lähinnä pakastebroilerilta. Päädyinkin siis omalla asteikollani vallan hurjapäiseen ratkaisuun, ja varasin itselleni loppuviikoksi suihkurusketusajan. Onko teillä kokemuksia? Itse saatan ehkä olla maailman ainoa naisihminen, joka ei ole tähän ikään mennessä vielä koskaan kokeillut minkään sortin itseruskettavia tuotteita, ja vaaranahan tässä onkin  se, että broilerilookin sijaan saavun paikalle appelsiinina...

Kuva on syksyn ID-päiviltä, ja mukana kuvassa poseeraa ihanat kollegani Jaana ja Heli.