Kevätahdistus |Spring time

maanantai 4. huhtikuuta 2016

/Are you a spring person?/

On siis kevät. Ja niin pois päin. Biisi on hyvä, mutta vuodenaika ei. Itseasiassa kevät on minulle lähes yhtä ahdistava vuodenaika kuin talvikin. Siinä missä monet muut nauttivat täysin rinnoin heräilevästä luonnosta ja pilkistelevästä auringosta, minä haluaisin pikakelata koko kurjan parikuukautisen. Kevät kun aiheuttaa niin monelaisia paineita. Työrintamalla kevätkiireet eivät meidän alalla niin kovin suurin poikkea normiarjesta mutta se kaikki muu. Ikkunasta kurkistelevat auringonsäteet saavat pölyhiukkaset leijailemaan ja kaikki tahrat joka paikassa irvistelemään. Poden huonoa omaatuntoa siitä, että eipä ole tullut koko talvena pyyhittyä niitä pölyjä kaappien päältä. Ja se ikkunanpesukin silloin syksyllä jäi vähän vaiheeseen. Talvivaatteet ja kengät huutavat pesijäänsä ja lajitteluaansa, ja matot ja verhotkin tuntuvat kirkkaassa valossa nuhruisilta.
Aamulla vaa'lle astuessa saa todeta itselleen, että jaahas, sitä ollaan taas syöty ainakin kahden edestä. Peilistä kurkistaa kalpean harmaa naamataulu ja epätoivoinen pakkelointiyritys kostautuu viimeistään ulos astuessa, kun auton peilistä kurkistaakin luonnonvalossa niin erinäköinen lopputulos, kuin mitä vessan keinovalo antoi ymmärtää.
Kaikki housut kiristää, eikä auta yrittää vakuutella itselleen, että se on lihasmassaa. Ei nimittäin ole.
Suurella innostuksella alkanut omaisuuden karsimisyrityskin aiheuttaa harmaita hiuksia, kun tavara ei liiku ihan toivottuun tahtiin, eikä täysin käypää kamaa viitsi roskiinkaan heittää. Yritä siinä sitten olla ihan muina fengshuina.
Ja sitten tässä pitäisi vielä puhua itselleen kauniisti? Kävin nimittäin viikonloppuna Oulussa järjestetyillä Tykkää ja Tuhulaa ittees-messuilla (anteeksi nyt vaan messujärjestäjät, mutta minusta tuo nimitys on kyllä melkoisen..hmmm...erikoinen) kuuntelemassa naisen elämään littyviä luentoja, ja toki myöskin hieman shoppailemassa. Iki-idolini Karita Tykkä omassa puheessan muistutti meitä kuulijoita siitä, että itselleen pitäsi muistaa puhua kauniisti. Niin. Onhan tästä saanut lukea muuallakin. Ja tottahan se on. Vai tuumaisitteko te ystävällenne tai työtoverillenne, että Kuulepas laiska läski, taas sinulla on finni otsassa ja kotikin siivoamatta? Minä kun saatan jutella itselleni edellä mainittuun tyyliin ihan päivittäin. Jo aamusta sisäinen ääneni alkaa sättimään minua jostakin, ja päivän mittaan huomauteltavaa löytyy koko ajan lisää. Väittävät, että se mihin keskittyy, lisääntyy. Jos siis itselleen osaisi puhua nätimmin, saattaisi vaikkapa muuttua vähän nätimmäksi? Tai kenties ainakin paremmantuuliseksi ja vähemmän stressaantuneeksi. Olisiko teillä antaa hyviä käytännön vinkkejä tällaiseen positiiviseen itsepuheluun, vai löytyykö ruudun takaa muitakin, joilla kaikki kevään siivoa koti-kiinteytä makkarat-hoida itsesi kaikin puolin kesäkuntoon-vaatimukset meinaavat kaatua päälle?
Ps. Ostin messuilta ihmeentekijäksi vakuutellun Byas-silmienympäryshoitolaitteen. Laitteen luvataan tekevän lähes ihmeitä silmänympärysiholle ja roikkuville yläluomille. Löytyykö teistä kokeneempia käyttäjiä?

6 kommenttia

  1. Karitan luento oli kyllä hyvä, antoi ajattelemisen aihetta paljon tännekin. Saa nähdä miten sitä osaa hyödyntää mutta ainakin se jäi positiivisella tavalla mieleen pyörimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuliko tehtyä hankintoja messuilta? Monenmoista houkutusta oli kyllä tarjolla. :)

      Poista
  2. Nyt oli ihan pakko kommentoida, vaikka yleensä olen se hiljainen blogien lukija. Teksti oli todella hyvin kirjoitettu, kiitos! :) Sai nauraa ääneen! Minä olen intoillut auringosta, vaikka voisin kyllä allekirjoittaa jokaisen ahdistuslistan kohdan. Ehkä vain suljen silmäni totuudelta (pölyt-kilot-meikki) ja nautin auringosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Hipsuloinen kun kommentoit. Kommentit on nykyisin niin harvinaista herkkua, että tuntuu aina oikein joululta kun kommentin saa. :)

      Poista
  3. Ääää! Olitko kärpäsenä mun ajatuksissa?? Blaah. Mua ei IKINÄ ahdista kevät, mutta nyt on mieli ollut kyllä niin maassa ja ihmettelen, että mistä tuulee?? Kevätahdistusta? Sitäkö se on? Mulla siis täysin samat ahdistuksen aiheet ja täysin sama tapa puhua itselleni! Täysin sama!! Huoh... Kaippa tämä tästä... I so hope so!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tämä tästä... Se on muuten hassua, että toisen blogia lukiessa ei kyllä välttämättä osaa päätellä yhtään millaiset on kirjoittajan fiilikset. Sinunkin blogisi aina huokuu jotenkin niin ihanaa valoa ja valoisuutta, etten olisi osannut kuvitella löytäväni sielunsisarta kevätahdistukseen sieltä päin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)