Hellurei.
Ei ole tällä viikolla oikein koneelle ehtinyt istahtaa. Tai onhan sitä koneen äärellä kyllä istuksittu, mutta ei blogin merkeissä. Minä kun tykkään mieluiten kirjoitella asioista ainakin suurin piirtein reaaliajassa, niin vaikka tietäisin kiireemmän viikon puskevan päälle, en oikein osaa ajatella ajastavani postauksia etukäteen. Otsikko viittaa pariin viime viikkoon (tai enemmänkin kuukauteen). On nimittäin hommia riittänyt. Vaikka muille jakaa. Mutta kun minä olen vähän huono siinä jakamisessa. Jos itsellä on joku visio siitä, miten tietty työ olisi parasta organisoida, tulee sitä sitten itse väännettyä ja käännettyä ja hiottua asiaa niin kauan, että se on omasta mielestä valmis kaikille esitettäväksi. Delegointi ja ryhmätyötaidot eivät taida kuuluaa vahvuuksiini. Toki mukana on ollut myös mitä mainioin työryhmä, että ihan yksin ei hommia kuitenkaan ole tarvinnut paiskoa. Nyt aletaan kuitenkin olla voiton puolella. Hyvin suunniteltuhan on tunnetusti puoliksi tehty, eli kun nyt ensi viiikolla alkava projektityö on pilkkuunsa asti hiottu paperilla, ei olisi enää edessä kuin sen viikon mittainen käytännön toteutus. Saapa nähdä miten käy... Paljon puhutaan niistä ruuhkavuosista, ja vaikka meidän pieneen perheeseen ei kuulukaan kuin yksi lapsi, niin niitä tässä tuntee elävänsä. Kotona ei lapsen hereilläoloaikaan voi eikä halua työhommia hoitaa, ja niinpä niitä hoidellaan sitten illan myöhäisinä tunteina. Treenaamaankin pitäisi ehtiä, ja terveellisestä ruokailusta huolehtia. Jostain pitäisi vielä nipistää hetkinen omasta itsestä huolehtimiseenkin, ettei nyt ihan mörrimöykyksi taantuisi. Ja sitten kun vielä haluaisi pitää näistä harrastuksistakin kiinni. Joskus tuntuu, että heti kun aamulla saa silmät auki, pää täyttyy tuhansista pienistä asioista. Mielessä pyöriii muistilistat siitä kaikesta mitä pitäisi saada aikaan ja mitä pitäisi muistaa huolehtia ja mitä kaikkia aikatauluja päivälle ja viikolle on. Monesti pitää ihan tietoisesti keskittyä vetämään henkeä, ja käskeä omaa ajatustenvirtaansa rauhouttumaan. Ensi viikolla ajattelinkin kirjoitella muutaman postauksen siitä, mitä keinoja käytän tämän arjen kaaoksen helpottamiseksi. Mutta nyt on onneksi perjantai. Kaapissa odottelee perjantaiherkut ja uunissa muhii kaalilaatikko. (Yksi niitä asioita joita on oppinut rakastamaan näin aikuisiällä.) Ihana viikonloppu alkakoon.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)