Sunlight in the living room. Oh, joy!
Oi mikä ihana ilta... jostain kumman syystä kyseinen laulunkipale soi päässä, kun tuivertavan tuulisena ja harmaana alkanut vaalipäivä kääntyikin iltaa kohden ihanaksi auringonpaisteeksi. Tuulesta huolimatta pihalla tarkenee jo ainakin hetken verran ilman ulkovaatteita, ja ikkunoista tulvii sisään valoa. Tosin valonsäteet paljastavat myös tuhannen tuhruiset ikkunalasit ja kaikkialla leijailevat pölynhukkaset, mutta ei puhuta nyt niistä. Päivä on sujunut rennoissa merkeissä. Aamusella lähdettin Jampan kanssa treenailemaan pyöräilytaitoja viikko sitten kirpparilta kympillä mukaan tarttuneella lastenpyörällä, ja samalla matkalla käväistiin äänestämässäkin. Onhan se hauska seurata, kun herra kolme ja puoli vee keskittyy kirjaimellisesti kieli keskellä suuta ajamiseen, ja painaa menemään tuhatta ja sataa. Tai ainakin niin kovaa kuin 12 tuumaisella minipyörällä pääsee. Lenkin jälkeen iski harvinainen leivontainsipiraatio, ja pyöräytin pellillisen proteiinimuffinseja. Koostumus oli mielenkiintoinen, mutta kyllä niillä makeanhimon taltutti. Voisinkin myöhemmin laittaa reseptiä tulemaan. Näin sunnuntai-iltaisin on aina reilun tunnin verran omaa aikaa, kun perheen miesväki suuntaa viikottaisiin jalkapalloharjoituksiinsa. Äiti-ihminen on armeliaasti armahdettu treeneissä mukana kulkemiselta ensimmäisen kerran jälkeen, jotta saa hetken aikaa hoitaa oma hommia ennenkuin uusi työviikko pyörähtää taas käyntiin. Harrastaako teidän kolmevuotiaat muuten kuinka paljon? Minä olen päättänyt, että yksi kiinteä harrastus saa tämänikäiselle riittää, mutta isä-osastoa jo kovasti kutkuttelee sählyt ja kartingit...
ps. Kun muutto Casasta tänne bloggerin puolelle tapahtuikin nyt viikkoa aiemmin kuin piti, päätin jatkaa lukijakilpailun osanottoaikaa vielä torstaihin saakka. Torstaihin mennessä lukijoiksi liittyneiden kesken siis arvotaan sitten lehtitilaus. Tervetuloa mukaan!
Meillä ei harrasteta vielä mitään ja mun mielestä hyvä niin. Ajatuksena on, että ensi syksylle voisi jotain Tyypille miettiä, mutta ei mitään liian vakavasti otettavaa. Meidän lähipiirissä on nimittäin perhe, joiden lapset harrastavat joka ikinen päivä jotakin (6- ja 4-vuotiaat) ja lisäksi vanhemmat ovat töissä ja vähän kauhulla mietin, että koska perhe viettää keskenään aikaa, saati koska lapset saavat aikaa vanhempiensa kanssa. Tosin tässä perheessä lapsista on kasvamassa aikamoisia suorittajia. Ei siinä mitään, kasvatustapansa jokaisella, mutta mielestäni ei ole lapselle parasta jos jokaisessa harrastuksessa edellytetään aina parasta mahdollista eikö sellaista leikkimielistä tekemistä, etenkään jos on lapsista kyse. No joo, lähti vähän tämä kommentti, mutta siis meillä ei vielä harrasteta. :)
VastaaPoistaSanopa muuta. Itsekin kun töistä ja tarhasta kotiutuu, jää illassa noin 5 tuntia aikaa olla lapsen kanssa ja siitäkin ajasta isoin osa menee ihan syömä-, pesu-, ja nukutusrutiineissa. Viikonloppuisinkin, kun Jampalta kysyy, että mitä haluaisit tehdä tai minne mennä, niin useimmiten Jamppa haluaa pysytellä ihan vaan kotona tai lähipuistoissa, selvästi itsekin kaipaa tarhaviikon jälkeen ihan vaan sitä rauhaisaa yhdessäoloa.
VastaaPoista