Terassihaaveilua

Ensimmäinen varsinainen lomapäivä on valjennut melkoisen syksyisessä ilmanalassa. Taivas on harmaan pilvimassan peitossa ja tuuli puhaltelee kuin syksyllä konsanaan. Lisäksi Jamppa-parka on ilmeisesti jonkunnäköisen allergian vuoksi saanut ihoreaktion, joka saa hänet näyttämään minimittaiselta Frankensteinin hirviöltä. Punaista ryyhelmää löytyy joka puolelta kehoa, ja silmätkin on raukalla niin turvoksissa, ettei tenavaa viitsi lähteä kiikuttamaan mihinkään ihmisten ilmoille kauhisteltavaksi. Mitäpä sitä sitten päiväuniaikaan tekisi, kuin vähän haaveilisi.

Meillä on kotimme yläkerran yhteydessä parinkymmenen neliön terassi, joka on nyt jo kahden vuoden ajan ollut heittiöllä. Tilaa ja mahdollisuuksia olisi, mutta tähän saakka kaikki sisätilojen ratkaisut ovat ajaneet kiireellisyysjärjestyksessä ohitse. Haaveissa kuitenkin siintää mehevä sohvaryhmä, jossa voisi aurinkoisina päivinä kölliä lueskelemassa ja yksinkertainen ja helppohoitoinen ruokailuryhmä, johon grilliherkut voisi kattaa kauniisti esille. Keräilinpä siis kollaasiin haaveita, jotka joku toivekeiju voisi mielellään taikoa terassillemme vaikka heti.

Olen pitkään etsiskellyt sopivaa polyrottinkista sohvaryhmää, joka kelpaisi niin kokonsa kuin yksinkertaisen muotokielensä puolesta. Tänä keväänä löysin Hobby Hallin valikoimasta useammankin ryhmän, jonka kelpuuttaisin. Tuota kollaasissa olevaa ryhmää löytyi myös päinvastaisella väriyhdistelmällä, jossa runko oli musta ja tyynyt vaaleat,mutta jotenkin ajattelisin hoidon kannalta tämän valkoisen tummilla tyynyillä olevan helpompi. Harmittavaa kyllä, tuohon valkoiseen ei ollut saatavilla sopivanlaista sohvapöytää, rahin päällä kun todennäköisesti tulisi useimmiten pötköttelemää miehen jalat... Tällä hetkellä terasillamme on neljän hengen tiikkipuinen ruokailuryhmä, joka kaipailee jo kipeästi eläkkeelle pääsyä. Yritin miehelle ehdottaa, että sen voisi maalata kuvan ryhmän tyylisesti valkoiseksi, mutta maalikaupassa olivat kuuleman mukaan väittäneet, että useaan kertaan öljytyssä pöydässämme ei maali pysyisi hyvänä, vaan alkaisi jo pian halkeilla. Kukkia en juuri terassilla pidä, sillä olen niin ötökkäkammoinen, että pelkkä pörinä saa jo minut juoksemaan kirkuen kilometrin päähän. Pienen istutuslaatikon sen sijaan haluaisin, sillä koin toukokuun puolessa välissä jonkun hetkellisen hurahtamisen, ja ostin kasan taimia, jotka nyt rehottavat ulkona pikkuruisessa muovisessa kasvihuoneessaan autokatoksessamme...joo, juuripa näin. Terassi olisi niille kenties vähän parempi paikka. Vilttejä ja tyynyjä säilytellään tällä hetkellä yläkerran aulassa korissa, ja nuo kollaasiin poimimani mustavalkoraidalliset versiothan täydentäisi täydellisesti haaveterassin sisustusta.

Sihen asti, että se keiju tai lottovoitto saapuu, näillä mennään.

Askon auringonottotuolit ovat vielä onneksi kuosissa. 

Ja kyllähän sen rupsahtaneen pöytäparan ääressä vielä voi syödä ja lueskella.

Ja tärkein juttuhan terassielämässä on se aurinko. Sitä onneksi piisaa hyvinä päivinä puolesta päivästä pitkälle iltaan saakka.

Joko teillä on muuten kaikilla kesäkukat laitettuna? Eräät taitaa taas vaihteeksi olla hiukka myöhässä asian kanssa, ja alakerran piha huutelee vielä tyhjyyttään.

Kuvat kollaasiin lainattu Hobby Hall ja Kodin 1.