Suursiivous - makuuhuone

Minulla on paha tapa tehdä aina suurisuuntaisia suunitelmia ja aloittaa projekteja, jotka osoittutuvat sitten niin työlääksi, että meinaan kuukahtaa yrittämiseen jo ensi metreillä. Tällä kertaa päätin alkaneen kesäloman kunniaksi suursiivota koko huushollin, mutta tavoistani poiketen lupasin olla itselleni armollinen. En yritäkään viuhtoa koko kotia yhden tai kahden päivän aikana kuntoon, vaan asetin tavoitteeksi huone per päivä. Eilen aloittaessani projektia jopa ylitin tavoitteeni, kun sain suursiivottua sekä makuuhuoneen, että Jampan huoneen, mutta koska Jampan huonetta tulikin tuossa muutaman viikko takaperin esiteltyä, pistäydytään tänään makuuhuoneessa.

Meillähän vallitsee pääsääntöisesti vuoden ympäri sama mustan, valkoisen ja harmaan väriskaala koko kodissamme, mutta aina välillä innostun hetkellisesti lisäilemään hieman väriä. Yleensä nämä väri-innostukset menevät ohi muutamassa viikossa, mutta puleerauspäivän kunniaksi raikastin makuuhuonetta tällä kertaa hennon pastellisella roosalla. 

Ja ei. Meillä ei edelleenkään pedata sänkyä (paitsi jos tiedän, että vieraita on tulossa) eikä silitetä lakanoita... Tällaiselta täällä siis yleensä näyttää.

Kartellin Gé-valaisin on muuten oikein mukava valaisin, mutta yritäpä pyyhkiä siitä pölyt...

Siivousvimmassani kannoin sängyn alta kaikki säilytyspussit ulos, joissa on jemmattu (muka) vierasvaraksi peittoja ja tyynyjä, ja totesin, että koska niitä ei ole tähän päivään mennessä vielä koskaan tarvittu, joutaa mokomat pölynkerääjät mennä. Vimmaisen imuroinnin (sisältäen verhot ja sängynkin) lisäksi ohjelmistoon kuului ikkunoiden pesu (tosin mies oli onneksi viime viikolla jo pessyt ne ulkoa), pölyjen pyyhkiminen ja tavaroiden karsiminen. Aamupäivä alkoi rattoisasti käymällä läpi makuuhuoneessa olevat vaatekappini, mutta koska niiden järjestelyyn kului aikaa viisi tuntia (!) ansaitsee vaatekappien uusi järjestys kenties ihan oman postauksensa.

Lakanoiden vaihdon ja uusien koristetyynynpäällisten jälkeen ilme on nyt tämä.

Nuo ruusutyynyt jaksaa ihmetyttää avomiestä, joka on tottunut meidän yleensä graafiseempaan ilmeeseen. Myös Jampan naamataulu oli näkemisen arvoinen kun hän iltavilleissään kipusi sänkyymme. "Äiti, täällä on tällainen kukkatyyny!" tuumasi pikkuisäntä ja paiskasi röyhelötyynyt lattialle.Vähän ajan päästä Jamppakin lämpeni tyynyille ja pötkötteli niiden päällä tyytyväisenä lukemassa kirjojaan.

Sänkyä vastapäätä sijaitsevan senkin päällä on tv:n vieressä ollut muutama musta valokuvakehys kuvineen, mutta nyt laitoin nekin hetkeksi piiloon, ja toin tilalle pari tuikkukuppia samoissa hennon roosan ja valkoisen sävyissä. Isossa lasimaljakossa kasvaa oppilailtani jo kolme vuotta sitten lahjaksi saatu Onnenbambu, joka ihmeen kaupalla on selvinnyt hengissä näinkin kauan.

Toisella puolella tv:n rumilusta luo iltaisin tunnelmavaloa Block-valaisin.

Valaisimen vieressä sisustustikkaat toimittaa päiväpeiton säilyttimen virkaa. Olen haaveillut kesäksi ohutta vaalean harmaata pellavaista peitettä sängylle, joka olisi helppo viskata sänkyyn (ehkä jopa miehellä?), mutta kun sängyn koko on 180 x 200 ja korkeuttakin piisaa, ei mistään tahdo löytyä riittävän suuria peitteitä.

Mitäs sanotte, menikö raikastusyritys metsään vai ei? Ensi viikolla olisi toiveissa saada vielä vaihdettua kevyet kesäverhot ikkunaan. Saattaapa siis olla, että uutta makkaripostausta on taas kohta luvassa.

ps. Casa di Sandy muuten hiljenee taas hetkeksi. Lähden nimittäin jälleen pikavisiitille Helsinkiin. Sonisphere festarit odottaa.