Saa kai joskus sanoa, että nyt ei just jaksais. Vaikka kuinka yrittää pitää terveellisistä elämäntavoista kiinni, niin tämä pohjoisen Suomen pimeys on taas ottamassa minusta murskavoiton. Tekisi vaan mieli kömpiä peiton alle ja laittaa herätyskello soimaan joskus maaliskuun lopussa. Osalle riittää riemunaiheeksi maahan jäänyt lumi, mutta minä en epätalvi-ihmisenä jaksa innostua oikein siitäkään. Kun aamulla lähtee töihin pilkkopimesssä ja joutuu autollakin matkustaessa vetämään toppahousut jalkaan, ei riitä enää Berocca virittelemään positiivista mielialaa. Mutta valivali, mitäpä näistä avautumaan, kun on kerran sattunut tänne asujaksi päätymään. Ehkä sitten eläkepäivillä vietän talvet Sisiliassa emännöiden himpan verran rähjääntynyttä pikkuhotellia, niinkuin olen joskus puolivitsillä ilmoittanut tekeväni heti kun lottovoitto kohdalle osuu.
Mielenpiristykseksi virittelin makkarin puolelle ikioman valkoisen prinsessajouluni, vaikka muualla kotona koristeet ovatkin yhtä mustanpuhuvia kuin ulkona vallitseva kaamos. House Doctorin paperitähti ja sypressistä askartelema minukuuseni siinä nököttävät ja yrittävät valaa minuun uskoa valoisempien päivien lähenemisestä. Onko teillä kenelläkään kokemusta kirkasvalolampuista? Olen jo muutamaan otteeseen melkein naputellut sellaisen tilaukseen, mutta viime heken uskonpuutteen iskiessä sulkenut virtuaalisen lompakkoni ennen lopullista tilausta. Kevääseen on nyt vaan sen verran matkaa, että jotainhan tässä on keksittävä, kun ne talviunet taitavat olla poissuljettu vaihtoehto.
Seuraa blogia
Bloglovin
Kiitos anonyymille kommentoijalle vertaistukiajatuksista! Valitettavasti onnistuin nakkisormineni poistamaan kommenttisi kun minun piti painaa julkaise-nappulaa. Nöyrin anteeksipyyntöni ja tsemppiä sinullekin kaamoksen kaatamiseen!
VastaaPoista