/Autumn in the northern Finland is getting darker and darker and I don't seem to get enough sleep, ever. Do You?/
Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että ei malttaisi mennä nukkumaan, koska sehän merkitsisi sitä, että taas on yksi päivä ohi? Minusta nimittäin tuntuu. Varsinkin viikonloppuisin tuntuu, että ei millään malttaisi mennä nukkumaan, vaan haluaisi roikkua lauantaissa kiinni viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Hölmöä, tiedetään. Etenkin kun näin syksyn pimennyttyä on muutenkin koko ajan sellainen olo, että ei saa levähdettyä tarpeeksi. Syy tähän hassuun käyttäytymiseen on kai pääasiassa se kuuluisa oma aika. Meidän kohta nelivuotiaamme kun menee nykyisin nukkumaan noin yhdeksän pintaan illalla, jolloin olen ottanut tavakseni katsoa boksilta jonkun aivot narikkaan-tyylisen lempiohjelmani. Jampan kärsiessä aiemmin pitkittyneestä unihäiriöstä olin aina niin väsynyt, että en varmaan puoleentoista vuoteen ehtinyt enkä jaksanut katsoa lainkaan televisiota. Nyt tuntuu niin luksuselta kököttää pimeässä olohuoneessa Unelmien Poikamiehen tai jonkun muun yhtä sykähdyttävän ohjelman parissa ja unohtaa hetkeksi kaikki työhuolet. Miehenpuolen kömpiessä varhaisien aamujensa vuoksi petiin sitten viimeistään kymmenen maissa, otan ilon irti hiljaisesta hetkestä, ja kaivaudun sänkyyn tyynyröykkiön keskelle lueskelmaan lempiblogejani ja siinähän sitten vierähtää hetki jos toinenkin. Kello käy, ja vaikka takaraivossa kuiskuttelee ääni mahdollisten unituntien vähenemisestä, en millään malta sammuttaa valoja ja alkaa nukkumaan, koska silloin se senpäiväinen oma hetkeni on taas lopussa. Uni ja oma aika ovat varmaan kaikissa pikkulapsiperheissä hyvin merkittäviä asioita, joita kumpaakaan ei saa koskaan tarpeeksi, mutta ei taida tämä minun päivän venyttämisenikään olla kovin kummoinen ratkaisu asiaan.
Moneltako teidän perheissänne lapset menevät nukkumaan?
Kuinka paljon sinulla on päivässä tai viikossa omaa aikaa? Kaipaatko sitä enemmän?
Tuleeko sinullakin jatkettua päivää joko aamusta tai illasta?
Tällaisin miettein kohti lauantai-iltaa, jolloin ei varmaankaan taas yöpöydän lamppu sammu ennen yhtätoista ainakaan...
Tuttu tunne! Valvominen illalla ja klo 5 aamuherätykset ei pitemmän päälle ollut kovin hyvä yhdistelmä. Jos ja kun täältä Suomeen palataan ja tämä kotiäiti palaa töihin, niin kyllä nukkuminen menee tärkeysjärjestyksessä oman ajan edelle. Ihan mukavasti sitä omaa aikaa löytyy pieniä hetkiä jo päiväsaikaankin, kun lapset ovat hieman isompia ja haluavat välillä touhuta omassa rauhassa.
VastaaPoistaTutulta kuulostaa :) Helpoin saada sitä omaa aikaa nimenomaan illalla kun lapset jo nukkumassa..meillä menee tammikuussa 4 täyttävä poika nukkumaan puoli yhdeksän maissa. Nyt uusin tulokas (3viikkoa vanha) valvottaa illasta puoleen yöhön jolloin hän syö vielä ennen pidempiä yöuniaan..yöllä kerran herätään syömään. Kuitenkin pointtini on että omaa aikaa, varsinkaan nyt uuden perheenjäsenen tupsahdettua kuvioihin, juurikaan ole jolloin ilta on parasta aikaa löhötä sohvalla ja ottaa omaa "laatuaikaa". Jatkossa vielä haaveissa palata salin ja jumppailun pariin kunhan pienemmälläkin rytmit alkavat menemään tasaisemmin :) mutta kyllä kieltämättä välillä saattaa mielen vieressä käydä ajatus vähän enemmästä omasta ajasta ;) täytyy kyllä myöntää että olen itse vähän huono ottamaankin omaa aikaa niin ei passaa valittaa ;)
VastaaPoista