/The Day job has kept me quite busy the past few weeks. Thus the slow pace in the blog. Bedroom with calming shades of grey has been the world's best place to crawl into in the evenings when all the work has been done/
Kiirettä pitää. Kuinkas muutenkaan. Viime viikoilla olen ollut hommantouhussa tuolla varsinaisella työmaalla niin, että kuvaaminen blogiin on jäänyt riittämättömien vuorokausituntien takia vähän vähemmälle. Tästä huolimatta olen ollut jokseenkin riemuissani saadessani pitkästä aikaa vaivat vanhoja harmaita aivosolujani (Hercule Poirot'a lainatakseni.) Vuodet Jampan syntymän jälkeisessä työnteossa ovat vilahtaneet pitkälti ohi pelkkää perustyötä tehden. Kun kotona on työmaata piisannut riittämiin, ei töissä ole ollut energiaa ryhtyä mihinkään ylimääräisen projektiin. Tänä vuonna päädyin mukaan erääseen työhömme liittyvään kehitysryhmään, ja olen saanut huomata, että oikestaan olen kaivannut tätä työhön paneutumista ja kunnon aivoriihiä kollegoiden kanssa. Nyt kun Jamppakin alkaa lähentelemään neljää vuotta, ei kaikki puhti mene enää arjen pyörittämiseen ja päivästä toiseen raahautumiseen ja on kiva palata ihan henkisestikin tuonne aikuisten maailmaan välillä. Muutama vuosi välissä ehtikin mennä sellaisessa sumussa, että olin kyllä fyysisesti työmaalla läsnä, mutta aivot olikin sitten kaikesta univajeesta johtuen aivan pysäkillä. Tervetuloa ammatilliset haasteet, täällä ollaan!
Kuvat ovatkin sitten sekalaisia räpöstyksiä makuuhuoneesta, jonne on ollut viime viikkoina harvinaisen ihana kömpiä toipumaan kaikesta aivotyöstä. Iltaisin kun kaivautuu tabletin kanssa sänkyyn tyynyvuoren keskelle ehtii hyvin heittää rentoutumisvaihteen päälle uppoutumalla blogien maailmaan tai tarttumalla oikein kunnon chick flick-hömppäkirjaan.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)