Rauhallinen aamuhetki

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pitänee varmaan olla itsekin suhteellisen vauhdikkaan ja äänekkään (poika)lapsen äiti voidakseen ymmärtää, millaista luksusta on herätä joskus uuteen aamuun ihan yksin. Ympärillä on vain hiljaisuus. Kahvinkeittimestä leijailee huumaava tuoksu eikä korvaan pauhaa lastenohjelmien loputtoman virkeä rallatus. Saa hurisutella aamusmoothiet ihan rauhassa kenenkään muun häiriintymättä. Ja aamulehteä saa lukea vaikka tunnin. Jakamatta kenenkään kanssa. Ihan yksin

Minulla on aina ollut melkoisen korostunut yksin olemisen tarve. Jo lapsena skippasin monesti koulukavereiden pihaleikit, ja hautauduin omaan huoneeseeni kera hyvän kirjan. Siihen aikaan ei kännyköitä oltu vielä keksittykään, eikä viihteeksi tarvittu hyvän kirjan lisäksi kuin omaa rauhaa ja hyvä mielikuvitus. Opiskeluaikana halusin kotiin palattuani sulkea työhuoneen oven selkäni takana, ja jättää seuraa halajavan miehenpuolen hetkeksi sikseen. Tunnin verran omaa seuraani riitti nollaamaan päivän seurustelukiintiön täyttymisen, ja jaksoin taas illan verran olla sosiaalinenkin. Lapsen saamisen jälkeen nämä omat yksinäiset hetket ovat jääneet hyvin harvinaiseksi herkuksi. Ja oi, kuinka minä niitä kaipaankaan. Ehkä sitten, kun lapsi kasvaa ja leikkii ulkosalla itsekseen kavereiden kanssa, saan taas rauhassa taantua peikoksi, joka ei halua tulla esille. Lauantaiaamuna oli kuitenkin pitkästä aikaa yksi näitä harvoja hetkiä kun sain fiilistellä hiljaisuutta miehenpuolen ollessa mökkireissulla ja Jampan yökyläillessä mummin luona. Ei muuten kaduttanut aamulla lainkaan, että jätin perjantai-iltaiset työpaikan illanistujaiset lyhyeen, ja huristelin jo yhdentoista maissa autolla kotiin muiden jäädessä ilakoimaan. 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)