Jäähyväiset kesälle

Siinä missä etelä-Suomessa nautiskellaan parhaillaan ilmeisesti intiaanikesästä, aletaan täällä pohjoisempana jo valmistautua syksyyn. Vaikka lämpötilat on pyörineet parinkympin tuntumassa, on vastaavasti sadetta, tuulta ja harmaata piisannut. Ensi viikolla edessä on töihinpaluu, ja eilen puunailinkin yläkerran toista työpistettä valmiiksi, ja käytin peräti 4 tuntia (!) vaatekaappini organisoimiseen, jotta työaamuina olisi helpompi löytää päällepantavaa. Se on kumma, miten kaapin uumeniin katoaa kaikenlaista, vaikka se olisikin näennäisesti järjestyksessä. Koin muunmuassa erittäin lämpimän jälleennäkemisen eräiden haaremihousujeni kanssa, joiden olemassaolosta minulla oli kyllä aavistus, mutta joiden kanssa tiemme eivät ole tulleet kohdatusten koko kesänä. No, mutta nyt eksyn taas raiteilta, kuten tavallista. Muutama päivä sitten kesä ja aurinko kävivät armeliaasti jättämässä hyvästejään meille täällä Oulussakin asti, ja tilaisuudestahan piti ottaa kaikki irti. Kirmasimme siis koko perheen voimin ensin pienelle piknikille Tuiran rantaan (kiinalainen take awayhan lasketaan piknikiksi, right?) ja sieltä jatkoimme matkaa vielä meren rantaan Nallikariin. Jamppahan ei vielä vuodenaikojen vaihtelusta ole moksiskaan, mutta minulle tämä kesästä luopuminen on joka vuosi yhtä hankalaa. Miehenpuoli tarjosikin minulle ystävällisesti hetkisen aikaa omaa rauhaa viihdyttämällä Jamppaa, kun minä istuin lempipaikassani Nallikarin majakan laiturin nokassa tuijottelemmassa välkkyvää vettä ja heittäessäni hyvästejä kesälle. Löytyykö täältä muita, joiden lempipaikka tuo kyseinen laituri on? Minun tekisi aina mieli häätää paikalta kaikki muut laiturille eksyneet, jotta saisin fiilistellä yksin meren tuoksua ja laineiden liplattelua. Heh. En sentään ole vielä kehdannut yrittää.

Kyllä se tästä taas lähtee, kunhan saa työnteon polkaistua käyntiin. Kaivellaan esille neuleet ja kynttilät ja annetaan syksyn tulla. Haikeat hyvästit, kesä!