Kesäelämää

Tällä viikolla on vietetty kesäelämää, kun aurinko suostui viimeinkin näyttäytymään täällä Oulunseudullakin saakka. Instagramia seuraavat tietänevätkin jo minun vietelleen aikaani terassillamme aurinkoa ottaen ja pihakahveja nautiskellen, joten sattuneista syistä blogi ei ole kovin tiheään päivittynyt. Mutta kesästä täytyykin ottaa kaikki irti silloin kun se antaa parastaan, eikö vaan. Mietiskelin yhtenä päivänä, että olenkohan tullut tehneeksi tämän kesän aikana niitä juttuja, mitä lomalle jäädessäni suunnittelin. Usein kun käy niin, että loman alkaessa aikaa tuntuu olevaan äärettömiin saakka käytettävissä, mutta yht'äkkiä huomaa syksyn hiipineen ovelle ja kesähaaveiden jäätyä toteuttamatta.

Itselle se tärkein juttu, joka kesälomasta tekee loman, on tokikin se ulkomaanreissu, jossa pääsee täysin irrottautumaan lapsiperheen arkirutiineista. Lapselliset kun tietävät, että vaikka lomalla ollaankin, riittää ruuanlaitossa ja pyykinpesussa ja jatkuvassa siivoilussa riittämiin puuhaa myös kesäpäiviksi. Reissussa pääsee pesukoneiden ja kattiloiden ulottumattomiin, ja miehenpuolikin tuumasi reissusta palattuamme, että ihan kuin loma olisi jo kestänyt pitkäänkin. Täytyykin alkaa taas kerryttämään säästöjä jo seuraavaa kesää varten, jolloin haaveissa siintääkin taas Italia.

Toinen asia mistä loman alkaessa haaveilin, oli nukkuminen. Arkena kun kello pärähtää armotta joka aamu 5.45, niin johan oli riemukasta, että jostain kumman sattumasta Jamppa 3,5 v päätti ihan itse kääntää omankin sisäisen kellonsa loma-aikaan heti kesän alussa, ja niinpä meillä ollaan säännönmukaisesti saatu nukkua kahdeksaan asti aamulla. Kerrattain jopa yhdeksään, jolloin heräsin niin pöllämystyneenä kuin olla ja voi, sillä edes muisti ei kanna aikaan, millloin olisin edellisen kerran elämässäni niin pitkään saanut nukkua.Univelat on siis saatu kuitattua. Tämäkin asia oli aikaa ennen lasta yksi niistä, joita ei osannut arviostaa tarpeeksi, riittävä uni.

Liikunta. Jos jotain hyvää pitää harmaan sateisesta kesästä keksiä, se on se, että salirutiinit ovat jatkuneet säännöllisinä. Muistan vieläkin viime vuoden heinäkuun helteet, jolloin salille ei tullut mentyä olemattoman ilmastoinnin vuoksi lainkaan, ja yli kuukauden tauon sai sitten tuntea kolottavassa selässään syksyn alkaessa. Jopa Kreikan lomalla virittelin päivittäin pientä puistojumppaa tai osallistuin allasjumppaan pitääkseni selkävaivani kurissa.

Kirjojen lukeminen. Talvisaikaan työt ja arjen rutiinit tahtovat syödä entiseltä lukutoukalta kaiken ajan, ja nyt onkin ollut mahtavaa todeta saaneensa päätökseen jo useamman opuksen tälle kesälle. Murharomaanit ja muut hömppäkirjallisuus on aivan täydellinen keino rentoutua. Nytkin odottelen into piukassa milloin kirjastolta kilahtaa ilmoitus uusimman Himoshoppaaja-kirjani varauksen saapumisesta.

Samaan kategoriaan menee elokuvien töllöttäminen, ja olemmekin ehtineet viettää jo useamman kerran perättäisten iltojen leffamaratoonia. Nykyään tosin elokuvat katsotaan vasta kymmenen jälkeen illalla, kun ollaan ensin saatu tenava tainnutettua untenmaille, mutta valoisissa öissä jaksaa valvoa vähän myöhempäänkin. To Do-listalla olisi vielä lähteä jonakin sateisena päivänä elokuvateatteriin saakka, sillä onhan se katseluelämys aina siellä vähän toista luokkaa kuin kotosalla.

Piknikillekin olen jo kertaalleen ehtinyt, vaikka rantaelämän vietto on sattuneista syistä muuten jäänyt. Ja grilliherkuistakin olen ehtinyt nauttimaan, puhumattakaan niistä kilotolkullisista tuoreita mansikoita, joita olen napaani ahtanut. Lisäksi olen saanut iltana muutamana miehen järjestäessä Jampalle ohjelmaa harrastaa lempipuuhaani, eli järjestellä kaappeja. Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin, minun mieleni ja sieluni lepää järjestelypuuhissa, ja etenkin valmiin lopputuloksen jälkeen. Tekemättäjääneiden hommien listalle sen sijaan on jäänyt (jälleen kerran) valokuvien läpikäynti koneelta (tuhansia!), järkevä arkistointi ja valikoitujen otosten tilaaminen paperiversiona. Sitä kun kerran päästää sähköiset valokuva-albuminsa villiintymään, tuntuu aivan järisyttävältä urakalta alkaa käymään kaikkia kuvia läpi. Hyviä vinkkejä?

Ja miten kuvat liittyy päivän jorinoihin. No lähinnä siten, että sisustuspuolella ei ole juuri kesän aikana tapahtunut. Nämäkin otokset on kesäkuun puolivälistä. Säiden vuoksi aikaa on kuluteltu paljon myös kotona, ja sen täällä on ollut näköistäkin. Tuntuu turhalta pähkäillä sohvatyynyjen väritystä, kun Jamppa-merkkinen tornado räjähtää olohuoneessa ja omassa huoneessaan viidessä minuutissa käsittämättömäksi sekamelskaksi monta kertaa päivässä. Mutta eiköhän se tästä taas sisusteluintokin löydy, kun syksy lähenee. Nyt jo kummasti kutkuttelee siellä täällä silmään sattuneet pellavaisen beigen sävyt. 

Mutta hei, huomenna olisi edessä vielä se yksi joka kesän juttu. Qstock-festarit odottaa, ja aamulla pitäisi alkaa arvuuttelemaan, millaisessa kostyymissä kekkereille lähdetään. Veikkaan, että hulmuhelmat ja hellehatut saa tänä vuonna jättää kaappiin. Uhkasinkin miehenpuolelle sonnustautuvani toppahousuihin ja jätesäkkiin ja kruunavani kokonaisuuden punaisilla kumisaappailla. Että jos sellainen ilmestys vastaan kävelee, se olen sitten minä.

Mitä kesäjuttuja te olette ehtineet tekemään? 

Mukavaa viikonloppua kaikille!