Välitilan hajatelmia

Ei. Jos nyt joku ehti otsikon perusteella lähetä miettimään, että minkäköhänlainen tila se välitila on ja mistäpäin kotoamme löytyy, niin ei löydy. Kyseessä on pikemminkin sellainen henkinen välitila. Kun ulkosalla paukkuu vuoroin mellevät pakkaslukemat ja vuoroin tulee loskaa, ei allekirjoittanut ole oikein päässyt kiinni kevään ajatukseen. Kotona vallitsee siis edelleenkin se joulun ja kevään väliin majoittuva välitila, joka jossain määrin rassaa hermoja, ja jossain määrin on ihan tyydyttävä välimallin ratkaisu. Olen myös (netti)alennusmyyntihepuleissani tehnyt vaikka millaisia hankintoja, mutta kun ei meinaa aika, ei varsinkaan ne vuorokauden valoisat tunnit riittää uusien juttujen kuvaamiseen. Tämän päivän kuvituksena välimallin asetelma olohuoneen sohvapöydältä, ja kuvituksen välissä sitten niitä hajatelmia.

Se edelllisen olohuonepostauksen komea Atsalea sitten otti ja kuukahti. Ihan kertakaikkisen rutikuivaksi ruppanaksi asti. Suutarin lapsella ja näin pois päin. Minä ja kukkivat kukat vaan ei olla hyvä yhdistelmä. Kevätkauden vihersisustamistrendiinkin olen lähtenyt maltillisesti mukaan kokonaisen yhden viherkasvin voimin (ja muistin juuri, että sitä ei ole muuten kasteltu kahteen viikkoon. Hmm...). Muista kevään trendeistä sen verran, että vahvasti epäilen edelleenkin kääntäväni selkäni muiden kodeissa hyvinkin kauniilta näyttäville lämpimän kuparin ja messingin sävyille, ja pysytellä viileämmässä värimaailmassa. Useampia harmaita hankintoja on sen sijaan tullut jo tehtyä.

Muistin muuten eilen myös ne hyväätarkoittavat Uuden Vuoden tavoitteeni saatuani ihan järkyttävän mittakaavan raivarin aivan mitättömästä asiasta. Kulkeeko teillä Uuden Vuoden suunnitelmien kanssa yhtään paremmin? Ruokapuolen suhteen sen sijaan suunnitelmissa on pysytty, ja voin kertoa, että niin hermoja raastavaa ne mammuttiruokakauppojen kertaviikkoiset visiitit ovatkin, niin kyllä on arki-iltaisin mukava tulla suoraan töistä ja tarhasta kotiin pysähtymättä lähikaupassa, ja tietää, että kotona on terveellisen ruoan valmistukseen tarvittavat raaka-aineet käsillä. Ruokavaliomme on jo kohta kahden vuoden ajan muuttunut koko ajan luontaisesti gluteenittomampaan suuntaan, ja kasviksia kuluu päivittäin jo oikein kiitettävä määrä. Etukäteisvalmistelu kaipaa vaan vielä lisää potkua. Jos nimittäin aamusmoothie jää illalla tekemättä valmiiksi, ei sitä aamullakaan kyllä tule tehtyä, vaan napaan päätyy jotain taatusti epäravitsevampaa.

Yksi päivän hajatelmani liittyy katoaviin bloggareihin. Tiedättehän. Kun olet ensin seurannut jonkun blogia vuosikaudet, ja kirjoittaja alkaa tuntua jo yhtä läheiseltä kuin omat kaverisi, hän sitten yht'äkkiä ottaa ja katoaa. Joko ilmoittaen bloginsa päättyvän, tai vain vaieten kokonaan. Jäättekö te koskaan miettimään jälkikäteen, mitenköhän näillä ihmisillä menee?Kuinka on lähtenyt uudessa työpaikassa sujumaan, ja mitä kaikkia heidän lapsensa ovat jo oppineet? Jos siis ruudun takana mahtaa vielä lymyillä vaikkapa Veera, Marian, Mallamoija tai Ada, niin hihkaiskaa toki kommenttiluukkun miten menee. 

Mutta nyt minä lähden tästä ryhdistäytymään. Pistän pesuun ne alehepuleissani muunmuassa ostetut pellavavuodevaattet, jotta saan ne joskus kuvatuksi. Lisäksi lähden etsimään jostain hyvästä jemma-nimisestä paikasta jo kesällä (!) ostamani lupausten mukaan superhyperlaadukkaan kasvojen kuorinta-setin, sillä lueskelin eilen kampaajalla ihonhoitoa koskevia juttuja naistenlehdistä, ja sain varsin nolona (taas kerran) tunnustaa itselleni päästäneeni nämä hoitopuolen hifistelyhommat ihan retunperälle. Ei kun hommiin siis.

ps. Melkoista tajunnanvirtaa tänään...

                                                      Black and white details in the living room.