Uuden Vuoden tavoitteita

Upeaa Uutta Vuotta 2015! Toissailtana vietettiin Uuden Vuoden vaihtumisen kunniaksi perinteisiä pitsanpaistokekkereitä ystäväpariskuntien kesken, ja katseltiin lasten loputonta riemua rakettien paukkuessa. Eilinen päivä olikin sitten hyvää aikaa miettiä, mitä tavoitteita haluaisin tälle vuodelle itselleni asettaa. Lupauksista ei liene kannata puhua, sillä jotenkin lupaus-sana tuo mukanaan nin valtavan paineiden määrän, että lupauksen noudattaminen sortuu taakan alle heti alkutekijöissään. Tavoitteistakin puhuessa on kuitenkin syytä olla riittävän tarkkarajainen, sillä epämääräisen tavoitteen saavuttamista on hyvin hankala mitata. Kun taas tavoitteen toteumista voi jollakin mittarilla tai keinolla seurata, voi myös tuntea onnistumisen iloa tavoitteen saavuttamisesta. Tokihan tavoitteen lisäksi tulee myös laatia suunnitelma, miten tavoitteeseen päästään.

             

Vaikka oma vuodenvahteeni onkin vielä sujunut flunssan kourissa, mieli halajaa jo salille rautaa nostamaan. Kun syksyllä pääsi hyvään 3 kertaa viikossa treenitahtiin, tuntuu tällainen viikon kestänyt nuhailutauko aivan toivottoman pitkältä. Niinpä tavoitteenani onkin palata tuttuun treenitahtiin heti taudin hellitettyä, ja asettaa treenille myös selketä tavoitteet 3 kuukauden päähän. Joulun alla ehdin reilun kuukauden aloitella uudella saliohjelmalla, jossa tavoitteena oli selkeästi voimatasojen kasvattaminen. Painot onkin nousseet tasaisesti, ja nyt pidän sormia ristissä, ettei tämä tauon mokoma tee pahasti hallaa projektilleni. Monesti tauon jälkeen on muutenkin helppo jäädä sohvaan makaamaan, kun se itse lähteminen on niiiiin työlästä. Aionkin muistutella itseäni tasaiseen tahtiin PT:ni sanoilla, että ihminen tekee koko ajan valintoja ja ne valinnat vaikuttavat siihen, millainen tulevaisuudesta muodostuu.

     

Välillä aina sorrun tuskailemaan asioiden kanssa. Tuntuu, että muilla menee aina paremmin. On isoja koteja, kalliita matkoja, aikaa itselle tai kadehdittava parisuhde. Edelliseenkin mietteeseen liittyen lupaan tänä vuonna yrittää uskoa, että jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä juuri omasta elämästään parempaa. Valinnat liittyen ravintoon, rahankäyttöön, lapsenkasvatusmetodeihin ja ennen kaikkea ajankäyttöön muokkaavat elämämme sellaisiksi kuin ne ovat. Tietenkään kaikkea ei voi muuttaa, mutta jos esimerkiksi päätän tästä lähtien laittaa tietyn summan rahaa säästöön joka kuukausi sen sijaan, että ostaisin rahalla koko ajan jotain pientä, voin kohtuullisessa ajassa saada säästettyä rahat ulkomaanmatkaa varten. Tämä on tosin tällaiselle shoppaholistille melkoinen haaste. Myös ajankäytön suunnittelulla uskon voivani saada ihmeitä aikaan sen suhteen, että aikaa riittää kaikille rakastamilleni asioille. Ravinnon suhteen tavoitteenani on suunnata kohti laadukkaamapaa arkiravintoa ryhtymällä tekemään viikoinloppuisin valmiiksi viikkosuunnitelman siitä, mitöä kunakin päivänä syötäisiin.

      

Riittävä uni. Tavoitteenani on tänä vuonna kömpiä vällyjen väliin aiemmin, jotta voisin kohdata Jampan tarjoamat aikaiset aamuherätykset mahdollisuutena enkä jatkuvana rasitteena. Ruokapuolella ohjelmassa on näin ensi alkuun sokeri-detox, sillä joulukuussa olen rehellisesti sanottuna lappanut suklaata suuhuni joka päivä! Aikeissani on myös testata maitotuotteiden vähentämisen mahdollisia terveyshyötyjä. Tästä aiheesta aionkin kirjoitella myöhemmin lisää.

     

Minä olen kauniisti sanottuna hieman temperamenttinen ja äkkipikainen. Vaikka joka aamu vannon sinä päivänä aikovani olla tyyni ja rauhallinen, huomaan jo työmatkalla raivoavani muille autoilijoille ja töihin päästyäni kiihtyväni nollasta sataan nanosekunnissa kohdatessani ensimmäisen ikävän yllätyksen.Jos alla oleva väittämä paikkansa pitää, minun tehtäväni on tänä vuonna opetella olemaan itseni kanssa sopusoinnussa, jotta osaan suhtautua myös ympäröivään maailmaan rauhallisesti.

      

Minä olen huolehtija. Osteopaattini on vuosikausia toiminut myös puolittaisena terapeuttinani, ja yrittänyt saada minua vakuuttumaan siitä, että maailma ei lakkaa pyörimästä, vaikka minä huolehtisin vähän vähemmän. Kanaemoilen kaikkialla ja kaiken aikaa. Nyt minua odottaakin kirjahyllyssä useampi kappale elämäntaitokirjoja, joiden tehtävänä on saada minut hellittämään vähän. Kaikista tämän vuoden tavoitteistani tämä on hankalin.

     

Jo joskus aiemminkin kirjoittelin halustani oppia elämään enemmän hetkessä. En missään määrin ole, enkä tule koskaan olemaan päivä kerrallaan -ihmisiä, mutta ainakin näin lomalla pakkasten paukkuessa ja nuhataudin estäessä minkään suurempisuuntaisen projektin aloittamista kotonakaan, olen ehkä osannut himppasen enemmän olla läsnä. Nimenomaan Jampan kanssa läsnä. Vaikka legotalojen rakentelu ja autoradalla ajelu eivät edelleenkään ole mielipuuhaani, olen kuitenkin kokenut osaavani hetkittäin jopa rentoutua olemaan juuri siinä hetkessä, ja olemaan miettimättä kaikkia niitä tekemättömiä asioita, jotka aina odottavat. Lupaan yrittää osata olla läsnä myös töiden ja tarhan taas pyörähdettyä käyntiin ja suhtautua kuhunkin hetkeen ainutlaatuisena ohikiitävänä hetkenä lapseni elämässä. Jossain joskus sattui silmiini aika osuva mietelause: Sinun arkesi on hänen lapsuutensa.

       

Oletteko te listailleet tavoitteita tälle vuodelle? Jos sinulla on blogi ja olet aiheesta kirjoittanut, linkkaathan postauksesi komenttilaatikkoon, mielellään kävisin inspiroitumassa myös muiden tavoitteista tai lupauksista.

                                                                 Some New Year resolutions.