Kaaoksen taltuttaja

Olette varmaan kuulleet väittämän, että jos ihmisellä on pakonomainen tarve pitää ympäristöään järjestyksessä, se kielii siitä, että ihminen yrittää oikeasti hallita päänsä sisällä olevien asioiden suloista sekamelskaa. Tästä päätellen minun päässäni on viimeiset kymmenen vuotta ollut melkoinen myrsky menossa, sillä aina siitä saakka. kun muutin ensimmäiseen omistusasuntooni olen kärsinyt mitä suurimmassa määrin tavaroidenjärjestely-syndroomasta. Kerrottakoon myös, että tämä järjestyksenrakastajan elämä muuttui noin tuhat kertaa hankalammaksi kolme vuotta sitten, kun Jamppa syntyi, mutta edelleen päällä on ainainen yritys hallita ja ehkäistä kaaosta. Uskon vakaasti vanhaan sananlaskuun Tuo tullessas ja vie mennessäs, ja tätä yritän soveltaa myös käytännössä, vaikka se välillä onkin äärimmäisen rasittavaa. On kuitenkin helpompi nostella astiat samantien pesukoneeseen ja poimia ohimennessään lattialla lojuvat sukat pesukoriin kuin odotella aina viikko ja yrittää sitten taltuttaa kaikki sotkut kerrallaan. Sitä sotkua kun syntyy vallattomat määrät, vaikka taloudessa vaikuttaa vain yksi alle metrinmittainen. Kaiholla muistelen joskus lapsetonta aikaa, kun riitti. että kerran viikossa pyöräytti koneellisen pyykkiä ja teki viikkosivouksen, ja päivän päätteeksi nosteli muutamat eksyneet tavarat paikoilleen. Nyt järjesteleminen on lähes kokopäivätyötä, enkä suinkaan enää ihmettele tutkimusta, jonka mukaan lapsiperheessä käytetään useita tunteja päivittäin kotitöihin, kuten siivoukseen ja vaatehuoltoon. Järjestyksen ylläpitoa helpottaa jonkun verran se, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Näin ollen, kun sieltä sun täältä löytyy lojumassa tavaroita, on ne helppo kiikuttaa oikeaan osoitteeseensa. Nykyisessä kodissamme olenkin koko asumisaikamme organisoinut organisoimasta päästyäni löytääkseni kaikille tavaroille sopivat säilytyspaikat,sillä suuremmasta neliömäärästä huolimatta kodissamme on noin puolet vähemmän kaappitilaa kuin vanhassa kodissamme. Myös Jampan alati kasvava vaate- ja tavarapuoli vaatii oman tilansa. Tässä varmaan syy siihen, miksi monissa blogeissakin pääsääntöisesti kuvataan hyvin tarkkaan rajattuja tiloja tai pieniä yksityiskohtia. Useimmiten meilläkään ei siis näytä tältä.

Ehkä aina kerran viikossa saatuani Jampan nukkumaan päivä- tai yöunille saan kodin raivattua siihen kuntoon, että voin hetkeksi istahtaa alas, ja vain nautiskella järjestyksestä. Siistissä kodissa lepää mieli ja sielu, ja on vaan niin rauhoittavaa istua alas hyvän kirjan ja pienien herkkujen kanssa, kun legot on kerätty koreihinsa ja muutkin ylimääräiset tavarat on poissa silmistä. 

    

Löytyykö teistä muita pakkomielteisiä järjestelijöitä? Tai olisiko teillä jakaa hyviä vinkkejä siihen, kuinka saadaan temperamentikas kohta kolmevuotias osallistumaan järjestyksenpitoon, ja keräämään omat tavaransa iltaisin kasaan?