Ei irtoa, ei. Kone pursuaa (käsittelemättömiä) kuvia, ja kotiinkin on ilmestynyt jotain uutta, samoin kuin omaan ja Jampan vaatekaappiin, mutta helle on pehmentänyt pään niin, että mihinkään kovin pitkäjänteiseen touhuun ei näemmä kykene. (Tästä kertonee mm. sekin, että kippasin eilen mansikat popsittuani niiden säilömiseen käyttämäni Tupperware astian roskikseen, ja kummallisen tunteen herättyä piti tovi miettiä, että mikäs tässä ei nyt mennyt oikein... Heti tämän perään lähdin Jampan kanssa uimareissulle jättäen pyyhkeen ja uikkarit kotiin.) Koska huomisesta alkaen viikonloppu menee festarimeiningeissä, ajattelin kuitenkin tulla jakamaan kanssanne oivalluksen, jonka itse taisin lukea jostain naisten lehdestä alkukesästä. "Osta vaatteita sitä elämää varten, jota elät, älä sitä mistä haaveilet." ja koska oma elämäni koostuu työnteon lisäksi enimmäkseen leikkipuistoilusta hohdokkaiden illallisten ja kutsujen sijaan, päätin haikein mielin palauttaa tämänkin tilaamani pikkumustan, joka joustavine materiaaleineen ja mesh-kankaisine yksityiskohtineen olisi niin mieluusti muuttanut vaatekaappiini. Hintakin oli vain kaksikymppiä, mutta kun olen nyt hokenut itselleni (lähes) joka vaatekappaleen kohdalla tuota oppimaani mantraa, sain kuin sainkin pakattua mekon takaisin paluumatkalle. Snif.
Ps. Jos jonkun muun elämässä on niitä kutsuja ja hippaloita hieman enemmän, mekkoa * näyttäisi edelleen olevan saatavilla.
(* Kaupallinen linkki.)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)