Vinkkejä Tallinnaan ja reissukuulumisia

/Visit Tallinn./

Terveisiä Tallinnan minilomalta. Palasin viime viikon tiistaina ystävieni kanssa kolmepäiväseltä reissulta, ja kylläpä voi sanoa, että kerrankin ilmat suosi lomailijaa. Viime kesänä pyörähdin Tallinnassa yhden päivän matkalla (vinkkipostaus täällä), mutta tällä kertaa yövyimme kaksi yötä Tallinnan keskustassa. Pariin päivään saa mahtumaan hyvällä suunnittelulla paljonkin, ilman että kuitenkaan täytyisi stressata tai ahdistua kiireestä.

Saavuimme Tallinnaan yölaivalla ja päätimme painavien matkalaukkujen vuoksi hurauttaa satamasta keskustaan taksilla. Tarkistimme hinnan eukäteen, ja luvattu kuuden euron hinta ei päätä huimannut, joten hyppäsimme kyytiin hyvillä mielin. Matkalaukut saatiin hotellille säilytykseen, ja eikun aamiaista etsimään. Virukeskuksen vierestä löytyikin pieni ja viihtyisä Reval Café, josta sai pikkurahalla maailman parasta smoothieta ja ihanan mausteista kasviswokilla ryyditettyä nuudelia. 

Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Viru sen keskeisen sijainin vuoksi. Hotellin tilat ovat hulppeat ja käytäväaulojen lievähkö nuhruisuus ei onneksi ulottunut huoneeseen saakka.Tällä kertaa olin onnistunut vahingossa buukkaamaan minulle ja ystävälleni kahteen pekkaan perhehuoneen. Jos lähdet matkaan perheen kanssa, suosittelen läpimästi tätä huonetyyppiä. Parisängyn tai kahden yhden hengen sängyn lisäksi huoneesta löytyy iso kerrossänky ja reilusti tilaa. Me toki hihittelimme pyyhekasan päälle ystävällisesti asetetetuille kylpyankoille, kun ei nyt tällä kertaa ollut jälkikasvu mukana. Noh, pikku varausmoka sinne tänne, mutta mahduttiinpa levittelemään parin päivän shoppailut hyvin huoneeseen. Muuten huone on tasoltaan ja sisustukseltaan perussokkaria, mutta huomio kiinnittyi kyllä heti hauskaan printtitapettiin, johon oli ikuistettu mm. Matti Nykäsen kuolematon Elämä on Laiffii. Hotellin aamupala noudatteli niinikään tavallista Sokos Hotels kaavaa, eli oli suhteellisen kattava perusaamiainen. Erikoisruokavaliota noudattavia sen sijaan ei täysin oltu huomioitu, sillä tarjoiluista puuttui kokonaan allergeenimerkinnät, ja gluteeniton ja laktoositon tarjonta oli suppea. Mutta kuten sanottua, nämä puutteet kyllä sietää, kun hotellin sijainti on näin erinomainen. Hotellista on oma suora sisäänkäynti Virukeskukseen, ja meillä tulikin päivän mittaan palailtua useamman kerran huoneeseen vessareissuille ja ylimääräisiä kasseja tuomaan. Hotellin toisella puolella aukenee puolestaan suoraan Tallinnan vanha kaupunki niin, että yhdenkin päivän aikana ehtii mukavasti ensin shoppailla keskustassa ja siirtyä sitten vanhan kaupungin kaduille ja kahviloihin paistattelemaan päivää.

Toisena päivänä nappasimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme useissa blogeissa aiemminkin hehkutetun Telliskiven alueelle. Taksi hotellilta perille maksoi 8 euroa. Teollishenkisessä korttelissa kohtaavat taide, hyvä ruoka ja pienet putiikit sulassa sovussa. Etukäteen suunniteltu gluteenittoman tarjoilun ravintola Kivi Paber Käärid jäi tällä kertaa testaamatta, sillä siellä oli parhaillaan meneillään kuvaukset, ja kuvaushenkilökunta joutuikin hätistelemään innokkaita turisteja pois ravintolan oven kahvasta. Vastapäätä olevasta ravintolasta Lendav Taldrik löytyi onneksi niinikään kattava intialaishenkinen gluteeniton ja maidoton ruokalista, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Helteisen päivän suolantarve tuli täytettyä huippuherkullisilla kanapakoroilla ja papadam-leivällä minttukastikkeen kera. Vahva suositus.

Osoitteesta Telliskivi 60A löytyy sisäänkäynti, jonka takaa avautuu ihanien pikkuputiikien tarjonta. Oma suosikkini oli ehdottomasti alla kuvissa näkyä Home Art, jossa jouduin jo vähän toppuuttelemaan itseäni etten olisi ostanut mukaan puolta kauppaa. Granit henkistä simppeliä ja luonnonläheistä sisustusta suosivalle tämä paikka on kyllä vierailemisen arvoinen. Mukaan tarttui myös naapuriliikkestä Mimesiksestä Joikin huonetuoksu. 

Kun shoppailu alkaa puuduttaa, pitää muistaa istahtaa kahvitauolle, vai mitä? Tallinnan kahviloissa oli myös mitä ystävällisimmin muistettu teipata Wifin salasana kassan läheisyyteen avoimesti nähtäville. Vai olenko minä ainoa, joka ei koskaan missään näe näitä muuten esillä?

Ahkeran shoppailun ja Telliskiven vierailun lisäksi aikaa jäi hyvin myös pyöriskellä vanhan kaupungin kauniilla kaduilla ja istahtaa toipumaan 30 asteen helteestä viinilasin ääreen. 

Teille muillekin, jotka ette asu Helsingissä, missä tässä kyseisessä ravintolassa pääsee vierailemaan muutenkin, voin ilolla suositella italialaista Va Piano ravintolaa. Me tulimme siihen tulokseen, että emme tahdo tuhlata liikaa aikaa vanhan kaupungin ruuhkaisissa ravintoloissa, missä ruokaa saatika laskua saa odotella hyvän tovin, vaan päätimme yhdessä tuumin valita illallisravintolaksi Va Pianon. Jos konsepti ei ole tuttu, niin käykää ehdottomasti tutustumassa. Taatusti tuoretta omien silmien alla lennossa valmistettavaa mitä herkullisinta ruokaa ja vieläpä erittäin edullisesti. Lasku maksetaan itse lähtiessä ovella, joten aikaa ei tuhlaudu turhaan odotteluun. Oi kyllä minä niin odotan, että tämä ihana ravintolaketju älyäisi rantautua myös Ouluun. Muuten ruokailimme yhtä sujuvasti ja nopeasti (ja edullisesti!)  Virukeskuksen intialaisravintolan buffetissa ja kerran jopa hotellihuoneessamme piknikillä, minne eväät noudettiin läheisen ruokakaupan tiskistä.

Ja niin.... miksipä sinne Tallinnaan alunperin siis lähdettiin? No keikallepa tietenkin. Vaikka olen jo jokseenkin kokenut keikkamatkailija, meinasi hieman etukäteen hirvittää, kun tiesin Guns N Rosesin keikalle olevan saapumassa 50 000 ihmistä. Tallinnan Laululava kuitenkin lunasti kaikki ennakkomaineensa odotukset, ja oli mitä parhain alue näin isolle tapahtumalle. Osansa rauhalliseen meininkiin toi luultavasti myös keikkakansan keski-ikäisyys, eikä ylilyöntejä näkynyt missään. Sää suosi ja bändi ja seura oli mitä loistavinta. Kyllä kannatti taas lähteä. Kyyti keskustasta Laululavalle maksoi muuten vain 10 euroa, minkä mielellään maksoi, kun tiesi, että loppuilta vietetään jalkojen päällä ja yöllä on edessä yli 4 kilometrin kävely takaisin hotellille, tiet kun suljetaan liikenteeltä keikan jälkeen, eikä julkisillakaan enää puolen yön jälkeen pääse kulkemaan. Mutta mikäpä oli marssiessa kauniissa lämpimässä kesäyössä pää tulvillaan ihanaa tunnelmaa ja uusia muistoja.

Sellainen matka tällä kertaa. Uusi matkaa odottaakin jo viiden päivän päässä, mutta siitäpä lisää myöhemmin. Kaunista kesäpäivää kaikille!

Bloggaajat koolla | Robert's Coffee Oulu

Viime sunnuntaina olimme vaihteeksi koolla Oulun seudun sisustus- ja lifestyleblogaajien kanssa, kun paikalliset yritykset kutsuivat meidät koolle pienen brunssin ääreen kuulemaan kuulumisia syksyn muodista, kauneushoitojen uusista tuulista sekä pienyrittäjien uutuustuotteista. Muiden paikallaolleiden kertomuksia pääsettekin sujuvasti kurkkaamaan PoP-blogien sivujen kautta, mutta kuvatulvan vuoksi minä päätin jakaa tarina useampaan osaan. Tänää kurkistetaan Oulun vanhimman samalla likepaikalla toimivan kahvilan sisustukseen. Monesti vieraillessa franchising-periaatteella toimivissa kahviloissa tai ravintoloissa ei tule ajatelleeksi, että sieltäkin brändin takaa löytyy joka kerta yksityinen yrittäjä. Tällä kertaa yrittäjäkin tuli tutuksi, kun Oulun Robert's Coffeen isäntäjänä toimiva Kari Kokko oli itse paikan päällä kertomassa toiminnastaan, ja meille bloggaajille katetusta minibrunssista.

Muilla paikkakunnilla ketjun kahviloissa vieraillessa en koskaan pääse aivan samaan tunnelmaan kuin Oulun omassa kahvilassa, joka on arkkitehtonisesti hyvin persoonallinen. Kahvila toimii kauppakeskus Viman yhteydessä, mutta on rakennettu ikäänkuin puolittaisen kerroksen päälle rakennuksen sisäpihan puolelle. Alemmasta kuvasta hahmottaakin hieman paremmin, mitä yritän kertoa. Huolimatta rakennuksen muissa tiloissa työskentelevistä muista toimijoista kahvila on ikioma soppensa, jonne on mukavan rauhallista istahtaa seuraamaan alapuolella vaeltavaa ihmisvirtaa.

Yrittäjä on itse kaikessa mukana, olipa kyse sitten tuoreiden raaka-aineiden hankinnasta, asiakaspalvelutyöstä tai jopa kahvilan somistamisesta. Viltein ja tyynyin katetut sohvaryhmät kutsuvatkin mukavasti istahtamaan vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa, ja kausittain vaihtuvat piensomistukset tuovat lisää viihtyisyyttä.

Listalta löytyy kahvin lisäksi suolaisia ja makeita välipaloja sekä lounassalaatteja, minkä lisäksi kahvilassa järjestetään aika ajoin viikonloppuisin brunsseja. Tulevista brunssitapahtumista tiedotetaan kahvilan Facebook-sivuilla, joten jos olet paikallisia, käyhän tykkäämässä sivuista. 

Meille tarjoiltiin tällä kerta herkullisia mangonsmoothieta, rieskarullia sekä gluteenitonta ja laktoositonta mantelikakkua. Namnam.

Tässäpä vielä laajempi kuva muualla asustaville, joille sepustukseni perusteella saattoi olla hieman hankala hahmottaa kahvilan erikoisempaa sijaintia liiketilassa. Kuva on otettu Viman vaateliikkeen puolelta, mistä näkee hyvin, kuinka upeasti kattoikkunasta siivilötyvä valo tuo oman tunnelmansa kahvilaan. Käykäähän poikkeamassa, vaikkapa Hullujen Päivien lomassa.

Uusi brunssipaikka Oulussa | Health to Organic

/There is a new brunch place in Oulu. Go visit Health to Organic whenever you're in town./

Välillä aina tuntuu, että täällä meilläpäin elellään jossain kehityksen takapajulassa, mitä kaupunkikulttuuriin tulee. Keskusta humisee tyhjiä liiketiloja ja ravintolatarjonta pikaruokaloita lukuunottamatta on laskettavissa kahden käden sormilla. Kun Ouluun avattiin Ideapark, oli meitä toiveikkaita monta, että vihdoin saataisiin tännekin samoja liikkeitä kuin Helsinkiin, enkä taatusti ollut ainoa, joka koki karvaan pettymyksen kun Zaran ja Mangon sijaan ostoskeskukseen saapuikin Seppälä ja Lindex. Sama koski ravintolatarjontaa, eikä muutaman ensikokeilun jälkeen tehnyt enää mieli jäädä kaupoille pyörimään ruoka-aikaan saakka, kun saatavilla oli ainoastaan hampurilaisia ja buffetpizzaa.

Nyt onneksi Ideaparkiin on kuitenkin rantautunut uusi kevyempiä ruokia tarjoileva Health to Organic, tuttavallisemmin H20, jossa suositaan lähi- ja luomuruokaa, ja hinnatkin ovat kohdallaan. Sama ravintolahan löytyy myös Stokkan yläkerrasta, ja koska olen siellä päässyt testailemaan erinomaisia lounaita, päätettiin viikko takaperin täräyttää ystäväni kanssa brunssitreffeille Ideaparkin H2O:on.

Ravintolan sisustus on viihtyisä ja simppeli, ja tilaakin löytyy vallan mukavasti, että pystyi hyvin hakeutumaan omaan rauhaansa vaihtamaan kuulumisia. 

Brunssilla oli hintaa 15 euroa, mikä oli vallan kohtuullinen hinta huomioonottaen tarjonnan määrän. Tarjolla oli runsas määrä erilaisia lämpimiä ruokia ja lisäksi käytössä oli koko salaattipöytä vapaasti. Gluteenittomat ja maidottomat ruokailijat oli huomiotu erinomaisesti, mikä ei edelleenkään nykypäivänä ole varsinkaan täällä meilläpäin mikään itsestäänselvyys. Ainoa miinus tuli gluteenittoman leivän puutteesta, mutta löytyipä silti lautaselle niin paljon kasattavaa, että ravintolassa vierähti lähes puolitoista tuntia, eikä tarvinnut ennen iltaa jääkaapin ovea kotona raotella.

Lämpimät suositukseni paikalle. Brunssin teema vaihtuu kuukausittain, ja tällä hetkellä tarjolla taitaa vielä olla meidänkin nauttimamme Sadonkorjuun brunssi ihaninen uunijuureksineen. Käykäähän paikalliset testaamassa.

Kiitos vielä maailman parhaalle seuralle, S <3 !

Aamiaiselle Helsingissä | Breakfast in Helsinki

/If you happen to be on your way to Helsinki and are looking for an excellent breakfast experience, I warmly recommed you Restaurant Bröd./

Kuinka moni muistaa muutaman viikon takaisen hotellisuositukseni? Jos postaus on vilahtanut silmienne ohi, niin käykäähän kurkkaamassa mistä päin lomalainen saa perushotellin hinnalla luksusluokan kokemuksen. Tänään kirjoittelenkin ihan omana juttunaan aamiaissuosituksen Helsingissä. Itse olen joskus yrittänyt googletella kokemuksia Helsingin aamiaistarjonnasta, mutta tulokset ovat olleet heikonlaisia. Kuitenkin uskon muitakin minunkaltaisiani matkailijoita olevan joille aamiainen on se päivän tärkein ateria, eikä mikään voita sitä tunnetta, kun hyvällä hotelliaamiaisella saa kiireettä istuskella vaikka tunnin herkuttelemassa ja ympäristöä ja ihmisiä tarkkailemassa.

Yöpyessämme ystäväni kanssa Helsingissä Hotelli Indigossa olimme varanneet mukaan myös aamiaisen, joka tarjoillaan hotellin yhteydessä olevassa Ravintola Brödissä. Ja koska olen hotelliaamiasihifistelijä, odotinkin mielenkiinnolla kokemusta. Erityisesti siirryttyäni gluteenittomaan ruokavalioon on hotellien tarjonta kokemuksieni mukaan ollut aika vaihtelevaa. Tällä kertaa en joutunut pettymään, vaan Brödin tarjonta oli vertaansa vailla. Ensimmäiseksi ravintolaan astuessa kiinnittää huomion hillityn tyylikkääseen ja rauhalliseen ympäristöön, missä jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Tyylikkyyden lisäksi ravintola on äärimmäisen kotoisa ja viihtyisä, ja suurista kadulle johtavista ikkunoista on mukava tarkkailla uuteen päivään heräilevän Helsingin elämää. Tarjoilijat olivat ystävällisiä, eikä aikaakaan, kun minun ja ystäväni eteen kiikutetiin valikoima gluteenittomia leipiä. Kahvia saa kaataa jokaiseen pöytään erikseen tuotavasta kannusta omaan tahtiin, eikä tarvitse jonotella yhden kahviautomaatin luona, niinkuin monessa muussa paikassa. Kaikki ruoka on aseteltu esille erittäin kauniisti, ja valikoima on valtaisa.

 Hedelmät ja vihannekset ovat aidosti tuoreita, ja makeannälkäisille on tarjolla useanlaisia leivonnaisia. Jos taas ilta on sattunut venähtämään pitkäksi, voi Brödin aamiaisella korvata brunssin, sillä myös lämminruokavalikoimaa oli runsaasti. Itse hyppelin tasajalkaa riemusta bongatessani laajan siemen-ja pähkinävalikoiman, ja aamupalaa ei niin korkealle arvostava ystäväni pyöritteli vaan silmiään kasatessani lautaselle yhtä sun toista. 

Ja todentotta, tuli kyllä molempina aamuina viihdyttyä aamiaispöydässä ainakin tunnin verran, kun ei meinannut malttaa lähteä pois lainkaan. Ravintola Brödiin voi piipahtaa aamiaiselle myös muut kuin hotellin asiakkaat, joten jos olet suunnittelemassa Helsingin matkaa muuten, tai aamiaiskokoontumista vaikkapa ystävien kanssa, voit kurkata aamiaisen tarjoiluajankohdat täältä.

Miltäs näyttää, eikö vaan olekin aikalailla sisustajan silmää miellyttävä aamiaisympäristö?

Kuule Rakas...

/Today we have been celebrating Mothers´Day./

Kuule Rakas... Mitä Rakas...? Viime päivinä meillä on käyty edellisenkaltaisia keskustelunaloituksia, eikä voi olla hymyilyttämättä, kun Jamppa on omaksunut minun hänestä useimmiten käyttämäni hellittelynimen omaankin käyttöönsä. Tänään ollaan vietetty Äitienpäivää ja juhlistettu sitä vetämällä päälle vähän parempaa seppälää ja viemällä siskoni kanssa äitimme Ravintola Preludiin Äitienpäiväbrunssille. Mukana olivat tietysti myös siskoni pojat ja Jamppa, ja johan meinasi hieman naurattaa, kun brunssin aikana alkoi ravintolassa pienoissinfoniaorkesteri soittelemaan, ja kaikki kolme poikaa tunkivat yhtä aikaa sormet korviinsa. Juu, ei kuunnella meillä klassista musiikkia, ei. Ruoka oli loistavaa ja seura parhainta mahdollista. Me kolme naista jos jotkut ovat elämän niin yhteen hitsaamia, että tiedämme toisistamme ihan kaiken, ja pystymme lukemaan toisiamme jo kulmakarvan asennosta. Kuten viime vuonnakin kirjoitin, voin siis omalta osaltani vilpittömästi yhtyä laulun sanoihin ja todeta, Äidestä Parhaimman sain. Kiitos sinulle Äiti, kaikesta mitä olet tehnyt ja kaikesta siitä rakkaudesta mitä olemme saaneet. Onneksi uskon pystyväni välittämään samanlaista suurta rakkautta tuolle omalle pikkumiehelleni, joka kasvattaa minua siinä missä minä kasvatan häntä, joka päivä. Etsiessäni kuvaa tähän postaukseen jäin selailemaan monia kuvia vuosien varrelta, ja tuntuu yhä, että muistaisin niistä jokaisen kuin eilisen. Kuvissa neljä ja puoli vuotta sitten hymyili hieman rypyttömämpi mutta hetkellisesti paljon väsyneempi äiti kuin nyt peilistä  takaisin katsoo, mutta kyllähän ne jokainen ryppy ja alkava harmaantunut hius on juuri sen arvoinen. Sen, että minustakin tuli Äiti, ja olen saanut omakseni tämän maailman ihanimman aarteen. 

Onnea vielä kaikille Äideille!

Upea hotellikokemus Helsingissä | Hotel Indigo Review

/Last weekend I spent two nights at a Hotel Indigo Helsinki -Boulevard  and I can warmly recommed it. Full five stars./

Minä olen hotellimatkalijana melkoisen vaativa. Erityisesti kotimaassa. Ulkomailla matkustaessa olen toki tottunut jos jonkunnäköisiin hotelleihin  ja varaudun yleensä lähtökohtaisesti pahimpaan, mutta kotimaassa oletan hotellien vastaavan tasokuvauksiaan. Silti olen sanaut usein pettyä pahan kerran. Nuorempana hotelli valittiin aina edullisimman hinnan mukaan, mutta iän karttuessa olen oppinut arvostamaan rauhallisia öitä ja pientä luksusta aivan erillä tavalla. Jopa Helsingissä olen joutunut muutaman kerran pettymään itseään designhotelleiksi tituleeravien hotellien huoneisiin, joissa kylpyhuoneessa tuoksahtaa vienosti home tai ulkosalla liikenne jyskyttää ikkunan alla, yöelämästä palaavien huutelijoisen möykästä puhumattakaan.

Viime viikonloppuna Indiedaysin tapahtumapäiville osallistuessani päätinkin kokeilla tällä kertaa jotain ihan uutta. Varasimme ystäväni kanssa huoneet Bulevardilla sijaitsevasta Hotelli Indigosta, ja tällä kertaa en joutunut todellakaan pettymään. Lähtiessäni jätinkin respan ihanan iloisille tytöille palautetta, että voin valehtelematta kertoa viettäneeni elämäni parhaimman hotelliviikonlopun. Varautukaa siis suureen kuvatulvaan ja ylistyssanoihin.

Hotel Indigo Helsinki - Boulevard sijaitsee näin kaupunkiin turistina saapuvan kannalta mitä upeimmalla paikalla. Sijainti on riittävän keskeinen siihen, että rautatieasemaltakin jaksaa sujuvasti saapua hotellille kävellen. Kuitenkin hotelli sijaitsee sellaisella paikalla, että liikenteen määrä on vähäinen, ja yönsä saa todellakin nukkua rauhassa. Kulman takana matkailijaa odottavat kaikki parhaimmat jaa laadukkaimmat ostosmahdollisuudet, kuten näin sisustusbloggaajan näkökulmasta katsottuna muunmuasa Nougat ja muodin ysväville Nina´s. Vain muutaman askeleen päässä jatkuukin sitten loputtomat mahdollisuudet viihdyttää itseään shoppailun, rentoutumisen tai hyvästä ruuasta nauttimisen parissa. Hotellille on keskustan ytimestä sen verran lyhyt matka, että shoppailun lomassa ehtii hyvin käydä välillä jättämässä kasseja huoneeseen ja huokaista hetkisen.

Huoneet ovat erittäin tilavia ja yksityiskohtiin on panostettu. Huoneiden sisustus vaihtelee kerroksittain koko seinän suuruisen mural-kuvan teemoituksen sekä värityksen osalta. Vuodevaatteet ovat 100 % egyptiläistä puuvillaa ja lisäksi jokaisesta huoneesta löytyy täysin pimentävät verhot, mistä unihäiriöinen matkailija kuten minä kiittää suuresti. Matkailijan viihtyvyyteen on panostettu aivan erillä tavalla kuin missän aiemmin vierailemassani hotellissa, ja olikin todellista luksusta piipahtaa shoppailun lomassa hotellilla, keittää omasta huoneesta löytyvällä Nespresso-keittimellä espressot ja rauhoittua hetkeksi hotellin tarjoaman uusimman Plaza-lehden parissa.

Erityiset kiitokset ansaitsee kuitenkin huoneen kylpyosasto, joka oli täydellinen minispa. Kylpyhuoneesta löytyi yöpyjän käyttöön niin aamutossut kuin pehmoinen aamutakkikin, ja pyyhkeet olivat erittäin hyvätasoiset. Hotelli tarjoaa asiakkaan käyttöön myös laadukkaan Aveda-kosmetiikkasarjan. Suihkuosasto oli kylpyhuoneessa ensiluokkainen, sillä suihkun saa valita perinteisen ja sadevesisuuttimen väliltä, ja suihku en erotettu muusta kylpyhuoneesta täysin peittävällä suihkuovella. Itse en juuri mitään muuta niin inhoa, kuin perinteisten hotellihuoneiden suihkuja, joissa loikitaan kylmästä kylpyammeesta märälle lattialle, jonne vesi on roiskunut puolittaisten suihkuseinämien yli. Hiustenkuivaaja oli hotellissa jopa niin tasokas, että se teki oikeasti mieli sujauttaa laukkuun lähtiessä (no panic, jätin sen kuitenkin pitkin hampain kaappiin.). Yleensä kun pitkähiuksisena on saanut tottua siihen, että tukkaa saa hurisutella kaksi tuntia niillä lehmänhenkäystä muistuttavilla pikkukuivureilla.

Hotellin yleisten tilojen viihtyvyyteen on myös panostettu, ja ero tavanomaisiin ketjuhotelleihin on valtaisa. Alakerran aulasta löytyy useampikin nurkkaus, jotka kutsuvat istahtamaan seurueen kanssa hetkeksi lasillisen ääreen tai kirjoja selailemaan. Valaistus on tunnelmallinen ja erilaiset yksityiskohdat miellyttivät kovasti sisustajan silmääni.

Hotellin alakerrasta löytyy Ravintola Bröd, joka toimii sekä hotellin aamiasravintolana, lounasravintolana että illallisaikaan A la Carte-ravintolana. Niinpä matkailijan ei ole välttämätöntä lähteä illalla etsimään ruokaravintolaa yhtään sen kauempaa. Ravintolan aamiainen oli niin mainio kokemus, että ansaitsee ihan oman postauksensa.

Kyllä kelpasi siis potkaista illalla korkkarit nurkkaan ja köllähtää ystävän kanssa nautitun iltamyssyn jälkeen hotellin pehmeisiin lakanoihin. Tuhannet kiitokset Hotelli Indigolle yöpymisestä ja lämpimät suositukseni majoitusta etsiville!