Vinkkejä Tallinnaan ja reissukuulumisia

/Visit Tallinn./

Terveisiä Tallinnan minilomalta. Palasin viime viikon tiistaina ystävieni kanssa kolmepäiväseltä reissulta, ja kylläpä voi sanoa, että kerrankin ilmat suosi lomailijaa. Viime kesänä pyörähdin Tallinnassa yhden päivän matkalla (vinkkipostaus täällä), mutta tällä kertaa yövyimme kaksi yötä Tallinnan keskustassa. Pariin päivään saa mahtumaan hyvällä suunnittelulla paljonkin, ilman että kuitenkaan täytyisi stressata tai ahdistua kiireestä.

Saavuimme Tallinnaan yölaivalla ja päätimme painavien matkalaukkujen vuoksi hurauttaa satamasta keskustaan taksilla. Tarkistimme hinnan eukäteen, ja luvattu kuuden euron hinta ei päätä huimannut, joten hyppäsimme kyytiin hyvillä mielin. Matkalaukut saatiin hotellille säilytykseen, ja eikun aamiaista etsimään. Virukeskuksen vierestä löytyikin pieni ja viihtyisä Reval Café, josta sai pikkurahalla maailman parasta smoothieta ja ihanan mausteista kasviswokilla ryyditettyä nuudelia. 

Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Viru sen keskeisen sijainin vuoksi. Hotellin tilat ovat hulppeat ja käytäväaulojen lievähkö nuhruisuus ei onneksi ulottunut huoneeseen saakka.Tällä kertaa olin onnistunut vahingossa buukkaamaan minulle ja ystävälleni kahteen pekkaan perhehuoneen. Jos lähdet matkaan perheen kanssa, suosittelen läpimästi tätä huonetyyppiä. Parisängyn tai kahden yhden hengen sängyn lisäksi huoneesta löytyy iso kerrossänky ja reilusti tilaa. Me toki hihittelimme pyyhekasan päälle ystävällisesti asetetetuille kylpyankoille, kun ei nyt tällä kertaa ollut jälkikasvu mukana. Noh, pikku varausmoka sinne tänne, mutta mahduttiinpa levittelemään parin päivän shoppailut hyvin huoneeseen. Muuten huone on tasoltaan ja sisustukseltaan perussokkaria, mutta huomio kiinnittyi kyllä heti hauskaan printtitapettiin, johon oli ikuistettu mm. Matti Nykäsen kuolematon Elämä on Laiffii. Hotellin aamupala noudatteli niinikään tavallista Sokos Hotels kaavaa, eli oli suhteellisen kattava perusaamiainen. Erikoisruokavaliota noudattavia sen sijaan ei täysin oltu huomioitu, sillä tarjoiluista puuttui kokonaan allergeenimerkinnät, ja gluteeniton ja laktoositon tarjonta oli suppea. Mutta kuten sanottua, nämä puutteet kyllä sietää, kun hotellin sijainti on näin erinomainen. Hotellista on oma suora sisäänkäynti Virukeskukseen, ja meillä tulikin päivän mittaan palailtua useamman kerran huoneeseen vessareissuille ja ylimääräisiä kasseja tuomaan. Hotellin toisella puolella aukenee puolestaan suoraan Tallinnan vanha kaupunki niin, että yhdenkin päivän aikana ehtii mukavasti ensin shoppailla keskustassa ja siirtyä sitten vanhan kaupungin kaduille ja kahviloihin paistattelemaan päivää.

Toisena päivänä nappasimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme useissa blogeissa aiemminkin hehkutetun Telliskiven alueelle. Taksi hotellilta perille maksoi 8 euroa. Teollishenkisessä korttelissa kohtaavat taide, hyvä ruoka ja pienet putiikit sulassa sovussa. Etukäteen suunniteltu gluteenittoman tarjoilun ravintola Kivi Paber Käärid jäi tällä kertaa testaamatta, sillä siellä oli parhaillaan meneillään kuvaukset, ja kuvaushenkilökunta joutuikin hätistelemään innokkaita turisteja pois ravintolan oven kahvasta. Vastapäätä olevasta ravintolasta Lendav Taldrik löytyi onneksi niinikään kattava intialaishenkinen gluteeniton ja maidoton ruokalista, ja hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Helteisen päivän suolantarve tuli täytettyä huippuherkullisilla kanapakoroilla ja papadam-leivällä minttukastikkeen kera. Vahva suositus.

Osoitteesta Telliskivi 60A löytyy sisäänkäynti, jonka takaa avautuu ihanien pikkuputiikien tarjonta. Oma suosikkini oli ehdottomasti alla kuvissa näkyä Home Art, jossa jouduin jo vähän toppuuttelemaan itseäni etten olisi ostanut mukaan puolta kauppaa. Granit henkistä simppeliä ja luonnonläheistä sisustusta suosivalle tämä paikka on kyllä vierailemisen arvoinen. Mukaan tarttui myös naapuriliikkestä Mimesiksestä Joikin huonetuoksu. 

Kun shoppailu alkaa puuduttaa, pitää muistaa istahtaa kahvitauolle, vai mitä? Tallinnan kahviloissa oli myös mitä ystävällisimmin muistettu teipata Wifin salasana kassan läheisyyteen avoimesti nähtäville. Vai olenko minä ainoa, joka ei koskaan missään näe näitä muuten esillä?

Ahkeran shoppailun ja Telliskiven vierailun lisäksi aikaa jäi hyvin myös pyöriskellä vanhan kaupungin kauniilla kaduilla ja istahtaa toipumaan 30 asteen helteestä viinilasin ääreen. 

Teille muillekin, jotka ette asu Helsingissä, missä tässä kyseisessä ravintolassa pääsee vierailemaan muutenkin, voin ilolla suositella italialaista Va Piano ravintolaa. Me tulimme siihen tulokseen, että emme tahdo tuhlata liikaa aikaa vanhan kaupungin ruuhkaisissa ravintoloissa, missä ruokaa saatika laskua saa odotella hyvän tovin, vaan päätimme yhdessä tuumin valita illallisravintolaksi Va Pianon. Jos konsepti ei ole tuttu, niin käykää ehdottomasti tutustumassa. Taatusti tuoretta omien silmien alla lennossa valmistettavaa mitä herkullisinta ruokaa ja vieläpä erittäin edullisesti. Lasku maksetaan itse lähtiessä ovella, joten aikaa ei tuhlaudu turhaan odotteluun. Oi kyllä minä niin odotan, että tämä ihana ravintolaketju älyäisi rantautua myös Ouluun. Muuten ruokailimme yhtä sujuvasti ja nopeasti (ja edullisesti!)  Virukeskuksen intialaisravintolan buffetissa ja kerran jopa hotellihuoneessamme piknikillä, minne eväät noudettiin läheisen ruokakaupan tiskistä.

Ja niin.... miksipä sinne Tallinnaan alunperin siis lähdettiin? No keikallepa tietenkin. Vaikka olen jo jokseenkin kokenut keikkamatkailija, meinasi hieman etukäteen hirvittää, kun tiesin Guns N Rosesin keikalle olevan saapumassa 50 000 ihmistä. Tallinnan Laululava kuitenkin lunasti kaikki ennakkomaineensa odotukset, ja oli mitä parhain alue näin isolle tapahtumalle. Osansa rauhalliseen meininkiin toi luultavasti myös keikkakansan keski-ikäisyys, eikä ylilyöntejä näkynyt missään. Sää suosi ja bändi ja seura oli mitä loistavinta. Kyllä kannatti taas lähteä. Kyyti keskustasta Laululavalle maksoi muuten vain 10 euroa, minkä mielellään maksoi, kun tiesi, että loppuilta vietetään jalkojen päällä ja yöllä on edessä yli 4 kilometrin kävely takaisin hotellille, tiet kun suljetaan liikenteeltä keikan jälkeen, eikä julkisillakaan enää puolen yön jälkeen pääse kulkemaan. Mutta mikäpä oli marssiessa kauniissa lämpimässä kesäyössä pää tulvillaan ihanaa tunnelmaa ja uusia muistoja.

Sellainen matka tällä kertaa. Uusi matkaa odottaakin jo viiden päivän päässä, mutta siitäpä lisää myöhemmin. Kaunista kesäpäivää kaikille!