Vuosi jolloin maailma pysähtyi

/Never could have prepared for anything like this. The world has stopped./

Heipähei. Pitkästä aikaa. Ei sitä osaa pistää blogia kokonaan telakalle, vaikka välillä itselleen niin yrittäisikin uskotella. Erityisesti siksi, että tämä nyt kuitenkin on eräänlainen päiväkirja - joskin julkinen sellainen. Pakkohan se oli siis tulla tännekin tallentamaan mietteitä tänä historiallisena vuonna, kun maailma pysähtyi. Kuvat on otettu tammikuussa, silloin kuin suurin osa meistä eli vielä tavallista arkea. Aikana jolloin jostain kaukaa kaiunneet huolenaiheet eivät tuntuneet koskevan meitä, vaikka vaaraisa aavistus jo ilmassa leijailikin.

Minä olen nyt ollut kotona viisi viikkoa. Viisi piiiitkää viikkoa, jolloin päivät, ja jopa kuukaudet nyttemmin, ovat kadottaneet merkityksensä. Elämä on kuin joistain niistä elokuvista, joissa pääsankari herää joka aamu elämään saman päivän uudelleen. Päiväni Murmelina on vaan lakannut olemasta hauska jo kovin kauan aikaa sitten. On olemassa sanonta, että onnellisin on se ihminen, jolta otetaan pois kaikki mitä hänellä on - ja annetaan sitten takaisin. Voimme kai vain toivoa, että saamme takaisin edes osan siitä huolettomasta turvallisuuden tunteesta, jonka varassa vielä hetki sitten elimme. Tänään väistäessäni jälleen kerran lenkkipolulla vastaantulijaa tulin miettineeksi, palaako maailma koskaan ennalleen siinä mielessä, että joskus tulevaisuudessa aivastavalle työkaverille tai ystävälle voisi huolettomasti toivottaa Terveydeksi, Bless you, niinkuin normaalisti olemme tottuneet tekemään, vai onko jotain särkynyt lopullisesti.

Arki rullaa eteenpäin tiukkojen rutiinien tukemana. Aamuisin pedataan sängyt, puetaan päivävaatteet ja harjataan hampaat ennen istahtamista tietokoneen ruutujen ääreen. Aamupalaa seuraa lounas, lounasta välipala ja välipalaa ulkoilu ennenkuin onkin aika jo asettua päivälliselle, päivälliseltä pihalle, pihalta iltapesulle, iltapesulta iltapalalle. Toisto tuo lapselle turvaa ja ennakoitavuutta arkeen, mutta samalla meinaa räjäyttää aikuiselta tajunnan. Olemme Jampan kanssa riskiryhmäläisinä noudattaneet sosiaalisen eristäytymisen ohjeistusta jokseenkin säntillisesti, joten kavereita ei lapsella käy. Ei myöskään minulla, joten yhdessä ollaan melkoisen intensiivisesti. Hyvinä päivinä olen muistanut olla erityisen kiitollinen tästä tilaisuudesta lähentyä lapsen kanssa samalle tasolle kuin joskus hänen ollessaan pieni, kun kaverit eivät vielä olleet kuvioissa. Olenhan joskus työtilani ikkunasta katsonut ikkunasta äitejä lapsineen matkalla puistoon, ja miettinyt, että itsellä ei enää tule tilaisuutta viettää noin paljoa aikaa lapsen kanssa. Vähänpä tiesin silloin. Huonompina hetkinä taas tuntuu siltä, että tekee mieli hilpaista karkuun. Ihan mihin vaan. Että saisi vaan hetkisen olla hiljaisuudessa.

Etätyöskentely on kirkastanut minulle myös sen,että olen kuitenkin loppujen lopuksi ihmis-ihminen, vaikka välillä aina haluankin paeta omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni. Ruudun takana ollessa en voi saada kuin kalpean aavistuksen siitä, minkälaisten huippujen persoonallisuuksien kanssa saan normaalioloissa päiväni viettää, ja kuinka oleellinen osa päiviäni ovatkaan myös työyhteisön muut aikuiset. Te, jotka siellä nyt tätä luette, minulla on teitä ikävä. 

Ristiriitaisin tuntein odottelen tietoa kevään jatkosta, tulevasta kesästä ja koko maailman tulevaisuudesta. Siihen asti kuitenkin jatketaan päivä kerrallaan murmeleina menemään.

Aurinkoa viikonloppuusi!

Kesä puhelinkuvina

/My summer 2019./

Kesä on mennyt menojaan ja kalenterissa vaihtunut syyskuu jo viikko sitten. Päätin pitkän tauon jälkeen palailla linjoille, sillä tämä blogihan on minulle suuressa määrin myös päiväkirja, mistä on aina jälkikäteen mukava katsoa mitä on tullut milloinkin hommailtua. Kesän alussa kirjoittelin kesän Bucket List:iä, ja nyt ladatessani kuvia puhelimelta koneelle ajattelin siirtää niitä vähän tännekin ja nähdä montako tavoitetta kesäsuunnitelmista toteutui.

Kesällä...

nautin hitaista aamuista ja iloitsin ystävien seurassa

matkustin Italiaan niin kovin rakkaaseen kaupunkiin

vietin rantaelämää

herkuttelin jäätelöllä

kävin Tivolissa

ja Linnanmäellä

riemuitsin hotelliaamiaisista

vetäisin keikkatennarit jalkaan ja suuntasin Hämeenlinnaan huipussa seurassa

vaelleltiin puistoissa ja käytiin minigolfaamassa minimiehen kanssa

herkuttelin

vietin elämäni kirjaimellisesti kuumimman ja hikisimmän festariviikonlopun Qstockissa

taannuin lapseksi taas sirkuksessa

ja luin. Paljon. Kuinka ihanaa. Joskus Jampan ollessa pienempi pelkäsin menettäneeni tämän harrastusmahdollisuuden ikuisiksi ajoiksi, mutta onneksi vuosien vieriminen on tuonut minut takaisin kirjojen äärelle.

Kurkatessani kesän alun toiveisiini huomaan, että varovainen toive Tallinnan matkasta ei tälle kesälle toteutunut, mutta niin paljon muuta hyvää ja kaunista kyllä, että ei harmita. Ensi kesänä ehkä sitten. Nyt on shortsit pakattu jo laatikoihinsa seuraavaa kesää odottelemaan ja tästä kesästä on jäljellä enää lämpimät muistot ja päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Heippa kesä!

Juhannus | Midsummer

/Midsummer/

...Juhannusviikonloppu alkaa olla lopuillaan. Tuntuukin, että tämä kolmas lomaviikko on kestänyt pitkään. Kun suuria suunnitelmia ei ole, eikä minnekään tarvitse matkustaa, voi vaan ajelehtia ajan mukana ja nautiskella. Kuvat ovat perjantain juhannusaatolta, kun Oulussakin saatiin kerrankin juhlia keskikesän juhlaa harvinaislaatuisessa hellesäässä. Onhan tuota tunnetusti joinakin aiempina vuosina luntakin saattanut meidän korkeuksilla vielä tupsahtaa näihin aikoihin. 

Juhannusaattoa juhlistamaan saapui meille siskon perhe ja päivällinen katettiin kattoterassille. Nämä isomman porukan juhlat aina onnistuvat muistuttamaan siitä, kuinka aikanaan olisi voinut tehdä hieman järkevämpiä kalustevalintoja uuteen kotiin muutettaessa. Mutta niin vaan taipui neljän hengen pöytä kahdeksallekin kun sopu sijaa antoi. Kattauskuvat jäivät vähänlaisiksi kun nälkää päivän verran kehitellyt kokki ajoi minut kameroineni tiehensä kesken kuvien räpsimisen. Taitaa olla bloggaajien omat kutsut ainoa paikka, missä ruoka nautitaan ihan tyynesti aina jäähtynenä kun kaikki on ensin saaneet kuvattua sen joka kuvakulmasta. Ruuan jälkeen lapset saivat luvan kanssa asettua pelipuuhiin, jotta aikuisetkin saivat hetken hengähtää. Täytyy kyllä myöntää, etten pane pahakseni sitä, että perhepiirin lapset ovat jo kaikki sen verran isoja, etteivät tarvitse enää jatkuvaa perään katsomista. 

Jälkiruuan suhteen mentiin tällä kertaa siitä, mistä aita oli vähän matalammalla, sillä helteen lähennellessä kolmeakymmentä ei tehnyt mieli kotona uunia lämmitellä. Valmis gluteeniton kakkupohja sai täytteekseen mansikkahilloa ja laktoositonta vaniljarahkaa, ja päällensä soijavispkermaa ja kotimaisia mansikoita. Kyllä kelpasi. Suosittelen muuten tuota soijakermaa vaikka ei maidoton ruokailija olisikaan. Ainakin minun mielestäni se on paljon raikkaamman makuista kuin tavallinen kerma.

Juhannuksen vietto kotioloissa sopii minun hyttysiä vieroksuvalle luonteelleni oikein mainiosti.  Juhannusaaamuna olikin oikein mukava hurauttaa suoraan salille grilliherkkuja sulattelemaan ja sateisena lauantai-iltana heitettiin Jampan kanssa kintut oikoselleen ja otettiin ilo irti synkästä ilmasta katselemalla sängyssä leffaa ja herkutellessa.

Kuvan pionit ovat muuten tällä kertaa löytö Lidlistä, mistä sai ison kimpun alle vitosella. Nyt vaan jännään ehtivätkö aukemaan ennen reissuun lähtöä. Perinteinen pakkausstressi alkaa jo pikkuhiljaa nostaa päätään, vaikka kuinka hoen itselleni, että ei se voi olla niin vaikeaa. No kun onhan se. Minun pakkaamissessioni kun kestävät pahimmillaan kokonaisen päivän...

Toivottavasti teidän juhannus on sujunut mukavissa merkeissä.

My Summer Bucket List

/Oh Summer, I have missed you./

Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toinen lomaviikko on pyörähtänyt käyntiin ja harvinaisen upeissa merkeissähän kesä onkin lähtenyt liikkeelle. En nimittäin muista vielä koskaan voineeni viettää rantapäivää täällä Oulun korkeudella jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta niin vaan viime perjantaina vierähti viisi tuntia rannalla makeassa kolmenkymmenen asteen helteessä. Mutta mitäpä muuta kesälle on suunnitelmissa ja haaveissa? Minun lomahaaveeni eivät ole suurensuuria, ja lähes kaikessa mukana touhuaa tietenkin ekaluokkansa juuri kunnialla päätökseen saanut Jamppa, mutta tärkeintä kesässähän onkin pyrkiä nauttimaan niistä pienistä suurista jutuista.

♥ Nautiskele. Vaikka noudatankin muuten melko säntillistä ruokavaliota, pitää kesällä osata ottaa rennostikin. Jos rantapäivä hurahtaa pitkäksi, voi energiavajeen tankata silloin tällöin myös (kaura)jäätelöllä. Tärkeintä on säilyttää balanssi pidemmällä tähtäimellä.

♥ Istu torikahvilla. Mieluten vielä gluteenittomien vohveleiden ääressä. Mikä muu kuuluu niin kiinteästi kesään kuin tori meren rannalla, mansikantuoksuset torikojut ja lokkien kirkuna?

♥ Tapaa ystäviä.  Tämäkin kuvan kahvikupponen on nautiskeltu ystävän seurassa viime kesän Tallinnan matkalla. Tänä kesänäkin mieli tekisi Tallinnasa piipahtaa, mutta nähtäväksi jää salliiko budjetti ja löytyykö halukasta matkaseuraa.

♥ Käy terassilla. Joka kesä haaveilen istuvani rauhassa iltaa aurinkoisella terassilla ja aina heinäkuun lähestyessä loppuaan huomaan, etten ole sinne vieläkään ehtinyt. Osa syynsä on toki näissä pohjoisen Suomen epävakaisissa säissä, sillä aina kun olisi mahdollisuus päästä iltaa viettämään tulee taivaan täydeltä vettä ja sitten taas kun muut velvollisuudet painaa päälle porottelee aurinko kirkkaimmillaan.

♥ Vietä rantapäivä. Mielellään monta. Kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että heti elohopean kivutessa kahdenkympin tuntumaan minut löytää X-asennosta biitsiltä. Iän myötä suojakertoimet ovat vähän nousseet enkä enää pyöri täsmällisesti puolen tunnin välein ympäri kuin grillivarras niinkuin teinivuosina tuli tehtyä, mutta aurinkoa palvon edelleen hartaasti. Tuntuu kuin auringonvalossa heräisin elämään. Tästä syystä kai talvet ovatkin käyneet vuosi vuodelta yhä hankalammiksi sietää.

♥ Joogaa ulkona. Mihinkään metsään minua ei punkkikammoineni saa, mutta viime kesänä virittelin maton muutamaan otteeseen omalle terassille, ja onhan se fiilis aika upea kun aurinko lämmittää ja hiki virtaa asanoita tehdessä.

♥ Vietä viikko (henkisellä) kesämökillä. Minun henkinen kesämökkini sijaitsee fyysisesti Italiassa Adrianmeren rannikolla. Olen jo aikapäivää sitten seonnut laskuissa montako kertaa olen samassa kohteessa matkaillut, ja tänäkin vuonna saan kiitollisena suunnata tänne toiseen kotiini viikoksi nauttimaan upeista rannoista, maailmanparhaasta espressosta ja mitä herkullisimmista ruuista.

♥ Koukutu jääkahviin. Jokakesäinen addiktioni jääkahviin on jo nostanut päätään. Nam. Toimii myös kotona mantelimaitoon tehtynä.

♥Lue kirjoja. Rakastan lukemista. Ja mielellään nimenomaan ihan paperisten kirjojen lukemista. Äänikirjoja ja digikirjoja olen kokeillut, mutta fiilis ei ole lainkaan sama kuin karheita sivuja käännellessä ja painomustetta tuoksutellessa. Lukulistani koostuu aivan täysin kevyestä hömppäkirjallisuudesta. Luovuin jo vuosia sitten päättömästä tavoitteestani lukea kaikki maailmahistorian klassikot läpi...

♥ Liiku. Olen pyhästi päättänyt ja vannonut, että tänä kesänä en anna liikuntarutiinien repsahtaa. Tavoitteena onkin saada joka päivä aktiivisuusmittarin aktiivisuuspalkki täyteen ennen kello kahtatoista, ja tämähän hoituu reippaalla tunnin salitreenillä, kävelylenkillä tai kotona tehdyllä dynaamisella hathalla. Myös (leikki)puistotreenejä ja fitness-puistoa on jo tälle kesälle tullut testattua. Tavoitteeseen sisältyy myös jatkuva lapsen liikuntakasvatus, sillä tässä iässä jo pelimaailma meinaa herkästi viedä nuoren miehen kiinnostuksen kokonaan ja terveellisten liikuntatottumusten tartuttaminen jälkikasvuun on kesätavoitteiden kärkisijoilla. 

♥ Meditoi. Suorittajatyyppinä olen onnistunut kehittämään itselleni positiivisen suorittamisen kierteen. Kun Insight Timer-sovellukseni kiittää minua joka päivä kertomalla montako päivää perätysten olen jo meditoinut, en enää voi katkaista putkea... Olen ottanut tavakseni meditoida aamulla ennen minkään muun tekemistä, ja tämä on kyllä oiva keino saada päivä alkamaan rauhallisissa ja miellyttävissä merkeissä.

♥ Pysähdy hetkeen. Hengitä rauhassa puhtaan luonnon tuoksua, kuule kuinka linnut laulaa tai vesi solisee. Aina ei tarvitse kiirehtiä määränpäähän, voi myös nauttia matkasta. Oulu on siitä upea kesäkaupunki, että täällä on tarjolla keskellä keskustaakin mitä kaunein puisto, missä pääsee fiilistelemään luonnonkauneutta.

♥ Vietä sadepäivän leffamaratooni. Olemme jo Jampan kanssa kehittäneetkin tästä ihan oman juttumme, että huonon sään päivinä linnottaudumme sänkyyn popparikulhon ja muiden namien kanssa, ja pistämme Netflixin pyörimään. 

♥ Vietä aikaa lapsen kanssa. Minun minimieheni alkaa jo olla senikäinen, että epäilen meidän näin tiiviin yhdessäolon vetelevän viimeisiään. Vielä nyt äiti kelpaa seuraksi lähes mihin vaan, mutta jos tarjolla on omanikäisten kavereiden seuraa, näkyy tenavasta enää kengänpohjat tämän karauttaessa ulos ovesta. Erilleen kasvaminen on katkeransuloista, sillä yhtä aikaa iloitsee siitä, kuinka lapsi pärjää jo itsekseen niin monissa asioissa, että itsekin on saanut taas enemmän aikaa tehdä omia juttuja, mutta toisaalta haluaisi vain kaapata lapsen kainaloon, ja sanoa, että älä kasva enää. Okei, tunnustan. Olen tehnytkin sen. Ja monesti. Mutta niin se vaan kasvaa ja itsenäistyy koko ajan. Nyt on siis tärkeää nauttia näistä yhteisistä jutuista vielä, sillä kuten sanotaan, jonain päivänä huomaat, että ne pienet hetket olivatkin niitä suuria.

♥ Osallistu kesäfestareille. Viime vuoden tauon jälkeen tämän kesän Qstock-festereille onkin jo loput hommattuna. Ja mikä vielä parempaa, heinäkuussa edessä on vielä matka Hämeenlinnaan Metallicaa katsomaan. Ai jai, en malttaisi odottaa.

♥Älä stressaa. Ainakaan siivoamisesta. Minulla on paha tapa luoda itselleni kilometrin mittaisia to do-listoja loma-ajoille, ja kehittää niistä hillittömiä mörköjä jos en saa tartuttua toimeen. Tänä kesänä olen toistaiseksi onnistunut olemaan nuohoamatta nurkkia ja järjestelemättä arkistojani. Oi huoleton sotkuisuus, ei kuin ulos ovesta niin sekamelska jää taakse.

Mitä sinun kesälistaltasi löytyy?

Äitienpäivänä

Myrskyisää Äitienpäivän iltaa! Ainakin täällä Oulussa puhuri on puhkunut ja puhaltanut niin, että vasta esiinkaivetut terassikalusteet meinaa lähteä lentoon. Päivä onkin vietetty mukavasti sisätiloissa. Aamu alkoi kahdeksan maissa kun kuulin pienten jalkojen tepastelevan kohti makuuhuonetta. Jamppa siellä tulla tömpsötteli innoissaan Äitienpäivälahjat kainalossa niitä minulle sänkyyn tuomaan. Olikin meinata jo haljeta odotuksesta, kun olisi halunnut antaa lahjat heti samana päivänä, kun ne sai koulusta tuoda kotiin, mutta malttoi lopulta odottaa H-hetkeä. Puolenpäivän maissa lähdettiin sitten brunssille ja syötiin itsemme niin pyöreiksi, että kellahdettiin kotiin palattua Jampan ja oman äitini kanssa sänkyyn leffaa katselemaan. Tuuli tuiversi ikkunan takana ja sadepisarat piiskasivat ruutua, mutta meitäpä ei haitannut kun saatiin olla sisällä lämpimässä ja mussuttaa suklaata, Jamppa kainalossa rapsuteltavana. Aika täydellinen päivä siis, työhommat sai jäädä odottamaan huomista, vaikka olin niitä tällekin päivälle kaavaillut.

Kuva ei tokikaan ole tältä päivältä, vaan viime kesän Italian reissulta. Kun lapsikin kasvaa, pitää yrittää valikoida näitä otoksia, joissa kasvot ei näy. Päättäköön herra itse isompana jos julkimoksi mielii. Äitienpäivä on kyllä sellainen päivä, että herkistyy aina olemaan kiitollinen tästä roolistaan. Vaikka me Jampan kanssa ollaankin kaksi tulisielua, jotka kummatkin kiihtyy nollasta sataan hetkessä, ja temperamenttia löytyy molemmista vaikka muille jakaa, en ikinä koskaan vaihtaisi äidin rooliani pois. Mikään ei ole ihanampi tunne, kuin pienet kädet kaulan ympärillä ja kaikki se läheisyys ja rakkaus mitä lapsen kanssa saa jakaa. Jokainen ihminen, jonka elämänpolulla kohtaat, on jollain tavalla myös opettajasi, mutta minun elämäni tärkein opettaja on ehdottomasti oma poikani. Tässä sitä joka päivä opiskellaan elämää yhdessä ja kasvatetaan toinen toisiamme. 

Kiitos rakkaani, että teit minusta äidin.

Unelmakartta | My Vision Board 2019

/I have been thinking about doing my own Vision Board for my life goals for quite some time. Now I finally got it done. Have you ever done one? It is incredible how much power and energy you get just by looking at your goals every day./

Keväisää sunnuntaita! Täällä räystäät tippasee ja ilmassa on jo lupaus tulevasta. Tammikuun ja helmikuun alun paukkupakkaset on toivottavasti nyt taaksejäänyttä elämää, eikä toivon mukaan enää tarvitsisi sonnustautua toppahousuihin joka kerta kun poistuu ovesta. Tammikuussa postailut jäivät vähiin, kun omistin vapaa-aikani kuntoilulle - ja kuntouttamiselle. Selkävaivat ovat tehneet comebackin potenssiin kymmenen, ja huomenna pitäisi uskaltaa mennä niistä juttelemaan lääkärin kanssa, jotta voitaisiin ehkä alkaa selvittelemään syitä niiden takana. Vuoden alku on siis sujunut tiiviin treenaamisen parissa, ja voisinkin tulevissa postauksissa kertoa, minkä ohjelman mukaan nyt olen treenaillut. Tänään sen sijaan asiaa unelmakartasta. Mutta mikä on unelmakartta?

Unelmakartta, tai aarrekartta on työkalu, jonka tarkoitus on visualisoinnin avulla auttaa suuntamaan ajatuksia aktiivisesti kohti omia unelmia ja tavoitteita.  Unelmakartassa sekä tietoinen mieli, että alitajunta alkavat toimia niin, että suuntaat ajatuksia ja havaintojasi niin, että alat tavoittelemaan niitä asioita elämässäsi, joita toivot siinä olevan enemmän. Unelmakarttoja voi olla jopa useampia, joista vaikka yksi keskittyy hyvinvointiin, ja toinen pitkäaikaisempien unelmien tavoitteluun.

Modernimman tyylin ystävät voivat tehdä unelmakartan puhelinsovelluksella. Hakusanoilla Vision Board löytyy useampikin ihan ilmainen appi, jolla kartan voi tehdä. Itselläni on sovelluksella  tehty hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä unelmakartta puhelimeni taustakuvana niin, että joka kerta kun avaan puhelimen, se on siellä muistuttamassa minua päivittäisistä tavoitteistani. Ja uskokaa tai älkää, se toimii. Ladattuani kuvan, jossa mm. muistutan itseäni päivittäisen meditaation tärkeydestä, olen saanut vakiinnutettua meditoinnin osaksi jokapäiväistä elämääni.

Tämä kuvien kartta syntyi, kun huomasin, että minulla on vanhat taulunkehykset tyhjänpanttina varastossa, niistä kun on sattunut lasi pamahtamaan rikki. Ei kun siis tuumasta toimeen ja sakset ja aikakausilehdet kehiin. Unelmakartan askartelussa on hyvä antaa vähän intuition viedä, eikä hommasta kannata tehdä turha vakavaa. Leikkaa irti kuvia, sanoja ja voimalauseita, jotka puhuttelevat sinua. ja joiden uskot voivan ohjata sinua siihen suuntaan, minne haluat matkata. Omassa kartassani korostuu juuri tällä hetkellä tärkeät asiat, mutta sisällytin mukaan muutaman pitkäntähtäimen tavoitteenkin matkusteluun liittyen. Unelmakartta on vain sinua varten, eikä sitä ole välttämättä tarkoitus ripustaa mihinkään olohuoneen seinälle, mutta olisi hyvä, jos se olisi sellaisessa paikassa, että näet sen päivittäin, ja alitajuntasi saa taas impulssin alkaa toimia tavoitteiden mukaisesti. Miltäs tämä teidän mielestänne kuulostaa? Onko joku muukin jo toteuttanut oman karttansa?

Jos muuten asut Oulussa ja kaipaat apua oman unelmakarttasi väsäilyyn, tai haluaisit muuten vaikkapa jutella elämäsi tavoitteista, voit laittaa minulle sähkopostia, jossa kerrot minkälaisista asioista haluaisit keskustella. Etsin tällä hetkellä muutamaa Lifecoaching-harjoitusasiakasta, ja sinä voisit olla yksi heistä.