Viher-mustikkasmoothie (M, G) ja Ruokaongelmaisen tunnustuksia | Blueberry smoothie

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

/ One of my favorite green smoothies is also one of the simplest ones. Just mix some fresh spinach, an avocado, a couple of bananas and some blueberries with fresh water and that's it. If you want to have your smoothies with some protein, just add a cup of vanilla protein powder. /

Minulla on aina olut hieman ongelmainen suhde ruokaan. Sain tästä taas muistutuksen, kun vierailin maanantaina erään ystäväni luona. Hän kutsui meidät kotiinsa suoraan tenavan tarhastahakureissulta, ja lupasi laittaa meille kaikille ruokaa. Perille päästyäni muksut riensivät leikkimään keskenään, ja ystäväni alkoi hääräilemään keittiössä. Minä istuin vieressä ja ihmettelin, kuinka sujuvasti hän paloitteli oikein perinteisen suomalaisen HK:n makkaran ja alkoi touhuamaan ruuaksi makkarakastiketta ja makaronia. Taatusti lapsille maistuvaa, ja varmasti niin monessa suomalaisperheessä sinäkin arki-iltana kokattua. Ja minä istuin vieressä miettien, että minulla ei ole koskaan ollut noin mutkatonta suhtautumista makkaraan.
Vaikka minä en ole koskaan kärsinyt niinsanotuista varsinaisista syömishäiriöistä, niin silti suhtautuminen ruokaan ja syömiseen ei ole koskaan tainnut olla täysin normaalia. Itse muistelen kaiken alkaneen kypsässä kahdeksan vuoden iässä vietettyäni kesän ihanan serkkutyttöni perheen luona. (Kyllä, M. se olet juuri sinä.<3) Pienellä paikkakunnalla ei kesällä juuri muita huvituksia leikkipuiston lisäksi ollut, kuin läheinen kioski, ja siellähän sitä sitten veirailtiin kaksi, kolmekin kertaa päivässä hakemassa jäätelöä ja karkkia. Palattuani kesän lopuilla kaupunkiin ja koulun alkujen  lähestyessä muistan edelleen sen järkytyksen, kun tajusin paisuneeni kesän aikana kuin pullataikina. Mistä lieneekään jo kultaisella kahdeksankymmentäluvulla moiset kauneusihanteet päähän tarttuneet, mutta muistan nyyhkineni äidilleni, että en kyllä mene kouluun, koska minusta on tullut lihava. Lihava  en kyllä suinkaan ollut, mitä nyt vatsanseutu kesän herkkujen jäljiltä pömpötti, mutta sieltä saakka olen itseni mieltänyt laihduttajaksi. Varhaisteini-iässä onnistuin muutaman vuoden suhtatumaan ruokaan hieman terveemmin, kun elämä oli niin kiireistä. Koulusta tullessa haukkasin pikapikaa jääkaapista jotain nopeaa, ja porhalsin suoraan talleille, missä siihen aikaan lähes asuin. Kotiin palailtiin kymmenen maissa illalla, jolloin taas oli ohjelmassa vain pikainen nälän taltutus ennen nukkumaanenoa. Silloin ruoka oli hetken aikaa minunkin elämässäni vain ruokaa, eikä jokapäiväinen murheen aiheuttaja. Yläasteikäisenä tavasin nuortenlehtien ja naistenlehtien jumppaohjeita hartaasti, ja testasin jos jonkunmoista kasvissyöntiä ja mehupaastoa. Ja  edelleenkin olin koko ajan normaalipainoinen. Ainoastaan ne kolme ylimääräistä kiloa oli edelleen karistamatta, jotka olivat mielestäni mukana roikkuneet aina sieltä lapsuudesta saakka.
Opiskeluvaiheessa suhdetta ruokaan määritteli lähinnä raha, sillä silloin joutui laskemaan tarkan budjetin sille, mitä ruokakauppaan sai viikossa tai kuuakaudessa kulua. Vyötärönseutua kyllä vahdittiin silloinkin, ja perjantaisten mässypäivien jälkeen sai spinningpyörä kyytiä. 
Vihersmoothie
Aikuisiällä olenkin sitten ehtinyt kokeilla jos jonkunnäköistä. Tuntuu, että ravitsemustiedon viidakkoon eksyy,eikä tiedä enää ketä ja mitä uskoa. Siksi olenkin yrittänyt opetella kuuntelemaan itseäni. Kolmisen vuotta sitten sanoin haikeat hyvästit rakkaimmille ystävilleni Real-leivälle ja Vaasan Ruispaloille, eikä tätä päätöstä ole tarvinnut katua. Luopuminen gluteenista tuntui aluksi ajatuksen tasolla lähes mahdottomalta, mutta osoittautuikin käytännössä huomattavan paljon helpommaksi. Gluteenittomasta ruokavaliosta olen kirjoitellut aiemminkin mm. täällä. Tällä hetkellä yritän kovasti löytää tasapainon ruokavaliossani, sillä minun elämässäni tässä(kin) asiassa löytyy tasan kaksi vaihdetta, joko ankara kurinalaisuus, tai sitten totaalinen repsahtaminen. Tästä yritänkin koko ajan opettaa itseäni pois, ja tolkutan itselleni, että perjantaisin voi herkutella luvan kanssa, kunhan ei sitten jatka samaa soittoa seuraavaa kolmea päivää. Ole myös oppinut kuuntelemaan elimistöäni, ja huomannut, että sen totaalisen repsahdusvaihteen ollessa päällä voin kertakaikkisen huonosti. Väsyttää ja tympii, ja kaikki ärsyttää. Silloin taas, kun muistaa syödä puhtaamimin ja kevyemmin, on olo energinen ja aikaansaava. 

No entä sitten minä ja makkara? Rehellisesti sanottuna, minä en ole koskaan ostanut kaupasta makkaraa. En koko elämäni aikana. Teini-iässä aloitetun kuntosaliharrastuksen jälkeen jääkaapista on aina löytynyt ne peruskuntoilijan rahkat, ananakset, banaanit, kanat ja kalkkunaleikkeet, mutta ei ikinä makkaraa. Edelleenkin saan ruokakaupassa helposti kulutettua parikin tuntia tuoteselosteita lukien, ja energiasisältöjä ja E-koodeja vertaillen. Voin jopa tunnustaa joskus uteliaana kurkistelevani muiden kaupassaolijoiden kärryihin miettiessäni mitä tänään syötäisiin, ja saatan joskus oikein pysähtyä miettimään, miksi joku haluaa syödä maksamakkaraa? 

Syy miksi tällaisia sekavanlaisia pohdintoja tänään lähdin teillekin avaamaan, löytyy ystäväni luona vierailun lisäksi Jampasta. Mitä syöttää lapselle, kun ei itse ole koskaan osannut eikä halunnut valmistaa perisuomalaisia kastikeruokia? Kun ruoka on itselle edelleen kasa kaloreita, vitamiineja  ja ravintoaineita on välillä hyvin haastavaa päästä koko perhettä tyydyttäviin ruokailuratkaisuihin. Miten teillä syödään, ja löytyykö muita kohtalontovereita, joille ruoka ei ole koskaan ollut vain ruokaa?

ps. Jos kuvituksessa esiintyvästä herkkusmoothiesta haluaa tehdä proteiinipitoisemman, suosittelen kippaamaan mukaan yhden mitallisen laktoositonta vaniljaproteiinijauhetta. Tämän makeus puolestaan vaatii taittuakseen myös muutaman tipan sitruunamehua. Ja jos smoothiet haluaa nauttia aamulla ilman, että herättää puoli naapustoa (ja kärttyisän asuinkumppanin) blenderillään, voi sen hurauttaa illalla näppärästi valmiiksi, ja säilöä aamuksi suljettavissa lasipurkeissa. Naminam.


5 kommenttia

  1. Minun suhtautumiseni ruokaan on ollut melkein aina lähes se, että se on pelkkää polttoainetta. Lapsena olen ollut tosi laiha ja vielä kahden lapsen äitinäkin suht hoikka. Nykyään tosin nautin hyvästä ruoasta. Oiskos sinulla enemmän kysymys luonteestasi? Kaikki tai ei mitään -tyyppi?
    Itse olen luonteeltani suhteellisen joustava (en aina), ja kyllä makkaraa meilläkin ostetaan:) Tehdään siitä sitten mitä mieleeen juolahtaa.Meillä syödään kaikkea! Leivon itse paljon ja kotona on paljon peruskoti ruokaa.Mutta onhan se hyvä tiedostaa itsestä tällaisia piirteitä, silloinhan niihin voi ehkä vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ilman muuta luonnekysymys ja tässäpä sitä on korvienvälille loppuelämäksi tehtävää, että opettelee suhtautumaan asioihin muutenkin kuin töysin musta-valkoisesti. :)

      Poista
  2. Heips Sandy!

    Ihan alkuun ihan järjettömän iso kiitos siitä, että arpaonni suosi minua taannoin tuossa Uuden elämän alku-arvonnassa. :) Paluu aktiiviseen päivittäiseen liikuntaan on ollut juuri se potku persuksille, mitä täällä on kaipailtu. Treeneistä olen ottanut kaiken irti ja toivottavasti reilun 1,5 viikon kuluttua on kehitystä nähtävillä.

    Laitoin samalla ruokavalioni remonttiin ja järkeistin syömisiä isolla kädellä. Ei mikään ihme, että täällä on tämä mamma nuokkunut tiessä missä horroksessa, kun lautaselta on käytännössä kokonaisuudessaan puuttunut hevi-osasto. Leivästä en voisi luopua, mutta olen kohtuullistanut määriä huomattavasti ja siinä missä aikaisemmin päivässä hupeni 6-8 viipaletta, nyt kuluu 2-3. Olen tajunnut (jälleen) myös, että sillä on aika paljon väliä mitä siinä leipäviipaleen päällä on.

    Ruoka-asiat ovat oikeasti tosi hankalia. Joku puhuu ehdottomasti superruoan puolesta, toinen puhuu gluteenittoman ja joku kolmas lakto-ovo-vegaanisen ruoan puolesta. Tulee vähän sellainen olo, että teet niin tai näin, niin aina jonkun mielestä voisit tehdä eri tavalla ja "paremmalla" tavalla. Itse ajattelen niin, että kun ruokaa tekee itse, suosii mahdollisuuksien mukaan kotimaisia valintoja (joskus tulevaisuudessa kenties myös luomua enenevissä määrin...), niin sillä pääsee jo pitkälle niin lasten, kuin aikuistenkin kesken. HK:n sinistä olen muuten ostanut yhden kerran, kun himoitsin uunimakkaraa joskus vuosia sitten. :) Sen jälkeen makkarakeittoonkin on valikoitunut toinen makkara, koska takaraivooni on iskostunut lukuisat Jutan Superdieettaajien jääkaapeista (ennen) pilkottaneet sinisen paketit. =D Television vaikutusta, kuinkas muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että olet tykännyt treeneistä. Ja joo, ne Jutan ohjelmat ja muut on kyllä parhaita. Varsinkin se Rakas sinusta on tullut pullukka, jossa ensiksi kaiveltiin kaiki herkut kaapin kätköistä. Joka kerta katsoessa tuli mietittyä, etät mitähän niistä omista jemmoista paljastuisi kun joku ulkopuolinen tulisi niitä kaivelemaan. :D

      Poista
  3. Omassa nuoruudessani oli myös kasvisruokakausi ja sellaisia kausia kun syöminen jäi vähemmälle kiireiden tai sydänsurujen takia. Tarkoituksella en ole koskaan ainakaan pidempiä aikoja syömistäni säädellyt. Aikuisiällä olen pitänyt muutaman kokeiluluontoisen kauden ilman sokeria tai ilman gluteiinia, mutta palannut sitten aina ns. normaaliin ruokavalioon, jossa suositaan terveellistä itse valmistettua ruokaa, mutta herkutellaan myös luvan kanssa. Lapselle olen valmistanut ruoan lähes poikkeuksetta itse. Enkä jaksa todellakaan tehdä montaa eri ruokaa perheelle, helpommalla pääsee kun luovii sopuistasti uunimakkaran, karjalanpaistin, bataattikeiton ja kasvislasagnen välillä :) Kun valitsen ruokaa vain itselleni päädyn kyllä usein kasvis- tai kalavaihtoehtoon. Ja itsekseni ollessa söisin useammin myös itse tehtyjä salaatteja. Pidän myös wokki-tyyppisistä ruoista, jossa kasvikset eivät ole aivan läpikypsiä, mutta ne eivät oikein uppoa muille perheenjäsenille :P

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)