No se se taas on. Se HM:n verkkosivujen yömyöhäinen selailu, joka aina koituu kohtalokseni. Etenkin ne Home-osaston sivut. Instan seurajat tietävätkin jo, että pinkki on tehnyt paluun sisustukseen. Tosin vain yhteen huoneeseen, ja hyvin kalpeana versiona, mutta kuitenkin. Lienee alunperin Pinterestin syytä, kun huomasin loppukesää kohti pinnailevani uusia, ei-niin-graafisia makuuhuoneen kuvia kansiooni, joten sieltä kai se ajatus hieman pehmeämmästä ilmeestä makkariin jäi itämään. Ja onneksi muutokseen ei aina paljoa tarvita. Yksi pehmoistakin pehmoisempi pörröviltti ja yksi pellavainen tyynyliina ovat jo ihan tarpeeksi. Konmaritus sen sijaan on mennyt niin veriin, että paketin saavuttua postissa istuin varmaan tunnin verran lattialla viltti sylissäni kysymässä itseltäni, tuottaako tämä nyt varmasti minulle niin paljon iloa, että se kannattaa pitää. (Marie Kondon metodeihin perehtymättömille tiedoksi, että oppien mukaan jokaisen kotona säilytettävän vaatteen tai asian kohdalla on kysyttävä itseltään, Does this spark joy? ennenkuin päättää kuuluuko tavara säilytettävien vai poisheitettävien kasaan.) No, viltti tuotti minulle siinä määrin iloa, että sai luvan jäädä. Miesväen kommentti sen sijaan yläkertaan saapuessa oli Yök, pinkkiä, meillä kun harvemmin näitä hempeitä sävyjä nähdään.
ps. Oletteko huomanneet, että Marie Kondon kakkoskirjan suomennetun painoksen voi jo ennakkotilata? *
Tässä syksyn tulossa on kyllä selkeästi yksi hyvä puoli ennen muita. Pimeät yöt. Sitä ei eteläisemmäsä Suomessa asuvat varmaan osaa edes kuvitella, kuinka vaikeaa on kesällä saada unta, kun aurinko olla möllöttelee ikkunan takana iltayhdeltätoistakin. Nyt olen monena iltana oikein fiilistellyt nukkumaanmennessä sitä ihanaa pimeyttä, mikä makuuhuoneessa vallitsee.
Makuuhuoneen nurkkaan raivasin muuten itselleni kirjaimellisesti omaa tilaa. Olen viime viikkoina ottanut ohjelmistooni iltaisen meditoinnin, ja sai viikonloppuna flunssan viimein hellitettyä hillittömän järjestelyhepulin ja sommittelin siinä samalla itselleni sängyn viereen rauhaisan nurkkauksen, missä saa edes neliön verran omaa tilaa toteuttaa itseään.
Mitäs sanotte? Onko turhan hempeää meille?
(* Kaupallinen linkki.)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)