Tiedättekös, että minä olen ehkä maailman surkein hiustenlaittaja. Monet ovat sitä mieltä, että jos pitää pitkiä hiuksia, pitää myös jaksaa nähdä vaivaa laittaakseen niitä. Minä vaan arvostan nähtävästi liikaa unta. Jos aamulla pitää valita nukunko vartin pidempään, vai suoristanko/kiharranko hiukset, niin minähän valitsen ne muutamat lisäminuutit unta.Pääsääntöisesti viuhdon siis menemään töissä pikanutturassa, ponnarissa tai tukka hainhampailla kiinni sutaistuna. Kuitenkin aina kerran kuukaudessa minullakin on hyvä tukkapäivä, ja se päivähän on kampaajapäivä. Jonkun mielestä kampaajakäynti joka kuukausi voi tuntua liioittelulta, mutta kun hiusten väri on musta, ei kovin monen sentin tyvikasu vaan ole vaihtoehto. Mustassa kuontalossa kun tyvikasvu ei missään määrin ole trendikästä, niinkuin vaaleissa hiuksissa kasvava luonnollinen juuri on viime vuosina ollut.Onneksi minulla on oma luottokampaajani, joka vuodesta toiseen hoitaa ongelmani säntillisesti pois päiväjärjestyksestä.

Tapasin Paulan ensimmäistä kertaa jo yli seitsemän vuotta sitten. Nuorempanahan värjäsin hiukseni itse, ja samalla kun tuli kokeiltua maan kaikki kotivärjäysvärit, tuli myös kokeiltua useampi puhdistusmenetelmä värjääntyneille kylpyhuoneen kaakeleille... Niinpä heti osa-aikatyöelämän aloitettuani siirryin kampaamoiden asiakkaaksi. Aluksi tietenkin opiskeluvuosinani kuljin siellä, missä kulloinkin edullisimmat hinnat sattuivat olemaan, ja samalla tapasin kirjavan kaartin kampaajia. Muutettuani edelliseen kotiimme tulin kerran varanneeksi ajan lähistöllä sijaitsemaan kampaamoon, ja hieman karvat pystyssä suuntasin sitten eka kertaa elämässäni "lähiökampaamoon". Onneksi suuntasin, sillä sieltä löysin Paulan. Heti ensimmäisistä kerroista totesin, että tähän penkkiin tulen jäämään. Kerrankin kampaaja, joka kuunteli asiakasta, ei visioinut omia villejä ajatuksiaan lopputuloksesta, ja jonka kanssa ei ole kertaakaan tarvinnut vääntää kättä siitä, paljonko se kaksi senttiä käytännössä on. Paulalla on myös ilmiömäinen kyky lukea jo korvieni asennosta olenko kulloisellakin kerralla juttutuulella, vai onko vaan parempi kantaa koko kampaamon sisustus- ja muotilehdet nenän eteen. Melkoisen tutuiksi tässä vuosien varrella olemmekin tulleet, ja on hassua, että tiedämme toistemme asioista varmaan enemmän, kuin osan kavereistamme.

Kun Paula sittemmin muutti toimintansa Oulun keskustaan La Felicitá-liikkeeseen, minä muutin perässä. Ja edelleen käyn kerran kuukaudessa hänen tuolissaan tilaamassa normisetin. Mahtaisi koko kampaamon väki hämmästyä, kun joku kerta pyytäisinkin tekemään jotain muuta.

La Felicitá on vast'ikään vuoden alussa muuttanut uusiin tiloihin Pakkahuoneenkadulle, ja uudet tilat on tosi viihtyisät.

Usein myös tulee napattua hiustuotteet mukaan kampaamoreissulta, niin välttyy paremmin virheostoilta, kun voi luottaa ammattilaisen suositukseen juuri minun hiuksilleni sopivista tuotteista.

Ja on se vaan myös melkoista luksusta, kun saa kokonaiset kaksi tuntia omassa rauhassa lueskella lehtiä ja selailla blogeja kahvin kera.

Jos joskus päädytte La Felicitáan, käykääpä kurkkaamassa myös supertyylikäs musta wc-tila.

Ja Paulan käsittelyn jälkeen taas kutrit kiiltää. Mikä siinä on, että silloinkin, kun itse joskus sitten oikein viitsii yrittää, niin lopputulos ei kuitenkaan koskaan näytä samalta kuin kampaajan jälkeen?

Myös muu kampaamon väki on rennonrempsakkaa sakkia, ja nauru sekä hyväntuuliset jutut raikaa joka kerta. Käykäähän tutustumassa.

Ps. Hyvä ja mukava kosmetologi on sen sijaan vielä hakusessa. Monessa paikassa olen kulkenut, mutta samanlaista vakisuhdetta en ole vielä onnistunut kenenkään kanssa kehittämään. Jos osaatte vinkata Oulun alueelta kohtuuhintaisia mutta laadukkaita kosmetologeja, niin kertokaahan toki.