Toive keväästä | Let there be light

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

/Winters here in the northern Finland are soooo dark. Last weekend I could almost feel a little promise of the spring when the sun came out and shed some light into our living room./



Ooooo, kesän lapsi mä ooooon.... (Kuulette varmaan korvissanne epämääräisen nuotinviereisen laulantani. Vaikka ulkosalla jyllää juuri tällä hetkellä talven ties jo monesko myrsky, oli viikonloppuna hetken aikaa ilmassa lupaus keväästä. Tai no, kevättalvesta ainakin, kun aurinko siivilöityi olohuoneen ikkunasta kauniisti sisään tuoden edes pieneksi hetkeksi hieman valoa pimeyteen.
kummituspuu
Talvea rakastaville ja monenlaisia talviurheilulajeja harrastavalle voi olla vaikea tajuta meidän kesäihmisten ahdistuneisuutta tähän pimeään vuodenaikaan. Kun aamulla ajelee töihin säkkipimeässä ja iltapäivällä työpaikan ovesta ulos astuessa on sama mustuus vastassa, ja kotonakin tuntuu siltä, että on ihan sama avaako verhoja koko päivänä vai ei, meinaa välillä olla virkeys melko vähissä. Kun talvet vielä nyttemmin on täällä meidän korkeuksillakin muuttuneet tällaisiksi, että joka toinen päivä lumi sulaa niljanteiseksi mustaksi jääksi, on ulkoilut viime aikoina jääneet minimiin. Itsehän en leikattuine ristisiteineni ole suksiin tai luistimiin koskenut enää vuosiin, enkä ole sen tähden kokenut mielekkääksi sijoittaa rahaa talvilomailuun rinnekeskuksissa, vaan olen mielummin säästänyt rahat kesälomareissuihin, en voi kuin kalpeasti aavistella millaista hurmaa talvi-ihmiset kokevat viilettäessään rinnettä alas viikonloppuisin. Minulle talvet ovat lähinnä loputtoman pitkän aamukamman nyppimistä päivä kerrallaan, ja juuri nämä harvat aurinkoiset päivät ovat minulle niitä elinehtoja, että jaksan uskoa sen kevään (ja kesänkin) taas joskus vielä koittavan.
kartell bourgie
Olohuoneen nurkkaan muuttanut kummituspuu alkaa olla ainoa kasvini, joka ei tästä pohjoisen Suomen pimeydestä ole ollut moksiskaan. Siinä se olla möllöttää yhtä eläväisen (tai elottoman?) näköisenä kuin ostaessa. Meillä sisustaminen on muuten kohdannut uusia haasteita sitten viimeksi mainitun keskilattian vapaan tilan vaatimuksen lisäksi. Jampalla kun on lupa katsoa telkarista lastenohjelmia iltapalaa syödessään (huono äiti -pisteitä plop plop) ja hän on ottanut tavakseen protestoida äänekkäästi, mikäli mikään huonekalu sattuu hänen ja hänen näköyhteytensä väliin... Olohuoneen laitamilla majailevat tuolit hiissataan siis säännöllisesti joka päivä lähes eteiseen saakka hänen toimestaan, ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että tässä yhtälössä taitaa nyt olla muutama huonekalu liikaa. Ihan vielä en kuitenkaan ole valmis rakkaasta K-tuolistani tai Rar-keinustani luopumaan, eli jonkunnäköistä uudelleenjärjestelyä pukkaa lähiaikoina 
skandinavisk snö
Tällä viikolla on luvassa vielä yhden joulupukin tuoman ihanan posterin esittelyä, joka sekin etsii vielä lopullista sijoutuspaikkaansa. Oi näitä sisustajan elämän pieniä murheita. Pysykäähän kuulolla.
kartell

1 kommentti

  1. Onpa ihanan "olematon" kasvi, aivan kuin pieni kevyt hönkäys :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)