Oi tammikuu tammikuu saavu jo. Tätä mantraa olen tainnut hokea jonkun verra päässäni lokakuun puolivälistä saakka, jolloin minulla alkoi töissä tämä kiirellisempi jakso. Kun työt loppuu joka päivä aikaisintaan neljältä ja työmatkaruuhkien vuoksi kotona ollaan monena iltana vasta varttia vaille viisi, ei iltaruoan, keittiöhommien ja lyhyen leikkituokion jälkeen enää riitä virtaa kuin kaivautua sänkyyn.
Kotona ei siis vielä näy joulun hiventäkään, vaikka ensimmäinen adventti oli ja meni jo viikko sitten. Itse asiassa, jos aivan rehellisiä ollaan, roikkui meillä eilisiltaan saakka Jampan synttärikoristeetkin paikallaan, kun ensin odoteltiin yhtä vierasta saapuvaksi vielä maanantaikisi, ja sitten ne vaan... noh...jäivät siihen.
Tässäpä nähdään samalla, kuinka me bloggaajat pystymme kuvanrajaamisen avulla vaikuttamaan siihen, millaisia mielikuvia lukijoille välittyy. En usko, että kovin monelle olisi vielä tästä kuvasta pistänyt silmään ikkunalla roikkuvat paperipalloset.
Mutta kun peruutellaan ruokailutilan puolelle, ei jääne enää kenellekään epäselväksi, että nyt on talon emäntä laiskotellut, ja jättänyt lippuviirit ja ilmapallot kattoon roikkumaan...
Onneksi media on viime aikoina julistanut armollisuutta itselle siivoamisen suhteen, joten annettakoon anteeksi. Ehkäpä huomenna saan jo viriteltyä joulukoristeitakin esille.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Ehkäpä joillakuilla muillakin on tässä edessä neljän päivän vapaat?
Kivan näköiset synttärikoristeet, saa ollakkin laiska. Hyvältä näyttää! :)
VastaaPoistaKiitos. 😊 Ja kiitos. Tänään ollaan otettu laiskuutta vähän takaisinpäin ja siivottu ja aloitettu joulun levittely maltillisesti.😃
Poista