Magnolia ja organisointiahdistus | Disorganized

/Sometimes it only takes one tiny little twig to cheer up your day./

Disorganized. Epäorganisoitunut. Sellainen on juuri nyt olo. Kun joka tuutista tunkee Marie Kondoa (johon btw. on ainakin meilläpäin kirjastossa 80 lainaajaa jonossa) ja muita ota homma haltuun tyyppisiä- vinkkejä, alkaa heikompaa hirvittää. Minä tiedostan vallan mainiosti, että ongelmahan on vaan se, että minulla on liikaa tavaraa. Jos ihminen ei edes tiedä monetko kenkäparit omistaa, niin silloin niitä saattaa olla muutamat liikaa. Sama koskenee (onko tuo edes sana?) kukkavaaseja ja kynttiläkippoja. Mutta kun ne vaan on kaikki yhtä tärkeitä ja aina vähän väliä käytössä. Tai ainakin melkein kaikki. Osasta olisin valmis jo luopumaankin sopuhintaan, vaan kun se myyminen on niin hermojaraastavaa hommaa. Kun yhden lapsenvaatten myyminen FB-kirpparilla edellyttää  kuvan ottamisen ja sivustolle lataamisen ja myyntitekstin laatimisen lisäksi kirjeenvaihtoa kymmenen av:n ja yv:n ja jonon, ja mittaatko niska-hartiavälin-tyypin kanssa, on helpompi antaa kamojen vaan lojua varaston uumenissa. Huokaus. Ja tietokoneella odottaa miljoonakaksisataatuhatta kuvaa läpikäymistä ja kansiointia. Arvaatkapas onko minulla ikävä entistä minääni. Sitä, joka vaikutti ajanlaskussa EJ (ennen Jamppaa). Silloin minulla oli homma hanskassa ja hanskat visusti ojossa. Lapsensaannin jälkeen aikaa ei vaan riitä samalla tavalla pikkutarkkaan toimintaan kuin aiemmin, ja sekös pistää entisen huippuorganisoijan ahdistumaan. Ja mitä vielä, niin nämä hommathan on sellaisia, ettei niitä voi delegoida kenellekään muulle. Ei edes maksua vastaan, sillä mistäs se joku muu tietäisi paljonko haluaisin jostain kiposta tai kupista saada ja mitkä valokuvat pitäisi säilyttää. Saatikka sitten sähköpostilootan järjestelyhommat... Vaihtoehdot asian ratkaisemiseksi lienevät seuraavat. A. Lakkaa nukkumasta, ja tee hommat öisin. B. Tee lista hoidettavista asoista tärkeysjärjestyksessä, ja ala hoitaa niitä pikkuhiljaa pois alta. Tunne riemua joka kerta viivatessasi yhden homman listalta tehdyksi sen sijaan, että ahdistuisit listan pituudesta. C. Pistä pää pensaaseen ja leiki strutsia. Heittäydy virran vietäväksi ja päätä unohtaa hoitamattomat hommat. Jooei. Not gonna happen. Siis tuo viimeinen. Järjestelmällisyys voi toki hävitä järjestelmällisyyspakkomielteisen ympäristöstä, mutta ei pääkopasta. Saadakseni siis kopan ojennukseen, on ehkä pakko valita vaihtoehto B. Mutta ei ihan vielä. Loppuviikolle on ohjelmassa niin paljon hommantynkää, että ihan hetkeksi on pakko puskea se pää vielä pensaaseen, ja leikkiä ettei huomaa kaaosta. Jos vaikka keskittyisi katselemaan olohuoneessa kukintaansa aloittelevaa Magnolian kukkaa sen sijaan, että näkisi ne tekemistään odottavat hommat.