Vielä vime viikonloppuna syksy antoi Oulun seudulla kauneintaan, kun suuntasimme juhlistamaan tätini 80-vuotisjuhlaa Seelarin Pursiseuralle. Siitä kun viimeksi olin kyseisessä paikassa käynyt, oli jo päässyt vierähtämään kymmenisen vuotta, ja olin aivan unohtanut, kuinka kauniista juhlapaikasta onkaan kyse. Suuret ikkunat avautuivat venesatamaan, ja näkymään merelle. Auringonpaisteessa sattoi vielä hetken kuvitella viettävänsä kesäisiä hetkiä kukkaistutusten loisteessa ja ampiaisten suristessa. Vaikka yleensä yritän säästää teitä tällaisilta omakohtaisemmilta jorinoilta, halusin kuitenkin tänään laittaa tänne muutaman kuvan muistoksi päivästä. Nykyaikana kun perheen ja suvun välit ei enää ole niin läheiset kaikkien ollessa kovin kiireisiä tahollaan, on nämä äitini suvun puolella aika ajoin järjestetävät sukukokoukset kyllä mainio tapa kuulla vähän siitä, missä kukanenkin nykyisin asustelee ja mitä touhuilee. Osan sukulaisista olemukseen aika oli jo piirtänyt merkkejään, niinkuin rakkaan tätini, jolla ennen kouluikää sain viettää aikaa päivähoidossa. Arjen tohinoissa sitä vaan unohtaa ajan rientämisen, ja sen, että pitäisi muistaa vaalia myös tärkeitä ihmisuhteita, ennenkuin on liian myöhäistä. Koska juhlahumussa taisin useammin kuin kerran vaipua nostalgisoimaan ja melkein tunsin olevani taas se pikkutyttö, joka tasuttelee ympäriinsä tätini suuressa kodissa hänen lastensa taakseen jättämiä aarteita etsien, laitettakoon kuvatkin nyt muistojen sävyttämissä väreissä. Vinkkinä vielä, että jos joku siellä etsiskelee esimerkiksi hääpaikkaa ensi kesälle, niin käykäähän tutustumassa Seelariin. Aurinkoinen terassi veden äärellä tarjoaa varmasti kauniina päivänä upeat puitteet juhlalle.
Ps. asiasta kukkaruukkuun. Arvon tääällä itsekseni kirjoittaako vaiko eikö treenijuttuja. Eka kuukausi PT-treenausta on nyt takana, ja voisin kirjoitella huomenissa miten homma on edennyt, jos jotakuta siellä sattuisi kiinostamaan?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)