La Dolce Vita - Matkalla Italiassa

Ei voinut vastustaa kiusausta aloitella tätä postausta juuri tällä kuvalla, kun kerran ikioma nimikkojäätelöbaarikin on  nyt löytynyt.. 

Kesäloma alkaa siis olla lopuillaan, joten taitaa olla korkea aika tallentaa tänne blogin puolellekin muutama otos kesäkuun Italian reissulta. Kuvat on räpsitty vanhalla pikkupokkarilla, sillä kun raahaa mukana omien kamppeiden lisäksi tenavan kamppeetkin, ei tullut mielenviereenkään ottaa enää painavaa järkkäriä matkaan mukaan. Muutenkin matkakohde on jo niin tuttu, kun sinne on matkustanut kuusi seitsemän kertaa (en ole pysynyt enää laskuissa mukana), ettei niitä kovin yllättäviä kuvauskohteita ollut enää luvassa. Enemmänkin tarkoitus oli taltioida muutaman otos pikkumiehen elämän ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta.

Jotkut on joskus kenties ihmetelleetkin blogini nimivalintaa, sillä nimestähän ei juurikaan voi päätellä blogin pitävän pääosin sisällään sisustuspainotteisia aiheita. Koska sisältö kokonaisuudessahan kuitenkin on monitahoinen, ja yrittää keskittyä kaikkeen siihen, mikä elämässä on ihanaa ja makeaa, ja kirjoittajan sydän on mitä suurimmissa määrin jo viitisentoista viime vuotta sykkinyt nimenomaan Italialle, oli valinta blogin nimeksi silloin aikanaan aivan päivän selvä. Lisäksi siitä tulee mieleen aina lapsuuden hetket, kun kotona raikasi Radio Megan iskelmätoivetunnilla La Dolce Vita Anneli Saariston komeasti tulkitsemana.

No mutta, nyt lähdin vallan sivuraiteille. Vaikka muiden ihmisten lomakuvat taitavat harvoin olla muista kovin kiinnostavia, laitetaan nyt kuitenkin muutama otos tännekin näytille. Matkakohteemme oli siis henkinen toinen kotikaupunkini, jonne mieli aina halajaa takaisin, eli Riccione, joka sijaitsee Adrianmeren rannikolla Emilia-Romagnan maakunnassa. Tällä kertaa rakentelimme matkan itse ottamalla erikseen pelkät lennot ja varaamalla hotellin suoraan, sillä matka tuli sillä tavalla paljon edullisemmaksi kuin olisi tullut matkanjärjestäjän pakettimatkana. Nuorempana on tullut yövyttyä jos jonkunnäköisissä hotelleissa, mutta iän myötä mukavuudenhalu on kasvanut niin, että ihan suosiolla varasimme neljän tähden hotellin keskeisellä sijainnilla, ja varasimme myös jo ennakkoon täysihoidon hotellissa. Lapsen kanssa matkustaessa kun on vaan niin paljon helpompaa marssia hotellin omaan ravintolaan, jossa ruoka odottaa valmiina, kuin lähteä odottelemaan muihin ruuhkaisiin ravintoloihin, joissa ruokailu kestää parhaillaan kolmisen tuntia ruokien ja laskujen odotteluineen. Mutta sen kummemmitta matkakertomuksitta, tässäpä niitä otoksia, ja muutamia syitä siihen, miksi juuri Italia.

Nimikkojätskibaari oli itselleni uusi tuttavuus Riccionen pääkadun Viale Danten varrella. Ja pitihän se testata tietysti.

Myös nämä komeat kukkaistutukset sijaitsevat pääkadun varrella.

Hotellissa meillä kävi sattumoisin melkoinen tuuri, kun hotelli oli unohtanut järjestää Jampalle lisävuoteen huoneeseemme, niin meidät upgreidattiinkin sitten seitsemännen kerroksen sviittiin samaan hintaan. Huoneen pikkuparvekkeelta avautui komeat näköalat suoraan sekä pääkadulle, että ranta-alueelle.

Hotellimme erinomaisuudesta kertoi myös äänieristys, sillä vaikka ikkunan alla avautui vilkas kävelykatu, jolla turistit ja paikalliset vaeltelivat iltaisin iltakävelyllään, kahvilat olivat auki yömyöhään samoin kuin lasten pelihallit, ei huoneeseen kantautunut lainkaan ääniä. Ensimmäistä kertaa myös Italiassa matkatessani tapasin sujuvaa englantia puhuvaa henkilökuntaa, eikä kaikkea tarvinnut yrittää hoitaa omalla heikohkolla Italian kielen taidollani. Kauempana siintää myös minivaltio San Marino, jonka välkkyviä valoja sain iltaisin Jampan nukahdettua ihailla parvekkeella.

Yksi suuri syy siihen, miksi olen saanut käännytettyä myös miehenpuolen Italiafaniksi, on ruoka. Jopa pikaruoka on Italiassa taivaallista, ja vietämmenkin useita hetkiä talvisin täällä kotisuomessa haaveillen, että jospa voisikin kipaista jostain läheltä hakemassa muutamat täytetyt piadinat.

Kahviloiden sisustuksetkin ovat melko lailla harkitumpia, kuin täällä meilläpäin. Viimeisen päälle siistit ja tyylikkäät paikat oikein kutsuvat ohikulkijoita istahtamaan kupposelle espressoa. 

Ja tulihan niissä toki istuskeltuakin. Kun kupponen kuumaa maksaa tiskillä juotuna euron, meinaa hieman karvastella kotopuolessa maksaa taas kahvilassa espressosta se 3,50e.

Myös uusia persoonallisempia tulijoita oli tupsahtanut katukuvaan sitten viime käynnin. Tämä hurmaava pikkupaikka oli puettu ihanasti Italian omiin väreihin.

Hotellin täysihoito osoittautui täydelliseksi valinnaksi. Joka päivä oli runsaan aamiaisbuffetin lisäksi tarjolla sekä lounaalla että illallisella salaattipöytä, primoksi kolmea erilaista pastaa/risottoa sekä secondoksi vähintään kolmea eri liha/kalapääruokavaihtoehtoa lukuisine lisukkeineen. Lisäksi vielä dolcenkin sai valita seisovasta  jälkiruokapöydästä, niin voinpa kertoa, että tulihan sitä syötyä viikon aikana...

Ruokailujen jälkeen olikin aina hyvä suunnata pikku päivälevolle Jampan kanssa tai iltaisin vaeltemaan pitkin lämpimiä katuja. Vaikka sää olikin alkukesästä vaihteleva, päästiin melkein joka päivä myös nauttimaan rantaelämästä.

Minua jaksaa aina joka Italian lomalla hymyilyttää ne viittä vaille satavuotiaat eläkeläismummat ja paapat, jotka täysin rinnoin nauttivat rannalla vaeltelusta pikku uima-asuissaan, Täällä meilläpäin kun eläkeläisten perusasu taitaa olla aina samat popliinitakit ja paksut harmaat sukkahousut hameen alla, oli sää mitä hyvänsä. Kulttuurieroja, oi kulttuurieroja.

Myös lapset huomioidaan Italiassa niin mahtavasti joka paikassa, että suomalaisten nihkeää suhtautumista lapsiperheisiin ei voi kuin ihmetellä. Jokaiselta maksulliselta rannalta löytyy myös massiivisia leikkialueita perheen pienimmille, ja niille voi pujahtaa laskemaan mäkeä vielä illan tullenkin.

Juuri vast'ikään sain Iltalehdestä lukea, että varvaskuvat on ehdoton nounou somessa, mutta täräytänpäs uhallakin yhden. Hähhää!

Eräänä aamupäivänä hurautimme bussilla läheiseen Oltremaren eläinpuistoon. Siellä pensaatkin olivat jotain ihan muuta.

Epätoivoisista yrityksistä huolimatta pokkari ei pysynyt delfiinien vauhdissa mukana, mutta olivathan nuo taas kerrassaan söpösiä otuksia.

Kukkuluuruu! Arvaa kuka minä olen.

Ja sama häiskä vesitankin läpi kuvattuna. Enpä haluaisi joutua tuonne uiskentelemaan.

Yhtenä iltana päätettiin jopa pistäytyä pikaisesti drinkeillä. Tämäkään ei oikein Suomessa onnistuisi, että iltakymmeneltä istutaan drinkkibaarissa lapsen kera. No, Jamppa pisteli poskeensa drinkin kyytipojaksi tarjotut sipsit ja hörpiskeli omaa mehuaan hihkuen ja vilkutellen kaikille ohikulkijoille, kun olimme parkkeeranneet nimenomaan kävelykadun edessä olevaan pöytään. Eikä muuten haittaisi, jos täällä kotonapäinkin minulle tuotaisiin aidoista mansikoista väsätyn drinksun lisäki vielä ilmaiset suolapalat kaveriksi.

Puolipäiväreissuja tuli tehtyä Riminin ostoskeskuksen lisäksi myös Riccionen naapurikaupnkiin Cattolicaan. Yhdellä lomareissulla vietimmekin Cattolicassa koko viikon, ja näin päiväseltään käytynä vaikutti siltä, että kohde oli muuttunut entistä enemmän lapsiperheitä suosivaksi. Pieniä leluliikkeitä oli syntynyt pääkadun varrelle kuin sieniä sateella, ja siitähän se Jampallakin riemu repesi. Ihan ilman ostoksia ei sitäkään paluubussimatkaa sitten tehty. Puistoalueet ovat Italian lomakohteissa aina upeasti hoidettuja, ja jo aamutuimaan näkyy heppuja siellä täällä putsaamassa suihkulähteitä ja rapsuttelemassa nurmikoita.

Cattolican lapsiperhesuuntauneisuudesta kertonee myös tämä jäätelöbaari, jossa pikkuväelle oli laitettu tarjolle omankokoisensa pöydät ja tuolit. Melkoisen herttainen näky.

Myös tämä näky on Italiassa niin tuttu. Jopa sivukaduilla turistialueilta syrjässä liput liehuu parvekkeilta. Toki kyseessä oli taas jalkapallon MM-kisa-aika, mutta olettekos koskaan nähneet Suomessa minkään kisojen aikaan lippujen liehuvan kodeista? 

Myös pilvisiä hetkiä viikkoon mahtui. Jamppa muistelee vieläkin, kuinka reissussa ollessa meressä oli isoja vaahtopäitä.

Näihin maisemiin se taas jäi palanen sydäntä. Saa nähdä pitääkö sitten joskus eläkepäivillä muuttaa kokonaan paikanpäälle kokoamaan ne kaikki kadotetut palaset yhteen...

Hei hei Italia! Nähdään taas. Lentokentällä Jamppa vietti vielä tovin ihmetellen seinänkokoisen mainoksen rekkoja, jotka eivät lainkaan liikkuneet. Kummallista.

Tällaiset sekavat muistelmat tänään. Olit kyllä sinnikäs jos tänne saakka jaksoit lukea.

Onko sinulla joku lomakohde, jonne palaat aina vaan uudestaan ja uudestaan?