Loppiainen

 /Back to work tomorrow. But oh what a wonderful Christmas Break it has been./

Loppiainen. Viimeinen lomapäivä on alkamassa ja joulu on kerätty kotoa pois jo Uuden Vuoden jälkeen. Tämän päivän kuvissa vielä kuitenkin esiintyy vierashuoneen maltillinen joulukoristelu. 

Joulua poissiivotessani sain muuten huomata, että eivät ne nuo kestokuusetkaan koko ikää taida kestää. Omani on jo 12 vuotta vanha ja vaikka hyvin on palvellutkin, san kuusen takaisin pakkaukseensa sullottuani imuroida neulasia kuin aidon kuusen jälkeen konsanaan. Monen muunkin päivityksistä on näkynyt samanlaisia aatteita kuin itsellä, että vaikka joulun koristelu ajoissa onkin mitä ihaninta puuhaa, on lähes yhtä ihanaa kerätä joulu ajoissa takaisin laatikoihinsa seuraavaa vuotta odottamaan. Jotenkin sen joulun kaikkinaisen runsauden sijaan kaipaa ympärilleen tyhjää tilaa, avaruutta ja puhtaita pintoja, joiden ympäröimänä on hyvä lähteä rakentamaan uutta vuotta.

Kahden ja puolen viikon joululoma on muuten tänä vuonna tuntunut ennätyspitkältä. Tuntuu kuin näihin päiviin olisi mahtunut kokonainen pieni elämä. Nykyään kun kiitollisuuden tunne kumpuaa jo herkemmin niistä pienistäkin asioista. Niinkuin vaikkapa siitä, kun on saanut päivät hengittää ilman maskia. Reilu kuukausi töissä ennen joulua maskin kanssa alkoi kyllä jo loppua kohti sujua paremmin, mutta mikä ihana tunne onkaan saanut olla lomalla kotona ja omien läheisten ihmisten kanssa ilman maskia ja hengittää normaalisti. Eipä olisi vielä vuosi sitten tajunnut, että tällaista ennen niin normaalilta tuntuvaa asiaakin oppii jokseenkin erilailla arvostamaan kun se viedään sinulta pois. Tämä on muuten hyvä harjoitus elämässä ylipäätään oppia arvostamaan sitä, mitä sinulla jo on.Sanotaanhan, että onnellisin on se ihminen, jolta ensin otetaaan pois kaikki se mitä hänellä on, ja sitten annetaan se hänelle takaisin. Monesti asioita tulee pidettyä itsestään selvyyksinä ja halutaan vaan koko ajan jotain lisää sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään sitä, mitä kaikkea jo on. Mikä kaikki onkin jo hyvin.

Joululoma on sujunut vallan kotoisissa merkeissä muuuten, mutta pari päivää tuli vietettyä Lapissa Kemijärvellä. Mediassa on kovasti jaettu kuvia kilometrien hissijonoista laskettelukeskuksissa, mutta siellä missä minä olin, ei juuri ihmisiä näkynyt. Kyllä sielu ja mieli lepäsi lumisen pakkasluonnon ympäröimänä hiljaisuuden keskellä ja ihanien ihmisten vieraanvaraisuudesta nauttien. Yksinkertaisten asioiden äärellä oppii itsestään paljon, ja mennyt vuosi on muutenkin ollut itselläni  melkoinen löytöretki sieluni syövereihin. Tästä on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja. Tuliko sinulla muuten tehtyä Uuden Vuoden lupauksia?