Seesteinen syksy | Welcome Autumn

sunnuntai 21. elokuuta 2016

/This year, at the beginning of autumn I decided to slow down instead of taking up new hobbies and challenges./


Huomenta! Ja sanon nyt huomenta tietäen vallan hyvin, että kello käy puoli kahta iltapäivällä. Ja ehei, en suinkaan ole nukkunut näin pitkään. Syy miksi olo on edelleen vallan aamuinen on hiljaisuus. Instan seuraajat tietävätkin jo, että olen saanut tänä viikonloppuna nautiskella omasta ylhäisestä yksinäisyydestäni perheen miesväen suunnatessa mökille kalastushommiin. Ja voi pojat kuinka tämä tulikaan tarpeeseen. Esimmäinen kokonainen työviikko oli kyllä sen verran hektinen, että viisi päivää tuntui enemmänkin viideltäkymmeneltä. Kun kertaheitolla palaa arkirytmiin aamukuuden herätyksineen, tarha-työ-kauppa-tarha-koti-leikki-iltapesu-nukutus-rutiineineen ja yrittää siinä aamukahdeksan ja iltapäiväneljän välillä kohdata karkeasti ottaen 120 ihmistä ja ottaa jokaisen henkilökohtaisesti huomioon, on olo äkkiä kuin kuiviin rutistetulla tiskirätillä. Siksipä päätin tämän harvinaislaatuisen oman ajan yllättäessä olla tekemättä mitään. En suursiivonnut, järjestellyt, pyykännyt, aikatauluttanut enkä tehnyt mitään. Kökötin lauantaipäivän sohvalla ja katsoin kerrankin oikein urakalla telkkaria. Tätä en nimittäin nykyään enää normiarjessa ehdi tehdä. Kruunasin vielä illankin möllöttämällä netflixistä kaksi jo joskus aiemmin katsomaani romanttista komediaa (kuka voi vastustaa Cameron Diazia?) kynttilöitä poltellen. Koska keittiöhommat ei missään määrin kuulu suosikkipuuhiini, iltapala koostui karrelle poltetuista kanansiivistä. Jep. Ihan (taas kerran) palohälyttimet huusi ja kaikkea. 

Tänään jatkoin samalla älä tee mitään-linjalla (joskin vähän koko ajan jo odottelee milloin se auto pihaan kaartaa). Olisin voinut pompata aamulla varhain surisuttelemaan smoothieita ja kirmata salille, mutta päätin sen sijaan nauttia erittäin hitaasta aamusta, ja siiryinkin aamupalan ja aamulehden jälkeen salin sijaan sohvalle Ikean uuden kuvaston kanssa kokonaiseksi tunniksi. Kävin kyllä sitten kävelyllä, mutta enemmänkin nauttimassa alkavan syksyn tuoksusta kuin kuntoilumielessä. Lounaan ja kirjanlukutuokion jälkeen ihmettelin tosiaan, että olo on vieläkin aamuisa. Ehkä pitäisi tehdä tätä vähän useammin? Jos suorittaisi vähän vähemmän ja kysyisi itseltään vähän enemmän, että mitä sitä oikeasti haluaisi tehdä? Varmaan monella teistäkin on työelämä sellaista, että välillä tuntuu, että eihän tästä selviä? Kun uusia vaatimuksia puskee joka puolelta, alkaa helposti tuntea riittämättömyyden tunteita, ja olo on koko ajan äärimmäisen stressaantunut, kun ei vaan pysty tekemään kaikkea niin hyvin kuin haluaisi?  Niinpä tuumailin, että en ehkä tänä syksynä hihkukaan täällä innosta syksyn tuomien uusien haasteiden ja harrastusmahdollisuuksien kanssa. Jos vaikka haastaisi sen sijaan itsensä pysähtymään hetkeen. Jos valitsisi salirääkin sijaan mietiskely- ja rentoutumisharjoituksen (suosittelen edelleen kokeilemaan TRE-menetelmää)? Jos ei välittäisikään niistä sohvan alla piileskelevistä villakoirista? Sieltähän ne löytyy vielä ensi viikollakin. Kokeillaan. Kuka lähtee mukaan?



Lainaukset kuvien väleissä Pinterestin Thoughts-kansiostani. Tämä henkilökohtainen suosikkini ja monet muut löytyvät siis sieltä...

2 kommenttia

  1. Juurikin näin. On hyvä pysähtyä kuuntelemaan mitä oikeasti haluaa tehdä ja toteuttaa se. Tuntuu yllättävän kivalta :).

    Mä istun just nyt yöpaidassa sängylläni. Ulkona on aivan ihana ilma ja varmaan viimeinen sellainen, mutta mä haluan silti istua tässä sängyllä tekemättä mitään <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)