Valkoisen toisella puolella

Viime kerralla kerroin olohuoneen vaalennusoperaatiosta, ja lupailin palata asiaan loppuolkkarin osalta. Noh totuushan ei tietenkään ole ihan niin valkoinen, kuin viime katsomaltra saattoi näyttää, ja valkoisen toiselta puoleltahan löytyy mikäpä muu kuin vanha tuttu musta. Meillä mustasta ei ihan niin vaan eroon päästäkään, sillä pidempään jo seuranneet tietävät, että olohuone on yhtä suurta tilaa keittiön ja ruokailutilan kanssa, ja keittiön tasot ovat mustat. Myös keittiön välitilasta lasin takaa löytyy mustakuvioinen tapetti. Jos oikein rehellisiksi heittäydytään, niin olen kyllä muutaman kerran soimannut itseäni siitä, että annoin kummempiin taivutteluyrityksiin ryhtymättä miehenpuolen valita tasojen värin, kun itse olisin ollut valkoisen kannalla. Mutta näilläpä mennään ainakin toistaiseksi, ei ole keittiöremontteja ihan lähiaikoina luvassa.

Toinen syy mustassa pysyttelemiseen löytyy tästä. Armas K-tuolini, jonka aikanaan ostin ensimmäisen säännöllisen työssäolovuoteni aikana säästetyillä rahoilla, on jokseenkin hallitseva elementti. Haaveissani tämä tuoli oli aina siintänyt valkoisena, mutta kun päätöksenhetki tuli, vei järjenääni voiton. Ja uskonpa, että käytännöllisempi valita onkin ollut, paperinaruista tuolia kun ei niin vaan pestäkään.

Jossain vaiheessa tuoli saattaa taas matkata Jampan huoneeseen, mutta toistaiseksi se saa siis toimittaa noja(ttoman)tuolin virkaa paraatipaikalla, ja määrätä värimaailman.

Bloggaajasiskot sisustuskierroksella-postauksessa mainitsinkin löytäneeni jotain pientä Kodin1:n valikoimista mukaanikin. Se toinen juttu oli ne miehentekeleen päreiksi panemat valkoiset kehykset, mutta toinen juttu oli nämä valkoiset oksat. Ostin tuon suuren pullovaasin Ellokselta joulunjälkeisistä aleista, ja jouluisempia suunnitelmia minulla sen suhteen onkin, mutta onhan nuo oksatkin ihan kiva koristus siksi aikaa, että saan alkaa virittelemään valojohtoja pullonsuuhun.

Sisiliasta joskus mukana raahatut rantakivet pääsevät myös jossain vaiheessa kesää aina esille, ja vievät aina niitä katsoessa ajatukset niihin ihanan lämpimiin päiviin, joita siellä vietettiin. Onneksi pian on lomamatkalle lähtö, ja vaikka ei Italiaan tällä kertaa pääsekään, niin lämpimille rannoille kuitenkin.

Lämpimästä puheenollen, kesä tuntuu vihdoin saapuneen myös Pohjois-Suomeen, ja eilen sain vihdoin ja viimein korkattua aurinkoterassimme tälle kesälle. Oi, mikä autuus, kun pojat lähtivät kyläilemään keskenään, ja minä sain köllötellä aurinkovuoteella kirjan kanssa autuaassa hiljaisuudessa. Ehkä toistaiseksi tämän kesän rentouttavin puolitoistatuntinen. Lukuvuorossa on tällä hetkellä Fifty Shades of Grey. Siinä, missä muut ovat tohiseet kirjan ympärillä jo vuosia sitten, olen minä vasta tämän kesän iltayön hiljaisina tunteina löytänyt riittävästi aikaa lukemiseen. (S, jos olet linjoilla, ikuisuuslaina saattaa siis ehkä sittenkin joskus loppua ja kirjat palautua omistajalleen.) Oletteko muuten nähneet jo kirjan pohjalta tehdyn elokuvaversion? Arvosteluissa sitä kovasti parjattiin, mutta itse halusin lukea kirjan ennen katsomista. Mitäs piditte?

Aurinkoista loppuviikkoa!