Matkalla mukana

Heipparallaa! Täällä ollaan taas, vähän väsähtäneenä, mutta iloisena siitä, että reissu sujui hyvin. Kun matkalle mukaan nappaa parikymmentä teini-ikäistä, ei koskaan voi olla vallan varma, mitä reissu pitää sisällään. Tällä kertaa kaikki kuitenkin onneksi sujui mallikkaasti, mitä nyt vähän piti öiseen aikaan haahuilla tukka pystyssä pyjama-asuisena hotellin käytävillä vaientamassa hieman turhan äänekkäitä matkakumppaneitamme. Säät suosivat Helsingissä ja tulipa tuliaisina mukana jopa pieni rusketuskin.Jonkun verran ehdin myös vähäisinä vapaahetkinä kierrellä kaupoissakin, ja tokihan sitä tuli hankittua itselle muutama synttärilahja ensi viikon merkkipäivän kunniaksi. Niistä sitten lisää myöhemmin.

Tänään asiaa pakkaamisesta. Minä olen aina ollut melko toivoton pakkaaja, ja mielellään haalisin mukaan ainakin aina puolet vaatevarastoani ja kymmenet parit kenkiä, kun jonnekin lähden. Aivan viime vuosina olen oppinut vähän järkeistämään pakkaamistani, ja mahdollisimman kevyen kapsäkin toivossa suunnittelen asukokonaisuudet valmiiksi ja pyrin valitsemaan matkalle mukaan vaatteita, jotka kaikki sopivat toistensa kanssa yhteen. Asiaa lienee helpottanut se, että suurin osa vaatevarastoani on nyttemmin melkoisen mustavalkoista.

Laukun sisällön suunnittelussa suurena apuna näin lyhyellä matkalla toimii myös sääennusteet. Vaikka ne harvoin aivan pomminvarmoja ovatkaan, saa niistä ainakin suuntaa sille, millaisissa varusteissa tulee tarkenemaan.

Koska minä olen melkoinen vilukissa, pidän yleensä huolen siitä, että ainakaan palelemaan en joudu. Niinpä tälläkin kertaa lähdin matkaan kaksien pitkien housujen kanssa. Toiset olivat tummansiniset kapeat perusfarkut, ja toiset haalean beiget twillihousut. Vaaleat pitkät housut kun on mitä mainiointa matkaseuraa, sillä niissä ei tule kylmä, mutta ne eivät myöskään ole liian kuumat edes paahtavassa auringossa. Myös neuletakit palvelevat vilukissaa, sillä niillä on niin helppo säädellä tilanteen tullen vaatetusta, ja ne on helppo sujauttaa kassiin, jos hellettä alkaa liiaksi piisaamaan. Tällä kertaa mukana oli lyhyt valkoinen, ja pidempi musta puuvillaneuletakki. Kevyempänä yläosana toimi valkoinen T-paita. ja kuvasta puuttuvat mustavalkoraidalliset perustopit.Kevyen kesäinen, mutta silti ihanasti tuulelta suojaava huivi on tuoreimpia löytöjäni Kapp Ahlista.

Onko kenelläkään muulla tapana tehdä sitä, mitä minulla, että vaikka kuinka pakkaisi järkevästi, pitää aina viime hetken lähtöpaniikissa heittää matkalaukkuun jotain älytöntä, mitä ei kuitenkaan koskaan käytä? Minulla se oli tällä kertaa mikromittaiset shortsit. Vaikka shortsit kuinka ovatkin siistin näköiset prässeineen, olivat ne nyt kuitenkin liian lyhyet työmatkaa ajatellen.

Korkokenkänaisenkin on vaan taivuttava aina näillä retkillä sen totuuden edessä, että kaikki matkat kolmen päivän ajan taitetaan kävellen. Silloin on syytä jättää ne korkkarit kotiin, ja kaivaa kaapista matalat luottokengät.

Parhautta tällä matkalla edusti uusi jumbokoon olkalaukkuni. Yleensä en ostele laukkuja ketjumyymälöistä, mutta tavatessani H&M:llä tämän mammuttiveskan, en voinut jättää ostamatta. Laukkuun mahtuu järisyttävä arsenaali tavaraa, ja silti sitä on miellyttävä kantaa, koska kantokahvojen lisäksi laukku on varustettu pitkällä olkahihnalla, jota tälläkin reissulla kannoin vuoroin toiselta olalta, ja vuoroin toisella olalta ristikkäin vartalon yli. Eikä selkä ja hartiat väsyneet lainkaan. Lisäksi, kun hinta on edullinen, ei tarvitse niin stressata sen kanssa,  uskaltaako laukun laskea lattialle tai maahan, tai sattuuko nyt taivaalta tihuuttamaan vettä päälle.

Raybanin Aviatorit (jotka nyt eräältä höhlältä jäivät kuvatessa koteloonsa) pelastavat reissaajan. Kun heikosti nukutut yöt ja helteessä talsitut päivät alkavat näkyä rähjääntyneenä ulkoasuna, voi piiloutua peilipleksien taakse. Ja illoista hotellihuoneessa ei kyllä enää nykyisin tulisi mitään ilman tablettia. 

Millaisia pakkaajia te olette? Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen, sillä muutaman viikon päästä pitäisi lähteä etelän matkalle koko perheen voimin ihka ensimmäistä kertaa, ja mieltä jo kaivertaa kysymys, että mihinkäs ne Jampan vaatteet saadaan mahtumaan...