Meidän kotimme yläkerran aula on varsinainen hukkapätkä. Oikeastaan se ei ole aula ollenkaan, vaan pelkkä kääntymispaikka. Tai vielä tarkemmin ottaen risteys. Miniaulasta kun aukeaa ovi Jampan huoneeseen, makuuhuoneeseen, pikkuvessaan sekä yläkerran terassille. Niinpä tuohon vajaan muutaman neliön tilaan ei juuri mitään mahdu. Silti siinä on parin viime vuoden aikana ollut monenlaista viritystä. Tuolia, rahia, lehtitelinettä ja pikkuhyllykköä. Myös terassin edessä avautuva ikkuna on ollut murheenkryyni, sillä ikkuna on sen verran kapea, että siihen ei ole oikein löytynyt sopivaa verhoa, sillä aulatilaan ei oikein pitkä verho käy, ja useimmat kapat ja rullaverhot ovat turhan romanttisia ja röyhelöisiä minun makuuni. Nyt kun tuli aika korjata pihakalusteet alakerran terassilta pois (kukapa sitä siellä enää räntäsateessa istuskelisi? yhh... tänne tuli tänään talvi), niin päätin kokeilla jotain uutta. Ja varmemmaksi vakuudeksi tein sen tietenkin ollessani yksin kotona hetkisen verran viime viikonloppuna. Veikkasin nimittäin mieheltä tulevan täystyrmäyksen, jos olisin ennakkoon ilmoittanut aikeestani roudata pihatuoli ja -pöytä sisätiloihin. Innoitus ideaan lähti tästä kuvasta, jossa samanmoinen tuoli on stailattu olohuoneeseen vallan sujuvasti. Lisäksi tuolille aulatilassa oli tilausta, sillä vakaana aikeena on taas (!) ryhtyä vierottamaan Jamppaa nukuttamisesta, eli ajattelin jättäväni Jampan huoneen oven raolleen, ja istuskelevani heti ulkopuolella palauttamassa potentiaalista karkulaista takaisin sänkyynsä.
Koska tila tosiaan on melkoinen hukkapätkä, käytin sen somistamiseen myös muita vähemmälle käytölle jääneitä yksityiskohtia. Talja pehmentää mukavasti muovisen tuolin kovuutta, ja jo pitkään kaapin perukoilla majaillut Gantin tähtityynykin pääsi vaihteeksi esille.
Terassin oven eteen siirtyi tuolin paikalta seinään nojaillut taulu, ja pikkuhyllykön päällä majaillut lyhty. Luhdan koreissa asustelee puolestaan terassikengät. Sisusturguru Hanna Sumari taitaisi pyörtyä järkytyksestä tämän nähdessään, sillä nyt pikkuruisessa tilassa yhdistyy oikein kaksi Hannan kauhistusta, tähtiprintti ja mietelauseet. Onneksi meidän tavallisten tallaajien kotia ei tarvitse sisustaa aina trendien aallon harjalla, muuten tulisi kyllä melko tyyriiksi viskoa aina sesongin vaihtuessa puolet sisustuksesta kierrätykseen. Jos olet onnistunut missaamaan Sumarin haastattelun, löydät sen täältä. Minulle itselleni eri tekstiprintit ympäri kotiani toimivat motivaatilauseina, enkä ole suunnitellut niistä luopuvani lähitulevaisuudessa, vaikka niistä mitä tuumittaisiinkin.
Verhoratkaisu löytyi lopulta mistäpä muualta, kuin Ellokselta. Täsmälleen 100 cm levyinen rullattava laskosverho, jonka pystyi ripustamaan suoraan verhotankoon, koska en halunnut porata perinteisen laskosverhon edellyttämiä reikiä seinään. Mustavalkoinen väritys karkottaa puolestaan turhan romanttisuuden. Samainen verho * näyttää muuten nyttemmin olevan 30% alennuksessa.
Ja niin, tältähän siellä näytti vielä ennen rymsteeraustani...
(* Kaupallinen linkki.)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)