Just another manic Monday

Six o'clock already
I was just in the middle of a dream
I was kissin' Valentino
By a crystal blue Italian stream
But I can't be late
'Cause then I guess I just won't get paid
These are the days
When you wish your bed was already made

Yllä oleva pätkä Banglesin Manic Mondaysta on viime viikkoina soinut päässä. Muulloinkin kuin maanantaisin.Kun työt ja tarha alkoivat, ei ole Sandylla ollut juuri vapaa-ajan vieton ongelmia. Aamukuudesta iltakymmeneen riittää touhua ja puuhaa, ja viikkoon mahtuu noin kolme tuntia omaa aikaa. Eli lauantain ja sunnuntain Jampan päiväunipätkät, olettaen, että en itse ole niin uuvahtanut, että nukahtaisin Jamppaa nukuttaessa myös.

Kuuden ja seitsemän välillä arkiaamuisin riittää hoppua, että saadaan sekä pikkuherra potalle, aamupalalle ja pukeisiin, sekä yön puoliksi valvonut äiti-ihminen edes jossain määrin sellaiseen kuosiin, että kehtaa lähteä töihin naamaansa näyttämään. Jampan keväiset uniongelmat ovat nimittäin palanneet. Ja yökahden ja viiden välillä valvotaan. Koko perhe.

    

Tarhan pihasta karautan puoli kahdeksan maissa töihin, jossa vierähtää päivästä riipuen viidestä kahdeksaan tuntiin. Noina viiden tunnin päivinä on ohjelmassa salitreeniä PT:n ohjauksessa ennen Jampan hakemista kotiin. Työni on sellaista, että parin kuukauden välein viikottain tehtävä tuntimäärä vaihtelee, ja tänä vuonna syksy alkaa pehmeällä laskulla, mikä mahdollisti kuntoprojektin aloittamisen. 

Iltapäivän tarhaanmenomatkalla hurautan lähikaupan kautta ja tarhaanpäästyäni käytän mitä tahansa viiden ja viidentoista minuutin väliltä siihen, että suostuttelen mieltään osoittavan pikkumiehen alas kiipeilytelineestä ja autoon... Kotona yleensä puretaan ensin uhmakiukkukohtausta noin puolen tunnin verran, ennenkuin päästään pikaruuanlaiton ja ruokailun kimppuun. Sen jälkeen sitten leikitään ja seurustellaan iltapesuihin ja nukuttamiseen saakka. Joka myös kestää jälleen puolesta tunnista tuntiin. Kun Jamppa on saateltu höyhensaarille, on aika pakata seuraavan päivän tarhareppu ja etsiä itselle ja tenavalle seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, sekä valmistaa ja pakata omat seuraavan päivän evääni. Kellon lähestyessä kymmentä kaadun sänkyyn ehtiäkseni edes hiukkasen nukahtaa ennen öisen härdellin alkamista. 

Tällaista täällä päässä. Eli jos joku on ihmetellyt blogin nykyisin melko hitaasti päivittyvää tahtia, niin tässäpä syy. Kaiholla muistelen viime syksyä, jolloin Jamppa meni kellontarkasti joka ilta seitsemältä (!) nukkumaan, ja nukkui läpi yön heräilemättä. Olipa silloin omaa aikaa harrastaa. Nyt tosiaan oma aika on niin kortilla, että kun miehen ehtiessä Jamppaa välillä leikittämään, piiloudun mielummin sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa, kuin istahdan koneelle. Ihmettelen usein monien muiden perheellisten bloggaajien ehtimistä ja jaksamista, etenkin kun heilläkin monella kumppanit on vuorotöissä. Koska tämä oma piskuinen blogini toimii kuitenkin vain harrastuspohjalta, eli kirjoittamisesta ei makseta, katson voivani välillä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä ykkösprojektina on PT:n kanssa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Blogi päivittyy kuitenkin edelleen, tahdin vaan määrää meidän mörköjä ja kummituksia vastaan öisin taisteleva pikkumiehemme. Kaikinlaiset yöllisten örkkien karkotusvinkit otetaan riemuiten vastaan.

Kaunista syysviikonloppua toivotellen!