Viljaton kattaus | My new favourite cook book

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

/Bought this lovely cook book recently. It is filled with lovely recipes and even more beautiful pictures./

Jos voi ihminen rakastua keittokirjaan, niin nyt se on tapahtunut. Kuulin tästä ihanasta kirjasta jo sen ilmestymisen aikoihin keväällä, mutta jostain ihmeen syystä jätin sen silloin hankkimatta. Moneen kertaan olen yrittänyt kirjaa sittemmin etsiskellä, ja joka paikassa on myyty ei-oo:ta. Nyt sitten vihdoin tärppäsi CDON. Com:issa ja vieläpä hienoisessa alennuksessa.* Puhun siis Emmi-Liia Sjöhomin teoksesta Viljaton Kattaus, joka on meille gluteenittoman ruokavalion noudattajille oikea aarreaitta.
Emmi-Liia kirjoittaa omaa blogiaan Torkkuja ja Nokkosia, ja on koonnut resepteistään yli 90 parasta yksiin kansiin. Reseptejä löytyy laidasta laitaan, ja mikä itseäni kirjassa ensiten ilahduttaa on se, että myös pääruuat ovat kirjassa hyvin edustettuna. Useat muut gluteenittomuuten perustuvat ruuanlaittokirjat kun tuppaavat usein keskittymään lähinnä jälkiruokiin ja erilaisiin versioihin raakakakuista. Tästä kirjasta sen sijaan saa tällainen keittiöiden täystuhokin selkeät ohjeet aivan jokapäiväiseen ruuanlaittoon, ja reseptien moninaisuus tuo vaihtelua omiin paikalleen jumiutuneihin ruuanlaittotapoihini. Toki myös jälkiruokia löytyy, ja niistähän tulikin jo aiemmassa postauksessa mainittua tuo superhelppo maapähkinävoi-banaani-jäätelö.
Ihanien reseptien lisäksi kirja on myös kaunis. Niin kaunis, että siinä missä muut pitävät sohvapöydällään sisustukseen tai muotiin liittyviä coffeetable-kirjojaan, minun olkkarin pöydältäni löytyy tämä. Visualistin silmää hiveleviä ruokakuvia kun katselee ihan ilokseen, ja kirjaa selailemalla saa kulutettua hetken jos toisenkin.
Reseptit perustuvat puhtaisiin laadukkaisiin raaka-aineisiin, ja jonkun verran superfoodejakin niissä käytetään. Tätä ei suinkaan kannata asiaan vihkiytymättömänkään säikähtää, sillä perusainekset superfoodeistakin on nykyisin hyvin helposti saatavilla. Ainakin meilläpäin jopa ihan lähikaupausta voi mukaansa napata pussillisen Chiasiemeniä tai raakakaakaota.

Kirjasuosituksen lisäksi sujautan mukaan yhden toisenkin vinkin. Raakaleivonnassa kun usein käytetään paljon pähkinöitä ja/tai siemeniä, jotka pitää ohjeen mukaan ensin liottaa, ja sitten huristella blenderissä hienoksi. Minäpä uskon löytäneeni oivan laiskan naisen konstin ohittaa tämä vaihe. Viime viikon reissulla Lidlin ihmemaahan törmäsin kassojen lähellä aivan sattumalta tähän.
Pussitettuun pellavasiemenmixiin. Näitä löytyi muistaakseni neljää eri versiota, ja itse nappasin mukaan tämän gojimarjoilla ryyditetyn version. Toistaiseksi olen käyttänyt tätä jogurtin mausteena, mutta vakaana aikomuksena on kokeilla, voisiko tätä käyttää raakaleivonnassa. Oletteko kukaan kokeillut?
Löytyykö muita Emmi-Liian kirjaan ihastuneita?










(*Kaupallinen linkki.)

Gluteeniton pitsa (hiivaton) | Homemade pizza (Gluten Free)

tiistai 29. syyskuuta 2015

/Made myself a gluten free pizza last weekend. If you are looking for a recipe, just ask, and I will translate it for you./


Eiliseen kattauspostaukseen liittyen lupailin tälle päivälle taas gluteenitonta reseptiä. Olin kuvitellut jakaneeni tämän jo aiemmin blogissa, mutta etsiessäni Reseptit -tunnisteen alta en nyt ainakaan ensi hätään löytänyt reseptiä, joten täältä pesee. Mikään varsinainen terveysruoka tämä ei ole, sillä juustosta en pitsassa ole valmis tinkimään. Silloin kun herkutellaan, silloin herkutellaan. Pohja on kuitenkin gluteeniton, ja perinteistä pohjaa kuitupitoisempi kaurajauhojen ansiosta.
Resepti

n. 2 dl kaurajauhoa (valmista kaurajauhoa löytyy mm. Punnitse ja Säästä-kaupasta, tai itse voi sitä                                     valmistaa pyöräyttämällä kaurahiutaleita hienommaksi blenderissä)
n. 3 dl gluteenitonta jauhoseosta
1tl suolaa
1 tl psylliumia (jauheena)
1 tl leivinjauhetta
1 rkl pellavansiemenrouhetta
2 dl kylmää vettä
n. 3/4 dl oliiviöljyä

Sekoita kaikki kuiva-ainekset sekaisin.
Lisää öljy ja vesi.
Tarvittaessa voit lisätä hieman jauhoja, mutta taikina saa jäädä löysähköksi.
Sitten koittaa se haastavin osuus. Koska gluteeniton taikina on venyvää ja tarttuvaa, sen levittäminen pellille vaatii hieman kärsivällisyyttä. Öljyä kädet huolellisesti oliiviöljyllä, tai vaihtoehtoisesti kastele kädet vähän väliä juoksevan kylmän veden alla. Painele taikina pellille leivinpaperin päälle mahdollisimman ohueksi. (Tässä saattaa siis vierähtää hetkinen, mutta ei kannata kaivaa kaulinta esiin. Taikina vaan repeilee ja tarttuu siihen kiinni).

Levitä pohjan päälle haluamasi täytteet. Oma versioni oli tällä kertaa seuraavanlainen.

1 pieni prk tomaattipyreetä + ketsuppia+ himalajansuolaa + oreganoa + mustapippuria
mozzarellaraastetta
kinkkusuikaleita (Korpelan kinkkusuikaleet on  edelleen parhaita)
minitomatteja pilkottuna
muutama kevytmetwurstisiivu

Paista n.215 asteessa uunista riippuen noin 12-15 minuuttia. Paistoaika on pidempi tai lyhyempi riippuen siitä, kuinka ohueksi saat pohjan taputeltua.

Enjoy!

Yksinkertainen syyskattaus kahdelle | Simple table setting for two

maanantai 28. syyskuuta 2015

/Sometimes it doesn't take much. Just light up a candle and bring some fresh flowers to the table and your table setting gets much more festive than usually./

Huhheijaa, onneksi tuli vietettyä oikein rauhallinen ja akkuja lataava viikonloppu. Tänään nimittäin arki loikkasi silmille tuoden mukanaan sen tuhannen velvollisuutta. Työpäiväkin venähti yllättäin eteen tulleen vastuutehtävän mukana reilusti yliajalle, joten piti unohtaa täksi iltapäiväksi suunniteltu jalkatreeni salilla. Onneksi ulkosalla paistaa vielä kauniisti syysiltainen aurinko, joten ajattelin tässä suunnata pikkuhiljaa kohti läheistä pururataa tekemään uuteen treeniohjelmaani kuuluvaa loikkatreeniä. Jos siis täkäläiset näkevät kohta naama punaisena jäniksen tavoin pomppivan naisihmisen lähitienoilla, se olen sitten minä.

Mutta otsikon mukaisesti piti kertomani, että viikonloppuna tuli taas hieman herkuteltua, ja herkuttelun kunniaksi täräytin oikein kynttilän palamaan, ja nostin pöytään tavoistani poiketen oikein värikkäitä syyskukkasia. Lidl on kyllä kukkien suhteen melkoinen aarreaitta, sillä hintaan 3,90e sain taas viime viikon lopulla kotiin komean kimpun kukkia, joista riitti taas jaettavaksi useampaan vaasiin. Iltapäivän aurinko loi säteitään pöytään, pitää nyt nauttia näistä viimeisistä hetkistä, ennenkuin pimeys valtaa taas koko Pohjois-Suomen moneksi kuukaudeksi. Ensi kerralla sitten taas luvassa gluteenitonta reseptiä sen suhteen, millä tällä kertaa herkuteltiin.


Iittala Sale

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

On tullut taas Iittalan perinteisen syysalen aika. Kävinpäs minäkin valiloimaa kurkkimassa. Iittalan aleissa kannattaa tunnetusti olla nopeana, sillä halutuimmat aletuotteet myydään nopeasti loppuun. Ja Hullareita odotteleville voin vinkata, että empiirisistä tutkimusta monena vuonna tehneenä, Iittalan tuotteet saa edullisemmin Iittalan omilta alepäiviltä kuin Hulluilta Päiviltä. Ale on voimassa 4.10.2015 saakka.

Tässäpä parhaita poimintoja

1. Kastehelmi jälkiruoka-astiat, nyt 6 kpl neljän hinnalla.(Samoin muut siniset Kastehelmilautaset.)
2. Fire tuikkuastia. Nathalie Lahdenmäen suunnittelema tuikkuastia on ihana vaikkapa tuparilahjaksi (tai anopille jouluksi :) )
3. Koko -kulhot valkoisena. Tässä mm M-koko. Näitä minä tarvitsen.
4. Ehkä maailman suloisimmat lautanen ja muki. Vaikkapa kummilapsille lahjapakettiin.
5. Perinteisiä Aalto-tuotteita ja Kivituikkuja on myös saatavilla alesta monenlaisina versioina, samoin kuin Vitriinirasioita



Jos olet siis Iittalan ystäviä, käyhän nopeasti kurkkaamassa kaikki aletuotteet täältä.








(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.)

Kynttiläkausi

lauantai 26. syyskuuta 2015

Niin sitä vaan vietetään jo syyskuun viimeistä viikonloppua. Ensi viikolla vaihtuu jo lokakuu ja syksy on jo pitkällä. Ainakin täällä Oulunseudulla monet puut ovat jo varistaneet lehtensä, ja aamuisin ja iltaisin alkaa olla hyytävän kylmää. Tosin lehdestä sain lukea, että viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ensilumi, eli iloinen saa olla pitkään kauniina jatkuneesta syksystä. Minä kun en ole talvi-ihmisiä lainkaan, niin minun mielestäni lumi joutaa sataa maahan vasta sitten jouluaatoksi, kiitos. Instagramia seurailevat saivatkin jo huomata, että Sandyn huushollissa käynnistettiin eilen virallisesti kynttiläkausi. Viikko on olut melkoista hulabaloota, ja jokaisen työpäivän päätteeksi riitti vielä muutakin ohjelmaa siinä määrin, niin iltaisin olen ollut ihan naatti. Otettiinkin Jampan kanssa tänään vahinko takaisin tekemällä uusi nukkumisennätys, ja kömmittiin ylös vasta vartin yli yhdeksän. En voinut uskoa silmiäni kurkatessani puhelimen näytöltä kelloa Jampan kajauttaessa oven takaa hyvät huomenet. Tänään käväistiin tutustumassa Oulussa suhteellisen uuteen Vadelmatarha-kirpputoriin, ja olipa kyllä viihtyisä paikka. Kaikki vaatteet ja esineet olivat kauniisti ryhmiteltynä esillä, tila oli avara, valoisa ja viihtyisä. Lapsia leikki siellä täällä ja äitejä istuskeli sohvaryhmillä seurustelemassa. Lelulöytöjen suhteen vedettiin vesiperä, mutta eräästä vielä purkamattomasta kassista pilkotti lupaavannäköinen suksisetti, joka monojen sovituksen jälkeen jätettiin huomiseen asti varaukseen. Vertailun vuoksi piipahdettiin vielä vastapäätä sijaitsevassa urehiluliikkeessä tsekkaamassa mitä uudet sukset maksaisivat, ja olin lentää järkytyksestä pyrstölleni, kun selvisi, että lapsienkin versiona uudet sukset maksavat lähes yhdeksänkymppiä, ja siihen päälle saa pulittaa vielä monot ja sauvatkin...

Mutta nytpä lähti taas ajatus iloisesti sivuraiteille. Kynttiläkausi on siis viralisesti startattu, ja eilen illalla viikon stressin nuuduttamana hautauduin muhimaan sohvaan viltin alle villasukat jalassa, sytytin kynttilät palamaan ja napsautin boksilta Unelmien Poikamiehen parituntisen pyörimään. Parhautta.

Syksyn kunniaksi toin muuten ulkoa sisään ainakin hetkeksi yhden kauniin Callunan, joita ostin viikko sitten Tokmannilta 6 kipaletta kympillä. Melkoisen edullisia syyskukkia, sanon minä.


Rentouttavaa Viikonloppua!

Vuosi sitten | A year ago

torstai 24. syyskuuta 2015

/A year ago I was invited to take pictures for a magazine. And the theme was Christmas, even though the pictures were taken in the early days of October./

Jos tästä bloggaamisesta on jotain hyötyä, niin ainakin se, että asiat eivät päse vaipumaan unholaan. Ellei kamera kulkisi niin monesti matkassa ja ellei tapahtumia tulisi kirjattua tänne blogiin, saattaisi monet jutut unohtua ajan myötä. Käydessäni läpi vanhoja kuvia koneelta tulin törmänneeksi näihin noin vuosi sitten otetuihin kuviin, jolloin joulu saapui meille yhdeksi päiväksi vallan kesken kauneimman syksyn. Kyseessä oli siis jouluinen stailaus Blogikodit-lehteen. Monesti lehtiä lukiessa ei tule miettineeksi, että kuvat lehtiin on otettu jo monta kuukautta aikaisemmin, ja varsinkin juuri joulun ajan lehtiin kuvat on otettu monesti jo kesällä. Yritäpä siinä sitten saada aikaan jouluisaa tunnelmaa, kun ikkunasta kurkistelee lehtipuut kauneimmassa ruskassaan. Harkitsin silloin jopa roudaavani meidän ikikuusemme olohuoneeseen, mutta luovuin onneksi suuruudenhullusta suunnitelmasta. Ottamistani lukuisista kuvista kun varsinaiseen lehteen taisi päästä loppupeleissä pari. Mutta olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus, ja nyt olikin hauska löytää kuvat, kun joulu alkaa jo pikkuhiljaa hiipiä mielenperukoille. Toivoton tapaus, heti kun kesästä päästään alkaa joulun odotus.

 Jos nyt kuvista jotain huomaa niin sen, että meidän sisustus ei ole pahemmin vuodessa muuttunut. Sohva seilaa aika ajoin ympäri olohuonetta, mutta muut elementit ovat tutusti paikallaan. Koenkin, että kun suurin osa kalusteista on pitkällisen harkinnan ja säästämisen tuloksena hankittu, niin ne ovat niin rakkaita, että sisustuksen trendit ja muutokset saavat meidän osalta mennä menojaan. 
 Tuo rahin päälle heitetty musta talja osoittautui muuten aivan fiaskoksi, ja piti palauttaa kauppaan. Viskasin sen kuvauksen jälkeen keinutuoliin ja huomasin seuraavana päivänä kauhukseni taljan päästävän väriä. Onneksi sain keinutuolin hangattua puhtaaksi, mutta kun ajattelinkin sitä, että ensin olin suunnitellut laittavani taljan sohvalle, nousi kaikki karvat kauhistuksesta pystyyn. Muistakaa siis tarkistaa, onko taljat läpivärjättyjä.

Joko jollain muullakin alkaa joulun hiipiä mieleen?

Treenaajan ruokapäiväkirja | On a diet

maanantai 21. syyskuuta 2015

Instan puolella tulee enemmänkin päiviteltyä näitä treenaamiseen ja ruokavalioon liittyviä juttuja, mutta ajattelinpa tänään kirjoitella tännekin puolelle hieman ruokavaliostani. Syksyisin kun monet salit täyttyvät innokkaista treenaajista, mutta välttämättä kaikilla ei tule niin tarkkaan perehdyttyä siihen ruokavaliopuoleen. Suurimman osan naisista ongelmana ruokavaliossa onkin se, että syödään ihan liian vähän. Minä olen vuosikausia ihmetyttänyt kollegojani sillä, että heidän näkökulmastaan katsottuna minä syön koko ajan, ja kaiken kukkuraksi hevosenkokoisia annoksia. Itse taas olen ihmetellyt työkavereideni annoskokoa, joka minun silmissäni vastaa suunnilleen sitä määrää, mitä ekaluokkalaiset tyttöset koulussa lautaselleen pipertävät. Kehon säästöliekki on jo ikivanha termi, ja varmasti kaikille joskuskaan salilla treenailleelle tai jumpissa kulkevalle tuttu, mutta silti harva sitä oikeastaan sisäistää. Monet kitkuttelevat päivästä toiseen muutaman tonnikala- ja raejuustopurkin voimin, ja ihmettelevät, kun paino ei putoa. Aineenvaindunnan ylläpitämisestä kannattaakin kurkata vaikkapa tämä artikkeli.
Monelle päänvaivaa aiheuttaa myös erilaiset ruoka-aineallergiat tai pienentynyt sietokyly jollekin ainesosalle. Itse olenkin kirjoitellut aiemmin siitä, miten päädyin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota. Alku olikin hankalaa, sillä kun ruokavaliosta jätetään jotain pois, on jotain muuta otettava tilalle. Tässä tapauksessa entinen pastan ja ruisleivän suurkuluttaja on opettelemalla opetellut tykkäämään mm. parsakaalista, kesäkurpitsasta ja pinaatista.

Maidon ja maitotuotteiden terveyvaikutteista käydään nykyään kovaa kiistelyä, ja itsekin olen useampaan kertaan harkinnut kokeilua luopua maitotuotteista. (Kattavan artikkelin maitotuotteiden vaaroista löydät täältä.) Koska kehoni kuitenkin mielestäni sietää kohtuullisen hyvin maitotuotteita, en ole vielä saanut niistä aikaiseksi luopua.
Mitä minä sitten syön?

Aamupala: Gluteeniton kaurapuuro, marjoja, kookosöljyä  + 150-200g rahkaa tai raejuustoa.

Välipala: 20 g pähkinöitä ja banaani (jos päivälle on osunut aamutreeni, vetelen tässä vaiheessa pähkinöiden tilalta proteeinijuoman)

Lounas: Jättiläismäinen salaatti, jossa lisukkeena 100-150g kanaa, kalaa tai vähärasvaista jauhelihaa, oliiviöljyä tai puolikas avokado.

Välipala: Hedelmä ja 150-200 g rahkaa tai raejuustoa

Päivällinen: 100-150 g kanaa, kalaa tai vähärasvaista jauhelihaa. Kyytipoikana n. 50 g (kuivapaino) riisiä/gluteenitonta pastaa tai n.200 g bataattia / kesäkurpitsaa / palsternakkaa. Lisukkeena vaihdellen salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa tai parsakaalta/kukkakaalta. Pari siivua tattarinäkkäriä.

Iltapala: Munakas + vihanneksia tai 200 g rahkaa ja 100g marjoja.

Niinä päivinä kun olen aikaansaavalla tuulella, saatan korvata aamupalan, välipalan tai iltapalan rahkapohjaisella vihersmoothiella.
Ja arvatkaa  mitä? Minulla on silti aina nälkä. Olen kai sellaista alatinälkäisä sorttia...
Tämä on siis arkipäivien ruokarutiinini. Viikonloppuisin tuleekin sitten löysäiltyä enemmän, ja herkuteltuakin melko lailla. Tänään lupasinkin taas pyhästi aloittaa jälleen kerran sokerista vierottauttumisen. Onnea vaan matkaan minulle...

Nopea ja terveellinen banaani-maapähkinävoijäätelö (G,M) | Healthy Banana-peanutbutter ice cream

lauantai 19. syyskuuta 2015

/Here's a recipe for an excellent tasting and healthy three ingredient banana-peanutbutter ice cream, which is also dairy and glutein free and doesn't contain any white sugar./

Iskipä taas eräänä iltana sellainen makeanhampaan kolotus, että jotakin oli keksittävä. Ensimmäisenä juolahti mieleen avokadosuklaamousse, mutta minulla ja nykyisellä blenderilläni, jonka menin pöljyyksissäni halvalla ostamaan entisen rikkotuneen tilalle, on hieman näkemyseroja siitä, millaisella tehokkuudella avokadot tulee soseuttaa, ja niinpä luovuin ideasta. Sitten muistin, että pilkoin taannoin pakastimeen kaksi erittäin kypsäksi ehtinyttä banaania, ja aloin pohtimaan, josko loihtisi niistä "jäätelöä". Oma luovuus ei juuri sillä hetkellä kauniimmin kukkinut, ja niinpä ryhdyinkin selailemaan muutama päivä sitten ostamaani ruokakirjaa reseptin toivossa. Sellainenhan löytyi, ja pikkuisen kun sitä mukaili taas sen suhteen, mitä kaapissa sattui olemaan, oli aivan oiva jäätelö valmiina parissa minuutissa.

Mukailemani resepti                                                      (Recipe)

2 pakastettua pilkottua banaania                               (2 frozen (sliced ) bananas )
2 ruokalusikallista maapähkinävoita                          (2 tablespoons of peanutbutter)
iso loraus suklaamantelimaitoa                                (chocolate almond milk)

Hurautellaan blenderissä sekaisin ja nautiskellaan samantien. Koristeeksi kuvaan nakkelin vielä vähän päälle raakakaakaonibsejä. 

Satuin muuten maistamaan seosta ennen maapähkivänoin lisäämistä, ja herkku olisi toiminut loistavasti ilman sitäkin, eli pelkäkkä pakastetulla banaanilla ja suklaamantelimaidolla olisi saanut aikaan aivan loistavan ja terveellisen suklaajäätelön korvikkeen.

/Put all the ingredients in a blender and mix them together. Enjoy right away! If you're looking for to just having chocolate ice cream, just leave out the peanutbutter. Still works like a charm./


PS. Kuvassa vilahtavasta kirjasta tulossa pian ihan oma juttunsa. Aivan loistohankinta.


Tauluseinän suunnittelua

torstai 17. syyskuuta 2015

/Having trouble deciding which prints from the lovely collection of Desenio should I choose for my poster collage that I'm planning for the living room. /


Minulla on herännyt pikkuhiljaa ajatus lähteä piristämään olohuoneen ilmettä tauluseinän avulla. Koska olen jokseenkin nopeasti kyllästyvää sorttia, en halua lähteä freesaamaan olohuonetta maalaamalla, vaan seinät saavat kaiketi aina pysyä puhtaanvalkoisina. Tämän vuoksi printit olisivat helppo keino tuoda hieman vaihtelua sisustukseen. Samasta vaihtelunhalusta johtuen en ole valmis satsaamaan taulukollaasiin omaisuuksia, vaikka kovasti aina joidenkin muiden kodeissa vieraillessani ihailen ns. oikeaa taidetta seinillä. Lukuisia verkkokauppoja selailleena olen tullut siihen tulokseen, että Deseniolla on hintalaatu-suhde parhaiten kohdillaan. Valikoimaa riittää etenkin tällaiselle mustavalkoisen rakastajalle niin, että lopullisten valintojen tekemiseen saattaa hurahtaa hetkinen aikaa, ja hinnat ovat niin maltillisia, että raaskii useammankin printin kerrallaan seinälleen kotiuttaa. Ennen printtien valintaa pitäisi vaan vielä osata päättää, millaisen kollaasin niistä kokoaisin. Tällä hetkellä pyörittelen mielessäni vaihtoehtoja koota usemman eri kokoisista printeistä isomman kokonaisuuden joko sohvan takana olevalle seinälle, tai vaihtoehtoisesti sitä, että laittaisin sohvan taakse seinälle vaan yhden yhtä ison printin kuin seinällä jo ennallaan oleva Ylva Skarpin printti on ja muutaman printin kokoelman tällä hetkellä masentavan tylsälle telkkariseinämälle. Mutta se valinnan vaikeus, auts. Tunnetusti olen vannoutunut tekstiprinttien fani,  ja Deseniolta löytyykin mittava valikoima tekstitauluja, mutta sen lisäksi ihastuin suuresti Desenion valokuvaprintteihin. Niissä vaan vaikeudeksi saattaisi muodostua se, että joutuisin joka päivä selittämään Jampalle, miksi äiti on ripustanut jonkun vieraan tädin kuvan seinälle...

Kokosin Pinterest-kansiostani muutamia inspiraatiokuvia taulukollaasia varten, jotain tämän suuntaista olisi siis tarkoitus kehitellä.
                 Kuvat lainattu Pinterestistä. Kansioni kautta löydettävissä alkuperäiset lähteet.

Kunhan tämä ajatus tästä kehkeytyy toteutuksen asteelle, kerron lisää mihin valintoihin päädyin. Mutta ainakin  tämä Map of Manhattan printti alkaa olla jo aika varma valinta. Sattuuko sinulla olemaan taulukollaasiseinä, ja kenties blogi, jossa olet siitä kertonut? Jos löytyy linkkaahan postaus minule kommenttiboksiin, niin tulen ideavarkaisiin.




                                                       



                                                    * Yhteistyössä Desenio*

Ixia / Rodos Matkavinkkejä |Travelling

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

/Last summer we spent a week in Ixia, Rhodes. Oh, how I miss you Sun!/

Tällä hetkellä kesä tuntuu olevan enää kaukainen muisto tuulen piiskatessa lehtiä puista ja aamujen pimennyttyä, mutta palataanpa vielä hetkeksi kesään kuitenkin. Heinäkuussa kirjoittelin hotellikokemuksia tämän kesän Kreikan matkaltamme, ja taisin lupailla kirjoittaa asiasta lisää myöhemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä varmaan tälläkin hetkellä moni odottelee innolla syyslomaa ja suunittelee kenties matkaa juurikin Kreikan lämpimään.
Söpöisiä kulkukissoja vilisi joka paikassa, mutta en kehottaisi silittelemään.
Vietimme siis heinäkuussa viikon Ixiassa, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin matkan päässä Rodoksen kaupungista. Lomallahan oltiin koko perheen voimin, ja tarkoituksena olikin nauttia lähinnä auringossa paistattelemisesta ja altaalla köllimisestä, ja tähän tarkoitukseen Ixia tarjosikin oivat puitteet. Kylä oli pieni ja rauhallinen, ja vaikka oma hotellimme sijaitsikin aivan kylän laidalla, oli paikalliseen keskustaan pelkkä kävelymatka. Paikallisesta keskustastahan ei erityisesti nähtävyyksiä tai isompia shoppailukeskittymiä löydy, eli sellaista etsivälle suosittelisin ennemmin hotellin valintaa Rodoksen puolelta. Muutamia vaatekauppoja, apteekkeja ja tottakai ravintoloita Ixiasta löytyy, joten meidän tarpeisiimme ne riittivät vallan mainiosti. Merkkituotteita etsivälle taas Ixia pelkästään voi tuottaa pettymyksen, sillä ainoa etäisesti merkkiliikettä muistuttava liike siellä on lasten Benetton. Onneksi Ixiasta pystyy kuitenkin suhauttamaan puolessa tunnissa taksilla Rodoksen kaupunkiin, missä shoppailijan kukkarokin voi sitten saada kyytiä. Taksimatka Ixiasta Rodokseen on hinnoiteltu kiinteällä hinnalla, eli ei kannata ihmetellä, että mittaria ei laiteta raksuttamaan. Lennosta napattu taksi maksaa 12 euroa, ja hotellille tilattuna taksi maksaa 15 euroa. Bussillakin Rodokselle pääsisi, mutta pienen lapsen kanssa kulkiessamme totesimme taksin olevan se vaivattomin ja nopein vaihtoehto. 
Ellei ole Rodoksella aiemmin vieraillut, kannattaa antaa taksille osoitteeksi Rodoksen taksiasema, sillä sieltä pääsee helposti kävellen kulkemaan sekä vasemmalle aukeavaan uuden kaupungin alueeseen, että oikealle päin kääntyvään vanhan kaupungin alueeseen. Me vierailimme parina iltana Rodoksella, ja vinkiksi kerrottakoon, että jos lähtö menee kovin myöhään, kannattaa ensin suunnata uuden kaupungin puolelle. Siellä kun kaupat menevät kiinni jo kello 20-21 välillä. Vanhan kaupungin kojuissa elämä jatkuu kuitenkin aina puoleen yöhön saakka. Uuden kaupungin puolelta löytyy myös merkkiliikkeitä, mutta valikoima niissä on suhteellisen suppea. Omat parhaat löytöni teinkin merkkiliikkeiden sijaan linja-autoaseman vieressä sijaitsevasta Mangosta, jossa sattui olemaan sopivasti alennusmyynnit meneillään. Myös Geoxin kenkäputiikissa olisin saanut eräänkin satalappusen tuhlattua, jos sellaisia olisi sattunut liiemmälti matkassa olemaan. Ennen reissua googlailin itse Rodoksen shoppailumahdollisuuksia, jonka seurauksena päädyin vierailemaan mm. Bershkassa ja Pull & Bear'issa, mutta niissä vallitsi kyllä melkoinen kaaos nuorison jonottaessa metrien pituisissa jonoissa sovituskoppeihin, eikä vaatteetkaan juuri laadulla päässeet koreilemaan. Vanhan kaupungin puolelta taas parhaita tuliaisia olisivat varmasti olleet kaikki erilaisiet huivit ja pashminat, joita olisi saanut pilkkahintaan mitä upeammissa väreissä. Nähtävyyksien perään emme vanhan kaupungin puolellakaan ehtineet lähteä ihmettelemään, mutta hyvä suuntavaisto olisi kyllä tullut tarpeeseen. Pikkukuja toisensa jälkeen haarautui aina vaan uusiksi pikkukujiksi, ja kun lopulta alkoi olla hotellille paluun aika, päädyimme vaan seuraamaan vaeltevaa ihmismassaa ja toivoen sormet ristissä heidänkin olevan matkalla taksiasemalle.
Ravintoloiden sisäänheittäjät Rodoksen keskustassa ovat melkoisen innokkaita, joten jos ei ole aikomus istahtaa lasilliselle tai syömään, kannattaa ravintoloiden välittömät läheisyydet kiertää kaukaa. Hetkeksi kun jää ystävällisyyttään juttelemaan, kohta huomaakin jo istuvansa pöydässä tai kannattelevansa jättikokoista papukaijaa olkapäällä (tältä väistyttiin täpärästi erään nimeltämainitsemattoman lintukammoisen kiskoessa miehenpuolta kiireenvilkkaa loitommalle).
Auringonottoa ja uimista me harrastimme pelkästään hotellin uima-altaalla, sillä Italian huippuhoidettuhin ja täydellä palvelulla varustettuhin rantoihin verrattuna Kreikan rannat eivät juuri houkuttele. Ixian ranta on kiviranta ja meren pohja on samaa kivikköä. Kumipohjaisia uimakenkiä myydään noin seitsemän euron hintaan jokaisessa vastaantulevassa kojussa, mutta me tyydyimme käväisemään rannalla vain ohimennen pistäytymässä aina ohikulkumatkalla. Tämän vuoksi en osaa kertoa aurinkovarjojen vuokraa, mutta palveluja rannoilta ei siis varsinaisesti löydy. Oletan, että rannoilla viihtyneet turistit piipahtelivatkin sitten pitkin päivää omalla hotellillaan tai läheisissä ravintoloissa kylmää juomaa ja vessaa hakemassa...?
Arvatkaapa muuten mikä oli auringonpalvojan vuoden paras (jonkun mielestä taatusti täysi turhake) ostos? Rantapyyhkeenpidikkeet!
Lähtisinkö uudestaan? Jos tavoitteena on varma aurinko, lähtisin ilman muuta. Jos lomavaatimuksiin riittää hyvä hotelli ja rauhaiselo, Ixia on mainio valinta. Mutta jos totta puhutaan, kyllä haaveet siintää jo ensi kesässä, ja Italiassa. Sitä kun kerran jollekin maalle sydämensä menettää, niin se on menoa.