Syksyinen kattaus bloggaajatapaamisella

maanantai 31. elokuuta 2015

Vihdoin koitti se lauantaipäivä, kun PoP-bloggaajien joukkio saapui kyläilemään. Tunnustin heti kättelyssä ensimmäisenä saapuneille vieraille, että ikinä ennen ei meillä ole käynyt näin suurta stressiä aiheuttaneita vieraita, sillä harvoinpa muut vieraat saapuvat kamerat kaulassa roikkuen kyläilemään. Olin edellisiltana vienyt jopa Jampan yökyläilemään saadakseni rauhassa siivota koko huushollin. Mutta turhaanpa sitä taas huolehti. Ovathan nämä naiset, joihin olen bloggaamisen kautta saanut tutustua mitä mahtavinta joukkiota. Kokoontumisissamme on aina joka kerta hieman eri kokoonpano, ja niinpä tälläkin kertaa mukaan saapui muutama aivan uusi tuttavuus, mutta silti sitä vaan juttua riittää, kun löytyy harrastuksen kautta yhteinen nimittäjä.

Jostain lueskein vast'ikään tyylikkään kattauksen syntyvän nimenomaan minimalistisella otteella, mutta minäpä en osaa olla rönsyilemättä kattauksen kanssa. Tällä kertaa teemaksi valikoitui syksy, ja aurinkoisesta iltapäivästä huolimatta kaivelin jo kynttilätkin esille. Kattauksen keskelle kävin kansalaistottelematomasti napsaisemassa pihan pihlajasta oksan. Muuten kattauksessa oli jokseenkin sekalainen seurakunta eri astiastoja, sillä ihan ei omista varastoista löydy yhtenäisiä aterimia yhdeksälle ruokailijalle - varsinkaan, kun mies on viime aikoina koitunut kohtaloksi melkoiselle määrälle lasejanikin.
Olennainen osa kuulumisten vaihtamisten ja kuvaamisen lisäksi tapaamisillamme on tietysti myös herkuttelu, ja niinpä täälläkin kertaa kukin toi mukanaan toinen toistaan suussasulavampia herkkuja.
Ihana iltapäivä oli, ja odottelenkin jo innolla, kenen kotiin pääsemme seuraavaksi vierailemaan. Mukana kokoontumisessa oli tällä kertaa PoP-bloggaajista;
At Home
Näköisiä Kulmia
Valkoista Harmoniaa
Luumutar
Suortuva
My Life and My Style
Valoisaa Vaaleaa

Kiitoksia vielä kaikille! Ensi kertaan.


Stressaantunut bloggaaja

torstai 27. elokuuta 2015

Huh. Nyt meinaa vähän hirvittää mitä on tullut luvattua. Meillä on nimittäin PoP-blogien kirjoittajien tapaaminen jälleen kerran, ja minä tulin luvanneeksi, että voidaan kokoontua meillä. Arvatkaapa meinaako pikkuisen stressata, kun kotiin on tulossa kymmenisenkunta toinen toistaan upeammissa kodeissa asuvaa naisihmistä. Ja sitten ku yrittää täällä järjestellä paikkoja ja siivota viikonloppua varten, tulee perheen metrinmitta perässä ja sotkee kaikki paikat samaa tahtia. Jos siellä on viikonlopun vieraita kuulosella, niin sovitaanko, että ette huomaa niitä kaikkia tahmaisia pikkusormen jälkiä joka paikassa, tai ihmettele, että sukanpohjiin liisteröityy riisiä missä ikinä kuljettekaan...?


ps. Kuvat on random-räpsyjä työ/vierashuoneesta, joka ei osaa tällä hetkellä päättää olisiko enemmän musta vai valkoinen.

Syksy olohuoneessa

tiistai 25. elokuuta 2015

Ulkona taidetaan säätiedotusten perusteella vietellä viimeisiä kesäisiä hetkiä, mutta meillä otettiin sisätiloissa varaslähtö syksyyn jo viikonloppuna. Suurensuuria muutoksia meillä harvoin nähdään, sillä kalusteet on hyväksihavaitut, ja kun värimaailma on ja pysyy, pitää yrittää pitää maltti päässä sen suhteen, kuinka monta mustaa ja valkoista torkkupeittoa tai tyynyliinaa on järkevää ostaa. Tälläkin kertaa siis enimmäkseet esineet ja matot vaihteli paikkaa eri huoneiden kesken. Olohuoneeseen raijasin jättikokoisen talvimaton takaisin, kesäisempi valkoinen pääsi alakerran vierashuoneeseen, ja vierashuoneen harmaa matto matkasi yläkerran makkariin. Pienenpienenä väripilkkuna kaikessa harmaudessa toimii tällä hetkellä muutama heräteostona tehty viherkasvi. Bauhausista bongasin ohimennen varsin edullisia kasveja, joten olohuonetta somistamaan päätyi sekä pikkuruinen mehikasvi että vähän isompi Peikonlehti. Nyt kun saisi ne vielä pidettyä hengissä. Yläkerrassa sijaitseva Palmuvehkanikin on tainnut nimittäin jo kuukauden verran huudella vettä, ja joka kerta ohimennessäni vastaan sille, että joo joo, huomenna sitten. Taljatkin pääsivät jo esille. Myönnetään, että ehkä hieman liian aikaista moiselle, mutta minkäs teet, kun minusta ihana odottaa syksyisen pimeitä sateisia iltoja, kun saa luvan kanssa kaivautua sisälle lämpimään kynttilän valoon pehmeiden materiaalien keskelle. Rar-keinun pikkutalja on muuten Jyskistä, ja oli huomattavan paljon edullisempi, kuin sisustusputiikeisssa myytävät vastaavanlaiset.


Rauhallinen aamuhetki

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pitänee varmaan olla itsekin suhteellisen vauhdikkaan ja äänekkään (poika)lapsen äiti voidakseen ymmärtää, millaista luksusta on herätä joskus uuteen aamuun ihan yksin. Ympärillä on vain hiljaisuus. Kahvinkeittimestä leijailee huumaava tuoksu eikä korvaan pauhaa lastenohjelmien loputtoman virkeä rallatus. Saa hurisutella aamusmoothiet ihan rauhassa kenenkään muun häiriintymättä. Ja aamulehteä saa lukea vaikka tunnin. Jakamatta kenenkään kanssa. Ihan yksin

Minulla on aina ollut melkoisen korostunut yksin olemisen tarve. Jo lapsena skippasin monesti koulukavereiden pihaleikit, ja hautauduin omaan huoneeseeni kera hyvän kirjan. Siihen aikaan ei kännyköitä oltu vielä keksittykään, eikä viihteeksi tarvittu hyvän kirjan lisäksi kuin omaa rauhaa ja hyvä mielikuvitus. Opiskeluaikana halusin kotiin palattuani sulkea työhuoneen oven selkäni takana, ja jättää seuraa halajavan miehenpuolen hetkeksi sikseen. Tunnin verran omaa seuraani riitti nollaamaan päivän seurustelukiintiön täyttymisen, ja jaksoin taas illan verran olla sosiaalinenkin. Lapsen saamisen jälkeen nämä omat yksinäiset hetket ovat jääneet hyvin harvinaiseksi herkuksi. Ja oi, kuinka minä niitä kaipaankaan. Ehkä sitten, kun lapsi kasvaa ja leikkii ulkosalla itsekseen kavereiden kanssa, saan taas rauhassa taantua peikoksi, joka ei halua tulla esille. Lauantaiaamuna oli kuitenkin pitkästä aikaa yksi näitä harvoja hetkiä kun sain fiilistellä hiljaisuutta miehenpuolen ollessa mökkireissulla ja Jampan yökyläillessä mummin luona. Ei muuten kaduttanut aamulla lainkaan, että jätin perjantai-iltaiset työpaikan illanistujaiset lyhyeen, ja huristelin jo yhdentoista maissa autolla kotiin muiden jäädessä ilakoimaan. 

Rennompi pitsihame

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Mitä näette kuvassa?
No mutta sehän on päivänselvää. Kolmevuotiaan kuvausassistentin sormet. Niin, ja allekirjoittaneen koivet. Ja onhan siinä se pitsihamekin. Joskus (aina) nämä kuvausolosuhteet ovat hieman haastavat. Niinkuin silloin kun aurinko paistaa suoraan päin naamataulua, ja voi pitää vain toista silmää auki.
Tai kun asiastaan aina yhtä innostuneen miespuolisen kuvaajan mielestä jos jotain jätetään kuvasta pois, se on kengät. ??!!?
Ja kun lopulta meininki on, että ihan sama, niin vedetään vaan suosiolla ne arskat päähän ja suoritaan se tuulessa liehuva letti korvan taakse piiloon.
Onneksi muoti- ja tyylit eivät ole blogini pääaihealue. Olisi siinä teillä muuten kestämistä. Mutta asianahan oli siis vaan kertoa, että jo talven alennusmyynneistä ostettu musta pitsihame on saanut roikkua kaapissa tyhjänpanttina, kun se on tuntunut liian juhlavalta arkeen. Päätinpä siis koettaa parittaa sen ihan vaan harmaan pellavaisen T-paidan kanssa liiallista juhavuutta karsimaan. Onnistuiko vai menikö metsään? Noh, ei se aina ole niin justiinsa. Viime ja tällä viikolla olen kyllä ottanut ilon irti tästä intiaanikesästä ja pukeutunut joka päivä töissä hameeseen, Ihanan helppoa, kun ei tarvitse paljon miettiä aamuisin. Sen kun kiskaisee hameen pariksi jonkun yläosan, niin sillä tarkenee.

                    T-paita / Lindex   Hame / Mango   Kengät / Esprit  (Laukku / Kreikasta)


ps. Ei sitten puhuta siitä(kään), mikä siinä ranteessa on... Kävin tänään lääkärissä erinäisten oireiden vuoksi, ja sain kehotuksen seurata sykettä pari päivää koko ajan. Että Polar M 400:han se siinä

Cleaning out my closet

maanantai 17. elokuuta 2015

Ei voinut vastusta kiusausta. Vaikka en mikään ko. musiikkigenren erityinen ystävä olekaan, ja itse biisikin taitaa kertoa jostain ihan muusta, niin jostain syystä vaan alkaa Eminem soimaan päässä joka kerta, kun hyökkään vaatekaappini kimppuun aikeissani järjestää se. Tempauksenhan järjestin jo jokunen aika sitten, ja minullahan kaappien järjestely tarkoittaa lähinnä jokakeväistä/-syksyistä operaatiota, jossa toisen sesongin vaatteet piilotetaan kaapin perälle, ja toisen kaivellaan esille. Vaihtelevin tuntein ihmetyksen sekaisesta kunnioituksesta täyteen tyrmistykseen seuraan monesti muiden kanssaeläjien pyrkimystä raivata vaatekaappiaan tyhjemmäksi ja pyrkimyksiä ns. capsule wardrobe-tyyliseen ratkaisuun, jossa tilanteesta kuin tilanteesta selviää yhdistelemällä muutamia vaatekaapin kulmakiviä, jotka koostuvat klassikoista. Mutta minullehan kaikki vaatteeni ovat klassikoita! Osa vaatteistani on kulkenut mukanani jo lukioajoista saakka, ja saattaa vieläkin joskus eksyä päälleni. Mark my words, vuonna 1997 ostettua bändipaitaakin on tarvittu, ja tullaan vielä tarvitsemaan. Usein vaatekaapin raivaamisen ohjeena on, että jos et ole pitänyt vaatetta vuoteen, laita se kiertoon. Mutta no höh, muotihan se kiertää. Kuten muutama postaus taaksepäin tuumailinkin, tällä hetkellä elellään muodissa samoja trendejä kuin minun yläaste/lukioaikonani, ja jos ne levenevälahkeiset farkut eivät olisi tulleet kertakaikkisen puhkipidetyiksi löytyisivät ne vieläkin komerostani valmiina palvelemaan nyt kun niiden aika olisi taas tullut.
Ja vaatteita on. Kaikkialla. Työhuoneen vaaterekissä. Olohuoneen tuolin nojilla. Eteisen takkikaapissa ja naulakossa. Miehen vaatekaapissa. Ja sitten vielä siellä varsinaisessa vaatekaapissa. Koska ne ovat kaikki tärkeitä ja tarpeellisia.
Välillä minua huvittaa muisto menneisyydestä. Ala-asteikäisenä joka aamu vastaani käveli koiraa ulkoiluttava nainen. Nainen muistuttti ulkonäöltään etäisesti silloin hyvinkin kuuluisan Roxette-bändin laulajatarta. Ja hän oli aina pukeutunut mustaan ja valkoiseen. Aina. Jopa koira, jota nainen ulkoilutti, oli mustavalkoinen dalmatialainen. Nimitin naista mielessäni seepranaiseksi, ja odotin aina seuraavaa aamua mielenkiinnolla, että minkälainen mustavalkoinen asukokonaisuus silloin kävelisi vastaan. Muutama vuosi sitten havahduin todellisuuteen. Minustakin on tainnut tulla seepranainen.
Nämä vaatekaappikuvat kun ovat siis ihan värikuvia.
Valitettava (?) totuus on, että näissä kuvissa näkyy vain noin neljännes vaatevarastoani. Ehkä saattaisin tosiaan tarvita jonkinlaisen ammattikarsijan apua?
Jotain väriä kaapista sentään löytyy. Harmaa ja ruskea ovat minun maailmassani räväkkyyden huipentuma.


Tällä sekalaisen selostuksen säestämällä vatakaappitarinoinnillani haastan mukaan kaikki rohkeat paljastamaan vaatekaappinsa sisällön ja kertomaan oman pukeutumisfilosofiansa. Mihin väreihin sinä pukeudut ja miksi? Luovutko vaatteista heti niiden jäätyä hetkeksi käyttämättä vai löytyykö sieltä muita hassuja vatteisiinsa kiintyjiä?

Gluteeniton Bataattiburgeri

lauantai 15. elokuuta 2015

Kerrankin ollaan reaaliajassa postauksen kanssa. Päivän resepti koostuu nimittäin siitä, mitä juuri hetki sitten pistelin napaani lounaaksi. Parisen tuntia sitten seisoin jääkaapin äärellä miettien jälleen kerran Mitä tänään syötäisiin, ja nappasin bataatin kouraani suunnitelmana tehdä bataattijauhelihasoselaatikkoa. Kuoriessani sain jonkin äkillisen oivalluksen kun mieleeni muistui yht'äkkiä pitkin kevättä ja kesää blogeissa vilissyt bataattiburgeri. Uusi kurkistus jääkaappiin osoitti, että kyllähän näistä sellainen onnistuu loihtia, ja eikun tuumasta toimeen.
Tällaiselta se sitten näytti, ja vaikka yleensä en pääse keitoksillani kovin kehuskelemaan, niin tämä oli kerrassaan loistavaa. Niin hyvää, että piti ähkyn jälkeen popsia varalta vielä toinenkin. Päihitti mennen tullen ravintoloiden kuivakat hampurilaiset.
Täytteeksi laitettiin sitä, mitä sieltä jääkaapista sattui löytymään.
Ja välivaiheessa ennen kannen lisäämistä burgeri näytti tältä.
Resepti 

1 iso puikulamainen bataatti
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

400 g kananpojanjauhelihaa (tai muuta vähärasvaista jauhelihaa)
1 muna
suolaa
maustepippuria
paprikajauhetta
broilerimaustetta

1/2 prk kreikkalaista jogurttia (itse käytin kevytversiota, merkki Total, 0% rasvaa, 200g pakkaus)
(Pirkka) chilikastiketta

tomaattia
1 mozzarella
salaattia
(kevät)sipulia

Ohje

- siivuta batatti noin 1 cm paksuisiksi pyöreiksi siivuiksi
- levitä siivut pellille leivinpaperin päälle
- sivele batattisiivut oliiviöljyllä
- ripottele pinnalle (meri)suolaa ja mustapippuria

- lisää jauhelihan joukkoon muna ja mausteet ja hämmennä taikinaksi
(Toisin kuin monet ajattelevat, jauhelihapihvit ja lihapullat eivät tarvitse korppujauhoja tai leivänmuruja pysyäkseen kasassa. Gluteeniton versio on siis todella helppo tehdä)
- muotoile pellille leivinpaperin päälle pienehköiksi pihveiksi (itselläni tuli 7 pihviä)

Lykkää molemmat pellit kiertoilmauuniin 225 asteeseen noin 18-20 minuutiksi. Itse laitoin pihvit ylemmälle tasolle ja bataatit alemmalle.

- sekoita kastike, noin 1/2 purkkia kreikkalaista jogurttia ja reilu loraus chilikastiketta

Kun bataatit ja pihvit on valmiit, kasaa täytteet ja kastike haluamaasi järjestykseen. Laita päälle bataattisiivu kanneksi, kiinnitä kansi cocktaiktikulla ja nautiskele haarukalla ja veitsellä. :)


Korusäilytys - Panosta tai pihistä

torstai 13. elokuuta 2015

Viimeviikkoisessa vierashuonepostauksessa vilahti jälleen kerran lipaston päällä majaileva korukokoelmani. Muutama päivä sitten bongailin eräästä Facebook-ryhmästä myös kyselyjä edullisista korusäilytyslaatikoista, ja ajattelinkin vinkata teille tänään muutamasta edullisemmasta vaihtoehdosta, siltä varalta, että jollakulla teistäkin on tällainen hankinta ollut mielen päällä.
Joku saataa muistaakin parin kesän takaisen tarinani kesäisestä Tukholman reissusta, jolloin miehenpuoli lupasi kyllä kävellä perässäni kaikki kaupat, mutta ilmoitti jo valmiiksi, että kasseja hän ei sitten kanna. Koska olin kuitenkin jo ennen matkaa selvittänyt, että Åhlensin tavaratalossa myydään Mujin säilytyslaatikoita, niin periksihän ei annettu, vaan kädet maata viistäen raahasin sitten raskaita pussukoitani pitkin kaupungin katuja aina laivalle saakka. Ja oi kyllä vaan, kyllä kannatti. Niin tyytyväinen olen laatikostooni ollut. Ainut vika vaan on, että se alkaa käydä ahtaanlaiseksi, eli lisätilaa tarvittaisiin. Mitään kruununjalokiviä en laatikoissani todellakaan säilö, vaan ihan perus pukeutumiskoruja. Jossain vaiheessa tulin ostelleeksi hieman arvokkaampiakin koruja, mutta siinä vaiheessa kun kotiin tultua huomasi niistä satasen korvakoruista aina toisen parin pudonneen matkan varrelle, niin kyllä se sen verran harmitti, että päätin jatkossa tyytyä sellaisiin koruihin, joita tällaisen tohelonkin kärsii hukkailla ilman taloudellista katastrofia.
Mujin lisäksi kelloja ja niitä muutamia arvokkaampia koruja säilöö Iittalan lasiset Vitriini-rasiat *. Itse tykkään nimenomaan tällaisesta läpinäkyvästä lasista ja muovista säilytyslaatikoissa, sillä se nopeuttaa huomattavasti käyttöönottoa, olipa tavara sitten mikä hyvänsä.
Mujin laatikostoihinhan myydään erikseen noita sisällä olevia tilanjakajia, ja tämä ominaisuus sitten uupuu niistä edullisemmista malleista. Varsinkin korvakorujen osalta tämä on kyllä näppärä lisäominaisuus.

No, ne vaihtoehdot sitten. Jyskistä löytyy tämä hyvin edullinen malli, jota myydään meikkisäilyttimen nimellä, mutta pinoamalla näitä muutama päällekkäin riittää tilaa hyvin koruillekin. Glitteristä löytyy samantyylinen laatikosto hieman suurempana (ja hintaa on tainnut olla viidentoista euron kieppeillä). Kolmas vaihtoehto on Palaset-sarjan laatikostot, joista esimerkiksi tämä pikkulipasto * toimii mainioisti niin korujen kuin meikkienkin säilyttimenä. Panosta-osastolle menee sitten tämä Nomess Copenhagenin korulipas *, joka on ominaisuuksiltaan eniten Mujin kaltainen, mutta myös merkittävästi hinnakkaampi. Mujin tuotteitahan saa myös verkkokaupasta, mutta on hyvä varmistaa postikulujen suuruus ennen tilaamista. Itse laatikostothan sinänsä eivät siis ole erityisen hintavia, mutta postitus Suomeen on alkaen noin kolmenkymmenen punnan paikkeilla ja kasvaa tilauksen loppusumman mukaan koko ajan isommaksi. 
Tällaista tällä kertaa. Olisiko sinulla ollut lisätä vinkkeihin vielä joku idea?






(* merkityt linkit kaupallisia linkkejä.)

Työpisteellä

tiistai 11. elokuuta 2015

Back to work. Arki on alkanut. Ja tottahan toki se helleraja rikkoutui sitten juuri tänään, kun me ahersimme kokouksissa. Vaan eipä haittaa, ihan oli mukava palata töihin. Näin loman jälkeen sitä on aina jotenkin innokas tattumaan toimeen. Kalenteri hohtaa vielä puhtauttaan, ja on kiva päästä töhertelemään eri värisillä kynillä merkintöjä tulevista tapahtumista. Syksy on aina pieni uusi alku, jolloin kaikki tuntuu ainakin hetken ajan mahdolliselta. Tänäänkin tutkailtiin kollegan kanssa kansalaisopiston lehdykkää, ja ajateltiin lähteä testaamaan TRE-kurssia (Trauma Releasing Exercises). Oletteko te kukaan kokeillut? Jos taas koko termi on uppo-outo, lisätietoa löytyy mm.täältä. 

Yläkerran DIY-työpisteellä on tullut jo vietettyä muutama hetkinen, mutta pyhänä aikomuksena on tänä vuonna pyrkiä tekemään kaikki työt työpaikalla eikä kantaa niitä kotiin. Suuria muutoksia työpisteellä ei ole tapahtunut sitten viime näkemän, mitä nyt tuli lisättyä seinälle yksi voimalause lisää. Koska työpiste sijaitsee sänkyä vastapäätä, niin onhan se hyvä olla aamulla ensimmäisenä vastassa ohjeistus, ettei kannata nousta sängystä väärällä jalalla. 

O